Historia

Toisen maailmansodan jälkeiset elpymisvuodet olivat Suomessa myös päihdehuollon alalla uusien ajatusten ja kehityslinjojen aikaa: maan ensimmäinen AA-ryhmä aloitti toimintansa (1948), alkoholistihuollosta kiinnostuneiden järjestöjen yhteistoimintaelimeksi perustettiin Vapaan Alkoholistihuollon Kannatusyhdistys ry (1948) ja antabushoitoa alettiin kokeilla (1949). Alkoholiliikkeen ja sosiaaliministeriön toimikunnan tarpeisiin perustettiin tieteellistä tutkimusta varten väliaikainen avoklinikka (1950) mm. alkoholismin syitä selvittämään. Kokeilut osoittivat, että päihdeongelmaiset olivat kiinnostuneita saamaan hoitoa ja hyötyivät siitä. Asiasta keskusteltiin ja kirjoiteltiin ahkerasti.

Oy Alkoholiliike Ab perusti 1950 Väkijuomakysymyksen tutkimussäätiön (nyk. Alkoholitutkimussäätiö), jonka pyrkimyksenä oli selvittää alkoholiin liittyviä ongelmia tieteelliseltä pohjalta. Tutkimussäätiön työvaliokunnan puheenjohtaja, professori Martti Kaila tutustui keväällä 1953 alkoholistien huoltoon muutamassa Euroopan maassa. Hän ehdotti matkaraportissaan, että tutkimussäätiö ottaisi tutkittavakseen alkoholistiklinikoiden toimintamahdollisuudet Suomessa. Alkoholiliike myönsi rahaa kokeilua varten, ja ensimmäiset A-klinikat avattiin Vaasassa ja Helsingissä vuodenvaihteessa 1953–54.

Toiminnasta saatujen kokemusten perusteella tutkimussäätiö esitti uuden järjestön perustamista vastaista klinikkatoimintaa hoitamaan. A-klinikkasäätiö perustettiin 10.10.1955. Perustajina oli 16 eri organisaatiota. A-klinikkasäätiö pyrki sääntöjensä mukaan "yhteistoiminnassa lakisääteisen alkoholistihuollon kanssa ja sitä tukien täydentämään alkoholiongelmiin joutuneiden henkilöiden vapaaehtoisen hoidon ja huollon järjestämistä ja ylläpitämistä sekä tukemaan tähän päämäärään pyrkivien toimintojen kehittämistä".

Vaasan ja Helsingin kokeiluklinikat jatkoivat toimintaansa A-klinikkasäätiön hallinnassa. Vuonna 1957 avattiin A-klinikat Lahteen, Tampereelle ja Turkuun. 1960-luvulla toteutettiin maailmanlaajuista hämmästystä herättänyt krapulanhoitokokeilu, joka johti ensimmäisten katkaisuhoitoasemien perustamiseen 1969. 1960-luvun lopulla ns. ensimmäisen huumeaallon saavuttaessa Suomen alettiin miettiä erityisesti nuorille tarkoitettujen avohoitopaikkojen perustamista. Ensimmäiset nuorisoasemat aloittivat toimintansa Helsingissä, Jyväskylässä, Kotkassa, Tampereella ja Turussa 1970.

Täyttäessään 20 vuotta 1975 A-klinikkasäätiöllä oli yhteensä 15 A-klinikkaa, 9 nuorisoasemaa, 10 hoitokotia, 8 katkaisuhoitoasemaa ja yksi kuntoutuslaitos. Lisäksi Suomessa toimi kaksi kunnallista A-klinikkaa.

Lakiuudistus vuoden 1975 alusta mahdollisti kunnallisen A-klinikkaverkoston kehittämisen, ja osa A-klinikkasäätiön yksiköistä kunnallistui. Tällä hetkellä Suomessa on yli 70 A-klinikkaa tai vastaavaa yksikköä, joista 15 on A-klinikkasäätiön ylläpitämiä.

Hoitotoiminta

A-klinikat olivat aikansa sosiaalisia keksintöjä. A-klinikkatoiminta aloitettiin aikana, jolloin suomalaisessa sosiaalipolitiikassa otettiin ensimmäisiä selkeitä askelia vanhasta köyhäinhoidollisesta perinteestä kohti modernia hyvinvointivaltiota. A-klinikat perustettiin avohuollon hoitopaikoiksi vastapainoksi valtion silloiselle holhous- ja kontrollipainotteiselle alkoholistihuollolle ja alkoholistien lakisääteiselle laitoshuollolle.

A-klinikkatoiminnalla oli seuraavanlaisia lähtökohtia:

• Alkoholiongelmaa voi ja kannattaa hoitaa.
• Alkoholiongelmista kärsivät ovat halukkaita hakeutumaan hoitoon vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisuus merkitsee hoitoon tulijan valintaa ja vastuuta.
• Alkoholiongelmista kärsiviä arvostetaan ja heidät hyväksytään ihmisinä. Heidän omaa näkemystään tilanteestaan kuunnellaan ja kunnioitetaan.
• Yksilöä autetaan erottamattomasti sosiaaliseen kenttäänsä, etenkin perheeseensä, kuuluvana.

