Mieto hinnankorotus

Alkoholiveroa on nyt sitten nostettu toisen kerran tänä vuonna. Ennen puhuttiin suoraan alkoholin hintojen korotuksista ja nyt veron muutoksista. Siksi hintoina näkyvä veronkorotuksen lopputulos ei ole kovinkaan mainittava suurelta kuulostavasta prosentista (10 %)  huolimatta; keskioluessakin vain neljä senttiä pullolta.

Päihdetyön näkökulmasta verojen nosto on oikeaan  osunut toimenpide. Mutta verrattuna vuonna 2004 tehtyihin jopa yli 40 prosentin veronalennuksiin nyt päätetyt pienet verojen nostot eivät paljon merkitse. Todellisuudessa alkoholijuomat ovat edelleen halvempia kuin ennen maaliskuuta 2004.

Veronkorotukset ovat tarpeellisia ja  tervetulleita, koska  aikaisemman mega-alennuksen jälkeen alkoholin kulutus ja vastaavasti myös siitä koituvat haitat ovat kasvaneet. Ne aiheuttavat jatkuvia  lisäpaineita päihdehuollolle. Kun kunnat ovat talousvaikeuksissa ei  päihdehuollon tilannekaan ole tällä hetkellä kovin rapea.  Monissa yksiköissä hoitoon pääsyn kynnystä on jouduttu nostamaan ja hoitoon pääsemistä saattaa joutua jonottamaan.

Tuskin kukaan meistä huomaa omalla kohdalla alkoholin kulutuksen ja hinnan välistä suhdetta, eivätkä useimmat edes usko sellaista olevan. Viina on aina hintansa väärti, sanotaan. Mutta vuosikymmenien tutkimustieto kertoo toista. Väestötasolla muutoksia nähdään. Itse asiassa alkoholin saatavuus -  johon myös hintapolitiikka liittyy -  on tärkein alkoholipoliittinen  keino, jolla alkoholin kulutusta voidaan säädellä.

Haittojen vähentämisnäkökulmasta veronkorotus on siis oikeaan osunut toimi. Bonuksena tulee valtiolle vielä sekin, että se saa korottamisen myötä lisätuloja 65 miljoonaa euroa. Tässä tapauksessa terveysnäkökulma ja valtionvaraministeriön intressit näyttävät yhtyvän, vaikka Helsingin Sanomat tietääkin kertoa, että  10 % oli vesitetty kompromissi ja yllätyspäätös sosiaali- ja terveysministeriölle.

Kuten tunnettua, valtionvarainministeriö on superministeriö, joka torppaa useat terveyden- ja sosiaalihuollon näkökulmasta  järkevät ehdotukset, vaikka ne vähentäisivät alkoholin haittakustannuksia jo muutaman vuoden perspektiivillä. Lyhytnäköiset ratkaisut ovat yleensäkin helpompia kuin pitkäaikaiset. Miten sitä armeijassa sanottiinkaan: Kun vartiomies kusee housuunsa, se lämmittää vain hetken, sitten jäätyy kaikki…

Haluan kuitenkin  uskoa, että terveyspolitiikka pikemmin kuin verotulot oli ensisijainen syy nostaa alkoholiveroa.

Nyt täytyy painokkaasti toivoa, että edes osa 65 miljoonan lisätulosta kanavoitaisiin erityisratkaisuin myös päihdehuoltoon. Useimpien kuntien talous on kovin heikoilla eikä ainakaan näin taantuman aikana vahvistumaan päin. Myös päihdehuolto tarvitsee elvytystoimia. Muutoin kasvavat päihdehaitat näkyvät muutaman vuoden kuluttua entistä raskaampina menoina sosiaali- ja terveydenhuollossa ja kriminaalijärjestelmissä.

Alkoholin veronkorotuksia vastaan näyttävät puhuvan etupäässä alkoholikauppa- ja ravintolajärjestöt. Heidän mukaansa kulutus ei pienene ja viinakset haetaan Tallinnasta. Ravintoloissa hinnanmuutokset jäävät takuulla katteeseen verrattuna aivan mitättömiksi, sen verran paljon viinipullo maksaa ravintolassa Alkoon verrattuna.

Vironmatkailun merkityksen esiin nostaminen tuntuu kummalliselta. Taloudellinen  taantuma vähentää kulutusta muutenkin ja Tallinnan liikenteen vaikeudet ovat jo kaikkien tiedossa. Kuinkahan monta uutta asiakasta lähtee ensi talvena jäiden sekaan hakemaan nimenomaan  alkoholia, jos hintaero kasvaa parilla prosentilla?