Huumeet ja hiv Jäämerellä

Päihdeasioissa Murmansk on murheen laakso, tai pikemminkin satama. Hiv-tapauksia on väestöön suhteutettuna kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa.  Vodkaa kuluu reippaasti niin kuin Venäjällä muutenkin.  Jäämeren satamakaupunki ja laivastotukikohta on Pietarin metropolin ja Kaliningradin enklaavin tavoin Venäjänmaan hiv-keskuksia, mikä tuo mukanaan myös maksasairauksia ja tuberkuloosia. 

Murmanskin alueen Aids-tukikeskukseen menee kapea ja jäinen polku yli kiskojen ratapihan vieruslaaksoon.   Ovensuukyltissä on myös Stakesin logo, sillä Aids-keskuksen yhteyteen perustettu matalan kynnyksen tuki- ja palvelukeskus Doverije (”Luottamus”) on Suomen lähialueyhteistyön onnistuneita hedelmiä.

Murmanskin ”Doverije” matalan kynnyksen tukipiste sijaitsee Murmanskissa niin syrjässä, että siellä voi poikkeuksellisesti vaihtaa neulat ja testata itsensä anonyymisti.

Tukikeskuksen sisätilat ovat karut, mutta siistit.  Tarjolla on neuvontaa, neulanvaihtoa, pikatestejä ja yleistä terveysapua huumeiden käyttäjille. Keskus on auki arkipäivisin. Perjantaisin hoitopaikan auto kiertää kaupungilla palvellen lähinnä prostituoituja. Samantapainen keskus on myös Kantalahdessa.

Vierailupäivänä joulukuussa – juuri kaamoksen alkaessa – Murmanskin matalan kynnyksen keskuksessa oli käynyt 28 henkeä, joista naisia 12.  Yleisin käynnin syy oli tulla pikatestiin satunnaisen seksisuhteen jälkeen. Sairaanhoitaja Valentina Serdjuk kertoo kokeneensa erityisen raskaasti asiakkaan, joka on asunut useita vuosia yhdessä hiv-positiivisen miehen kanssa. Oltuaan ensimmäistä kertaa suojaamattomassa yhdynnässä hän oli saanut heti tartunnan.

”70 seiloria toi taudin 1990-luvulla maailman eri satamakortteleista”, kertoo keskuksen johtaja, harmaatukkainen lääkäri Fedor Bailuk. Hiv-tapausten määrän huippu oli vuonna 2002. Nyt tapauksia on tiedossa noin 3600, joista yli 300 uutta vuonna 2010. Bailuk kertoo ylpeänä, että tapaukset vähenivät 14 prosenttia viime vuodesta.  Suurin osa liittyy huumeiden, erityisesti heroiinin käyttöön. Tyypillisimpiä asiakkaita ovat kolmekymppiset miehet. B-hepatiittia on 86 prosentilla ja C-hepatiittia joka kolmannella asiakkaalla. Ongelmana on myös tuberkuloosi.

Murmanskin keskus pitää monella tavalla matalaa profiilia, sillä neulojenvaihto ei haittoja vähentävänä toimintana kuulu Venäjän huumepolitiikan periaatteisiin. Korvaushoitoa ei sallita lainkaan, koska sitä pidetään huumeiden käyttöä edistävänä toimintana.

Venäjän poliisimaisen huumeviraston paikallinen yli 300 työntekijän yksikkö sallii hiljaisesti Murmanskin matalan kynnyksen toiminnan, mutta Moskovaan saakka siitä ei liiemmälti huudella. Siellä vallitsee kova linja, kuten olen itsekin usein havainnut Euroopan Neuvoston Pompidou-ryhmän projektien vierailuilla.  Virallinen linja myös vapaaehtoisorganisaatioihin nähden vaihtelee, mutta Murmanskin keskuksen henkilökunta on asialleen omistautunutta ja pyörittää toimintaa tietoisena jatkon epävarmuudesta.

Pääpaino valistuksessa

Näin vakavan huume- ja aids-tilanteen edessä luulisi, että päihdehaittoja yritettäisiin vähentää monin muualla hyväksi todetuin keinoin. Mutta ei, matalan kynnyksen tukikeskus on poikkeuksellista toimintaa Venäjän pohjoisten alueiden päihdetyössä. Maan huumepolitiikassa painotus on hoidon lisäksi valistuksessa ja nuorisotyössä.  Se saattaa olla perintöä Neuvostoliiton ajoilta, jolloin usko kasvatuksen ja propagandan mahdollisuuksiin oli ylikorostunut. Päihteiden käyttäjiin tai riskiryhmiin ei juuri kohdisteta huomiota, paitsi näissä matalan kynnyksen palveluissa.