Koska A-klinikoilla ei jouduttu käyttämään lainsäädännön sanelemaa pakkovaltaa, hoitotilanteessa päähoitomuodoksi sopi ns. henkilökohtainen huolto (social case work), jonka opit olivat rantautuneet Suomeen anglosaksisista maista, etenkin Yhdysvalloista. Menetelmän opetus oli aloitettu 1945 Valtion terveydenhuolto-opiston sosiaalihoitajakoulutuksessa. Henkilökohtainen huolto oli metodioppia, jonka lähtökohtana oli auttamistapahtuman näkeminen prosessina. Johtoajatuksia olivat lisäksi huollon tarpeen sosiaalinen ja yksilöllinen luonne, terapeuttisen ihmissuhteen käyttö, asiakkaan omatoimisuus ja auttamisprosessin luottamuksellisuus. Menetelmän oppimisen yhteydessä työnohjausta pidettiin hyvin tärkeänä.

A-klinikkatyössä on alusta lähtien korostettu eri ammattialojen työntekijöiden kiinteää yhteistyötä (teamwork, tiimityö). Hoitotyön perustiimin klinikoilla muodostivat sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja ja lääkäri. Perustiimiä tukivat konsultoiva psykiatri ja sosiaalityöntekijöiden työnohjaaja. Erityisalojen yhdistettyä tietoa ja yhteistä harkintaa tarvittiin, jotta potilasta voitaisiin ymmärtää mahdollisimman laajasti.

Talous

Oy Alkoholiliike Ab jatkoi A-klinikkatoiminnan rahoittamista vuoteen 1957 asti, jolloin A-klinikkatoiminta alkoi saada rahoituksensa valtion budjetista. Hoitoyksikköjen kustannusten kattamiseen käytettiin sekä valtion rahoitusta että sijaintikunnalta tullutta rahoitusta.

Vuodesta 1988 alkaen A-klinikkasäätiö on ollut valtakunnallisen toimintansa osalta Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama järjestö. Hoitoyksikköjen palveluista on olemassa ostopalvelusopimukset kuntien kanssa.

A-klinikkasäätiön perustajayhteisöt

• Oy Alkoholiliike Ab (nyk. Alko-Yhtiöt Oy)
• Väkijuomakysymyksen Tutkimussäätiö (nyk. Alkoholitutkimussäätiö)
• Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
• Finska Läkaresällskapet
• Kansan Raittiusapu (sulautunut toiseen järjestöön)
• Sosiaalihuollon keskusliitto ry (nyk. Sosiaali- ja terveysturvan Keskusliitto)
• Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliitto SKSK (nyk. Kirkkopalvelut ry)
• Suomen Kirkon Sisälähetysseura
• Maalaiskuntien Liitto (nyk. Suomen Kuntaliitto)
• Suomen Lääkäriliitto
• Suomen Mielenterveysseura
• Suomen Punainen Risti
• Suomen Raittiusjärjestöjen liitto (lakkautettu)
• Työterveyslaitos (nyk. edustaja Kuntoutussäätiö)
• Vapaan Alkoholistihuollon Kannatusyhdistys
• Väestöliitto

Lähteet

• Eva Aalto, Jukka Mäki, Jussi Nissinen & Ingalill Österberg: Kohtaamispaikkana A-klinikka. Juhlakirja 30-vuotiaalle Helsingin A-klinikalle. Julkaisu nro 8, A-klinikkasäätiö 1984.
• Jukka Ahonen: Päihdehuoltoa rakentamassa. A-klinikkasäätiö 1955-2005. Raportti nro 51, A-klinikkasäätiö 2005.
• Jukka Ahonen: A-klinikkatoiminnan taustaa. Tutkimus vapaaehtoisuuteen ja riippumattomuuteen perustuvan hoitomuodon synnystä. Raportti nro 22, A-klinikkasäätiö 1997.
• Jukka Ahonen: Järvenpään sosiaalisairaala. Päihdehuoltomme keskeisen laitoksen historiaa. Raportti nro 29, A-klinikkasäätiö 1999.
• Erkki J. Immonen, Lasse Murto, Sisko Pajunen & Ingalill Österberg: A-klinikkasäätiö 1955–1980. A-klinikkasäätiö 1980.
• Meitä on moneen junaan. Juhlakirja 30-vuotiaalle nuorisoasematyölle. Raportti nro 34, A-klinikkasäätiö 2000.
• Helmi Mäki: Ovenrakopuhe. Kolme kirjoitusta A-klinikkasäätiön alkuajoista. Raportti nro 18, A-klinikkasäätiö 1996.