Iso-Antti ja suuri omena – mestari palkittiin

A-klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkäri Antti Holopainen sai vastikään Lääketieteen toimittajien “Hyvän Tiedon Omenan”. Eikä ihme.

Antin perinpohjainen tietämys päihdeasioista näkyy hänen erinomaisessa mediasuhteessaan. Hänen suhteensa tiedotusvälineisiin on luontevaa ja yhteistyöhakuista. Mies jaksaa vastaa toimittajien kysymyksiin väsymättömästi ja toisaalta savolaisen lupsakasti. (Joskaan ei aina aivan lyhyesti.) Sähköposteihinkin vastaus tulee usein yöllä kotoa päivän virkatyön, illan luottamustoimien ja maratonharjoittelun jälkeen.

Lääketieteen toimittajien vuotuinen ”Hyvän Tiedon Omena” – palkinto kukkien ja Nelimarkan grafiikan kera annettiin 13.1.2010 Helsingissä Lääkäripäivillä ylilääkäri Antti Holopaiselle ja lääkintöneuvos Merja Saariselle. Palkinnon lisäksi heitä yhdistää myös toiminta ruiskuhuumeiden käyttäjien palveluiden kehittämisestä. (Kuva Jukka Mykkänen)

Lääketieteen toimittajien vuotuinen “Hyvän Tiedon Omena” - palkinto kukkien ja Nelimarkan grafiikan kera annettiin 13.1.2010 Helsingissä Lääkäripäivillä ylilääkäri Antti Holopaiselle ja lääkintöneuvos Merja Saariselle. Palkinnon lisäksi heitä yhdistää myös toiminta ruiskuhuumeiden käyttäjien palveluiden kehittämisestä. (Kuva Jukka Mykkänen)

Joskus ennenkin olen vastaavissa tilanteissa jäänyt ihmettelemään, että miksi vasta nyt? Nytkin huomaan, kuinka palkinto ja sen saaja tuntuvat sopivan täydellisesti yhteen. Ehkä “vasta nyt” syy on siinä, että otamme vuosikausia tuntemamme asiantuntijat liian itsestäänselvyytenä.  Ja Antin kohdalla “vuosikaudet” tarkoittaa todella pitkää ajanjaksoa. Katsotaanpa miehen uraa.

Raittiusmiehestä päihdehuoltoon

Antti Holopainen syntyi 1947 pienviljelijäperheeseen Tuusniemellä. Äiti oli aktiivinen raittiusihminen, joten suhde päihteisiin ristiriitaisena yhteiskunnallisena kysymyksenä tuli tutuksi Antille jo lapsuudessa.  Ilmankos hän päätti jo nuorena ottaa päihteet elämäntehtäväkseen. Hän aloitti luottamustehtävissä työväen raittiusjärjestöissä. Ammatillinen päihdeura alkoi lääkärinä vuonna 1972 Hesperiassa Helsingissä. Myöhemmin Antti Holopainen oli lääkärinä mm. Joensuun A-klinikalla ja siirtyi A-klinikkasäätiölle 21 vuotta sitten. Siellä Antti perusti lääketiedepainotteisen Kettutien A-poliklinikan.

Toinen, uranuurtava työ johti haittojen vähentämisstrategioiden kehitykseen. Antti Holopainen otti henkilökohtaisesti vastuuta jo vuodesta 1992 alkaen mm. opioidiriippuvaisten buprenorfiini- ja metadonihoidoista.  Hän ajoi aktiivisesti ruiskuhuumeiden käyttäjien terveysneuvontaa, joka johti Vinkki-pisteiden sekä vieroitus- ja korvaushoitojen syntymiseen. Tämä joidenkin viranomaisten - kuten sisäministeriön - aluksi vastustama toiminta osoittautui myöhemmin kansainväliseksi menestystarinaksi, joka on vaikuttanut myös paljon Suomen HIV- ja hepatiittistilanteen kurissapitämiseen.  Hyvät tulokset saivat aikaan yksimielisyyden näistä asioista viranomaistenkin kesken.

Vuodesta 1997 alkaen Antti Holopainen on toiminut Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkärinä ja hoitanut sekä alkoholi- että huumeongelmaisia niin käytännössä kuin hoitomuotoja kehittämällä.

Antti Holopainen toimi päihdelääketieteen yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1992- 2003. Hän oli mukana mm. päihdelääkäreiden erityispätevyysohjelman perustamisessa.  Hän on ollut kirjoittamassa suomalaisia alan oppikirjoja ja toiminut sekä alkoholi- että huumeongelmia koskevien Käypä hoito -suositustyöryhmien jäsenenä. Antti on myös ahkera kouluttaja, joka on ollut mukana järjestämässä palkinnonsaantipaikkansa - Lääkäripäivien - päihdeaiheisia kursseja kai joka vuosi. Tänä vuonna hänen aiheenaan olivat alkoholiin liittyvät psyykkiset häiriöt ja sali niin tupaten täynnä lääkäreitä ja mediaakin että itsekin kuuntelin alkoholisession seisaaltani.

Aatteen mies

Kaikki Antti Holopaisen tuntevat tietävät, että hänellä on voimakas kutsumus asiaansa. Hän haluaa kehittää päihdeongelmien ehkäisyä, ongelmaisten hoitoa ja kuntoutusta lähtien tasa-arvoisuuden ja ihmisarvon kunnioittamisesta ja ongelmaisten oikeudenmukaisesta kohtelusta palvelujen käyttäjinä ja sosiaaliturvan saajina. Tätä hän ajaa myös poliittisen toiminnan kautta Lahden kaupunginhallituksen jäsenenä.  Mutta Antin kutsumus ei jää tunteen tai ideologian tasolle. Hän hakee faktoja niin lukemalla kuin omasta käytännön työstä ja käyttää niitä ajakseen asiaansa.

Antti on puraissut omenaa, joka kasvaa sekä tiedon että tunteen puista. Paljon onnea ja hyvää omenasatoa myös tulevaisuudessa!