Suomen THL:n lähialueprojektin joulukuun seminaarissa Murmanskissa kävi ilmi, että sikäläinen  päihdetyö on aste-eroistaan huolimatta aika samantapaista. Julkisen vallan päihdevalistuksen lisäksi mukana on vaihtelevasti järjestöjä, kuten Roditeli protiv narkotikov (”Vanhemmat huumeita vastaan”) sekä Putinin nuorisojärjestö Nashe vremja (”Meidän aikamme”).

Päihdetyö painottuu tapahtumiin ja tempauksiin, kuten seikkailukasvatukseen, leireihin, juhliin, ja jopa mielenosoituksiin huumeita vastaan. Kohderyhmänä ovat pienet lapset ja nuoret. Päihdevalistuksessa yhteisöllinen ja patrioottinen viritys on vahva. Kaupunkeja siivotaan ja sotamuistomerkkejä kunnostetaan.  Eräs alue oli järjestänyt nuorisoleirin laivaston varuskunnassa, ja toisessa annetaan sotilaallista kasvatusta. Kuolan piirissä myös ortodoksipapit ovat mukana alakoululaisille järjestetyillä luennoilla. Nikkelissä järjestetään sotilaallista kasvatusta, selviytymisleirejä, kaupungin siistimistä ja taidetta. Rahoitus tulee kaivosyhtiöltä.

Nikkelin raittiusleiri muistuttaa suomalaissilmin lähinnä perinteistä nuorisotyötä.

Seminaarissa nykyistä päihdetyötä kritisoi kantalahtelainen päihdelääkäri ja kaupunginvaltuutettu Vladimir Braerski, jonka mielestä ”lapsia ei pidä kerätä kaduille huutamaan iskulauseita huumeita vastaan.” Vitsailtiin myös, että Nikkelissä järjestettiin niin paljon koulutilaisuuksia SOS-kampanjan aikana, että tilastojen mukaan lapset ovat kuunnelleet samat valistuspuheet moneen kertaan.

Venäjään perehtyneen THL:n emeritusprofessori Pauli Leinikin arvion mukaan yleisen valistuksen ja neuvonnan merkitys on Luoteis-Venäjän vaikeassa päihde- ja aids-tilanteessa vähäinen. Hän valittelee sitä, että paljon painoa pannaan lapsiin ja nuorisoon kohdistuvaan valistustyöhön, mutta vähän ongelmaisten auttamiseen ja tukemiseen.

Muuttuuko mikään?

Suosituksia päihdetyön painopisteen laajentamiseksi oli annettu jo lähialueyhteistyöprojektin alussa, mutta ainakaan toistaiseksi mahdollista muutosta on vaikea havaita.

Uusi lumi peittää Murmanskissa tasapuolisesti niin satamarannan, Stalinin arkkitehtuurin, sodanjälkeiset kolossitalot kuin maisematkin. Jäämeren rannalla ei mene erityisen hyvin, sillä arktisen alueen väkiluku on laskenut 200 000:lla Neuvostoliiton sortumisen jälkeen.

Muutos riippuu paitsi Venäjän yleisestä huumepolitiikasta, myös pohjoisen alueen oman hallinnon päätöksistä. Resurssien osalta tilanne ei näytä hyvältä. Trendi näyttää olevan lopettaa päihdetyö itsenäisenä toimintona ja yhdistää se nuorisotyöhön, urheiluun tai kulttuuriin. Päihdebudjetteja vaaditaan leikattavaksi kymmenellä prosentilla, koska päättäjät pitävät mm. asunto-ohjelmia tärkeämpinä.

Professori Leinikki on varmasti oikeassa muistuttaessaan, että huumeiden käyttöön liittyvä rikollisuus ja tuberkuloosi leviävät helposti Venäjältä Suomeen, joten on paras ehkäistä sitä jo lähtömaassa. Myös sen vuoksi lähialueyhteistyöprojektit ovat tärkeitä. Venäjän huumeasia on meidän asiamme – on se sitten kohtuullista tai ei. Murmansk ja Petsamo ovat kovin lähellä Suomea ja kanssakäyminen lisääntyy koko ajan.