Hyvää viinajoulua!

Alkon ovi käy taas taajaan. Tallinnasta tuodaan helposti särkyviä lasteja. Viinapukit keräävät varastojaan, sillä joulu – juhlista jaloin – lähestyy. Suomalaisten reippain juominen keskittyy suuriin juhlapyhiin, eritoten vappuun, juhannukseen ja uuteen vuoteen. Myös joulu kuuluu vahvasti samaan kategoriaan.

Suomalainen juo kymmenen litraa absoluuttialkoholia vuodessa. Tilastonumerot lasketaan henkeä kohden, joten ne sisältävät myös lapset, joiden suusta ei tietysti paljon viinaa juokse. Mutta haitoista he silti saavat hurjan osan. Joka kahdeksas suomalainen on elänyt alkoholiperheessä eli saanut haittoja vanhempiensa juomisesta. Vuosikymmenessä alkoholin liikakäytön yleisyys perheissä on kasvanut 16 %:sta 23 %:iin.

Tänä vuonna jo neljännesvuosisadan täyttänyt Lasinen lapsuus -toiminta on laajentanut näkökulmaa alkoholistiperheistä alkoholiperheisiin, eli kaikkiin koteihin, joissa alkoholia käytetään edes ajoittain runsaasti. Kyse ei ole pelkästään alkoholistiperheistä, vaan ongelma koskee yhtä lailla meitä kohtuukäyttäjiä. Varsinkin jouluna on syytä muistaa, että se mikä aikuisperspektiivistä on ongelmatonta alkoholinkäyttöä, saattaa lapsen näkökulmasta tuntua vallan muulta.

Lapsi ei ymmärrä alkoholinkäyttöä

Pienten lasten on vaikea ymmärtää, miksi aikuiset käyttävät aineita, jotka maistuvat ja tuoksuvat pahalle, ja saavat ihmisen käyttäytymään omituisesti. Lapsesta jo se, että isä käyttäytyy alkoholin nauttimisen jälkeen eri tavalla kuin tavallisesti, on pelottava muutos, joka vielä tapahtuu nopeasti. Avoimuudessaan lapsi ei tarvitse mukavamman olon aikaansaamiseen alkoholia, joten ei ole ihme, että pienet lapset antavat yleensä melko yksimielinen tuomion alkoholijuomista.

Nykymaailmassa lapset ovat usein perheessään kaiken huomion keskipisteessä. Noudatetaan lapsen kaikkia mielihaluja - paitsi juomistilanteissa. Kun yleensäkin juodessa ihmisen maailma suppeutuu, tahtoo käydä niin, ettei lapsista juomistilanteessa paljon piitatakaan. Kontrasti on suuri: ensin hyssytellään lapsia normaalioloissa ja sitten yhtäkkiä vain murahdellaan, että menkää siitä leikkimään. Lapsi tuntee itsensä syrjäytetyksi.

Me aikuiset ajattelemme usein, että alkoholi ja seksi ovat asioita, jotka eivät kuulu lapsille. Ne ovat aikuisillekin hankalia käsitellä. Siksi kotona ei puhuta lasten kanssa aikuisten juomisesta, vaan oletetaan naivisti, etteivät lapset havaitsisi sen moninaisia vaikutuksia perheessä.

Täytyisi muistaa, että lapset ovat hyvin hoksaavaisia, eikä ole sellaisia elämänalueita, joissa uteliaisuus olisi jotenkin heikompaa. Haastatteluissa pienillä lapsilla on paljon sanottavaa alkoholista. Kun yksi kertoo, kuinka "ne naapurissa kaataa viinaa päälle ja reuhaa", toinen tietää, ettei se "mitään tee, jos viinaa päälle kaataa, kurkustahan sen pitää mennä alas, ja sitten tulee huono olo". Totta kai lapset ovat myös aroista asioista kiinnostuneita. Koko lapsuushan on sosialisaatiota, oppimista lähipiirin aikuisilta. Siksi täytyy puhua myös aroista asioista, kertoa edes se, miksi aikuiset käyttävät alkoholia.

