"Oma maa - oma piim"

Sokkomaistiaisissa tavallisia suomalaisoluita ei juuri erota toisistaan. Silti minustakin nuoruusvuosina Lapin Kulta maistui paremmalta kuin Karjala.  Pullotettiinhan tunturipuroa kotiseudulla. Tosiasiassa vesi tuli tietenkin putkista kuten muukin Tornion käyttövesi.  Ja kumma kyllä pullotettu tunturipuro näytti aiheuttavan monenmoisia sivuvaikutuksia, joista kaikkia ei muistele mielikseen.

40 vuotta sitten olin katsomassa puoleltaöin, kun olutrekkaralli vyöryi etelään keskioluen kaupan vapautuessa.  Mutta eipä tullut mieleenkään mennä ihmettelemään, kun Norlynin sukkahousuja kiidätettiin samaan ilmansuuntaan.

Yhä rekkajunat jyräävät eri olutmerkkejä ristiin maan ja jopa maailman reunalta toiselle. Syntyy kustannuksia ja talouselämä pysyy virkeänä.  Tehokkuuden nimissä tuotantoa on kuitenkin yritetty hajauttaa, ja siitähän merkkiuskolliset kiistelevät, niin kiinnittyneitä olemme markkinoinnin aiheuttamiin harhoihin, jotka kevyesti ylittävät aineiden todelliset ominaisuudet.

Erilaisia olutlaatuja on maailmalla paljon, mutta esimerkiksi vodkan osalta tilanne on vielä yksinkertaisempi. Puhdasta alkoholia laimennetaan vedellä, lisätään muutamaa kemikaalia ja pullon päälle liimataan komea etiketti. Ja hups - hinta moninkertaistuu ja syntyy merkkituote.

Koskenkorvankin symboliarvo on jo kauan sitten ylittänyt sen kemiallisen arvon.  On syntynyt Koskenkorva-kansanliikkeitä puolustamaan sitä, että yksinkertaista kemiantuotetta saisi valmistaa Koskenkorvan etiketillä vain Suomessa.   Kuinka sattuukaan, muistan itsekin yhä vuosikymmenien takaisen episodin Oulun työmatkalta.  Kinasin entisten luokkatovereiden luona opiskelijakylässä. Nukkumaan mennessäni kaverit jäivät pelaamaan pokeria, aikoivat nukkua pitkään ja kehottivat rakentamaan aamiaisen omatoimisesti.  Aamulla avasin jääkaapin. Siellä oli vain puolillaan paketti Sirkku-palasokeria ja tyhjä Koskenkorvapullo. Teekkareita.

Samoja suurten tunteiden kummallisuuksia saimme vastikään huomata Valion Arla-kohun yhteydessä. Koko maitojupakassa oli kyse vain yhden ja saman aineen pakkaajasta, mutta maitoon on markkinoinnilla saatu lisättyä suuria symboleita, jotka liikauttivat jopa pääministeriä lausuntoihin, jonka kaltaisia ei tältä markkinatalousmieheltä yleensä kuule.

Valion onneksi kukaan ei muuten tainnut tässä yhteydessä muistaa sen omaa virolaismainontaa. Kun suomalaisyhtiöt aloittivat takavuosina Viron valloituksen, kulki Tallinnan ratikka kyljessään Valion mainos ”Oma maa, oma piim!” (piim = maito).  Kuinkahan ”oman maan yhtiöksi” virolaiset Valion todella silloin kokivat?

En tiedä, kuinka kauan maito voi enää olla kansallinen asia. Ainakaan viinalla ei enää ole kotimaata.  Olutpanimot, viinitarhat ja alkoholitehtaat ovat keskittyneet ja fuusioituneet ristiin rastiin sitä vauhtia, että asiantuntijankin pitää aamulla lukea netistä, mikä ja minkä maalainen yhtiö minkin suomalaisnimisen juoman tällä hetkellä omistaa. Globalisaatiota.

Nimien ja etikettien lisäksi alkoholiin liittyvä markkinointisymboliikka ulottuu pulloihin. Jos ei pelkkä sisältö ja etiketti markkinoi riittävästi, niin muotoillaan pullosta jotenkin oudon muotoinen tai värinen. Viinipullot suljetaan korkkikorkilla, vaikka kierrekorkki säilyttää aineen paremmin ja on helpompi avata. Onneksi ekologisuusmuoti ohjannee kohti mielekkäämpää pakkaustapaa.

Tunnustettakoon, että onhan pullojen muotoiluille tietysti muitakin perusteita kuin markkinointi. Kun Suomessa aikoinaan suunniteltiin perusviinapullon muotoa, pidettiin tärkeänä tehdä pullonkaula niin lyhyeksi, ettei pulloa voisi käyttää helposti lyömäaseena. Suomessa kun lähes koko henki- ja väkivaltarikollisuus liittyy viinaan: tekijät ja uhrit ovat humalassa, riita syntyy juomistilanteessa ja aihekin on usein viina, eli se kuka maksoi tai otti liian pitkän ryypyn.

Olemme niin turtuneet mielikuva- ja markkinointivaltaan, että viinialan kotimaisessa lehdessäkin kehdataan tunnustaa, ettei viinejä arvioida sokkotesteillä, vaan pullon ja etiketin annetaan vaikuttaa makuarvioihin. Kun samasta lehdestä vielä lukee, ettei maisteltuja, mutta huonosti menestyneitä viinejä mainita ollenkaan, niin ymmärtää, että kuluttajanäkökulma on hylätty täydellisesti ja testi-sanan ympärillä pitäisi olla paksut lainausmerkit.

Miksi tämä tarina? Sen vuoksi, että nyt alkoholia markkinoidaan myynnin kasvattamiseksi pelkästään mielikuvilla, vaikka se on vahva kemiallinen aine.  Ei alkoholi ole mikään hajuvesi, jolla voidaan myydä unelmia ilman suurempia haittavaikutuksia.  Alkoholin todellinen luonne on kyllä tullut käyttäjille selväksi viimeistään krapula-aamuina, ja meille kaikille sen haittoja kirjatessa, joten ehkä hiukka enemmän realismia voisi olla paikallaan sen markkinoinnissakin.