Lapsille toimintaa alkoholinkäyttötilanteissa

Puhumisen lisäksi vanhempien pitäisi ottaa lapset huomioon alkoholia nautittaessa. Alkoholin käyttöä on monenlaista, mutta tuskin siinäkään olisi mitään tolkkua, että lapset viedään aina mummolaan, kun pullot ovat läsnä. Joulunahan mummot ja vaarit itse asiassa haetaan yhteiseen juhlaan. Juominenkin on osa elämää, kuten lapset tulevat ainakin myöhemmin näkemään. Ylisuojelu ei kannata. Perhe-elämä on täynnä kompromisseja ja silloin kannattaa tasapainottaa alkoholin käytön ilot ja haitat.

Pitääkin etukäteen järjestää lapsille jotakin mielekästä tekemistä myös joulun juomistilanteissa. Pikku keinoilla tilannetta voi tasapainottaa ja helpottaa ilman, että omaan juomiskäyttäytymiseen tarvitsee puuttua kovin perusteellisesti. Lasinen lapsuus -toiminnan pääviesti ei olekaan vaatimus täysraittiudesta, vaan viisas ja vastuullinen juominen.

Riita ja väkivalta erityisen vahingollista

Erityisesti täytyy varoa sitä, ettei juomisen aikana tulisi riitaa tai muuta yllättävää, jonka vuoksi lapset voisivat kokea olevansa uhattuna. Omia juomatapojaan täytyy kyllä miettiä ja rajoittaa, jos omaan juomiseen näyttää liittyvän aggressiivisuuden esilletulo. Poliisin asuntohälytyksille joulu on kiireistä aikaa. Ryyppäyksen ja väkivallan näkeminen on lapselle jouluaattona sellainen haittakoktaili, jonka muisto ei takuulla unohdu edes aikuisena.

Nyt kun joulujuhlia valmistellaan, kannattaisi Alkossa käymisen ja herkkupöydän rakentamisen lisäksi uhrata muutama ajatus myös sille, mitä lapset tekevät juhlan aikana. Olisi syytä miettiä myös varajärjestelmää, jos kaikesta huolimatta sattuisi käymään niin, että alkoholinkäyttö muuttuisi aikuistenkin mittapuun mukaan kohtuuttomaksi.

Pitäisi etukäteen sopia, että yksi aikuinen pysyttelisi selvänä samalla tavalla kuin ravintolamatkoilla juoppokuskiksi lupautunut. Jos sattuisi käymään huonosti ja muut aikuiset joulunviettäjät tulisivat enemmän humalaan kuin on kohtuullista, edes yksi pystyisi huolehtimaan lapsista ja kuuntelemaan lasten toiveita. Amerikkalainen kollega menee ajattelussaan vielä pitemmälle ja vaatii rangaistuksia niille perhejuhlille, joissa vastuullista selvää aikuista ei ole nimetty!

Tärkeää on myös, ettei kostean jouluillallisen jälkeen lähdetä selittelemään, kuinka isä sai flunssan, kun haki joulukuusen ulkoa. Täytyy rohjeta kertoa, millaista ainetta alkoholi on, ja miksi sillä on aikuisille erityismerkitystä. Täytyy uskaltaa sanoa, että äidillä on nyt huono olo sen tähden, että hän joi joulujuomia liikaa. Sen ääneen sanominen saattaa olla hyödyllistä tietysti vanhemmillekin.

Täysraittiudesta ei ole haittaa. Mutta realismin nimissä on muistettava, että suurin osa suomalaisista käyttää alkoholia. Alkoholia ei tarvitse kokonaan poistaa joulujuhlista, kunhan me aikuiset vain huolehdimme siitä, että kohtuukäyttö on kohtuullista myös lasten silmin arvioituna. Liian monissa perheissä joulupukki on Koskenkorvan pukki!

www.lasinenlapsuus.fi