Suurista luvuista ja pienistä

On olemassa tutkittua näyttöä siitä, että päihdeongelmien määrään voidaan parhaiten vaikuttaa säätelemällä kulutusta muun muassa verotuksen avulla. Suuret luvut puhuvat puolestaan. Myös omassa vaikuttamistoiminnassaan A-klinikkasäätiö voi tukeutua eri tutkimuslaitosten pitkältä ajanjaksolta tuottamaan tieteelliseen näyttöön. Se, miten tämä tieto vaikuttaa valtakunnallisen päihdepolitiikan strategiaan, ei riipu ensi sijassa A-klinikkasäätiöstä, vaan yleisestä yhteiskuntapoliittisesta tilanteesta ja poliittisesti ohjatuista linjauksista.

A-klinikkasäätiön tarkoitus on sääntöjensä mukaan ehkäistä ja vähentää päihdeongelmia ja muita psykososiaalisia ongelmia tuottamalla päihdehuollon ja muita sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijapalveluja valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.  Mikä on säätiön rooli nimenomaan ehkäisevän työn alueella, jos päihdeongelmien määrään – suuriin lukuihin – vaikuttaa ensi sijassa poliittisiin päätöksiin perustuva kulutuksen säätely?  Miten A-klinikkasäätiö voi omaan tietoonsa, osaamiseensa ja kokemukseensa perustuen ehkäistä ja vähentää päihdeongelmia? Jos emme voi vaikuttaa suuriin lukuihin, voimmeko vaikuttaa pieniin lukuihin?

On hyvä, jos päihdeongelmien määrää voidaan vähentää, mutta se ei saa johtaa yksilötason työn jäämiseen yhteiskunnallisen keskustelun katveeseen. Ehkäisevässä työssä on tärkeää pitää näkyvissä myös yksittäisten ihmisten, perheiden ja muiden läheisten elämä. Vaikka alkoholiveroa korotettaisiin viisinkertaiseksi, aina tulee olemaan ihmisiä, joiden elämässä oma tai läheisten ihmisten vaikeus hallita päihteidenkäyttöä aiheuttaa kärsimystä, tuhoaa tulevaisuutta, saa aikaan jatkuvia pettymyksiä, häpeää ja syyllisyyttä, usein myös elämisen taloudellisen perustan  heikentymistä. Tällaisten elämänkulkujen ehkäiseminen tai korjaaminen yhdenkin ihmisen tai yhden perheen kohdalla ansaitsee tulla yhteiskunnassa arvostetuksi.

A-klinikkasäätiöllä ja sen henkilöstöllä on arvaamattoman paljon tietoa ja kokemusta erilaisista päihdeongelmista, erilaisista auttamisprosesseista ja monenlaisista auttamisen muodoista. On kokemusta siitä, miten moni palvelujen käyttäjistä kiinnittyy pitkäaikaiseen yhteistyöhön ja minkälaiset tekijät kiinnittymiseen vaikuttavat. On ymmärrystä siitä, minkälaiset kokemukset kannattelevat päihteiden käytön hallintaa ja minkälaiset elämäntilanteet vaarantavat myönteisen muutoksen. Tällä tiedolla ja kokemuksella on runsaasti käyttöä päihdeongelmien ehkäisyssä ja haittojen vähentämisessä. Säätiön vahvuus ei ole ensisijaisesti suurten lukujen osoittamisessa, vaan asiakastyön pohjalta kertyneessä kokemuksessa: (yhteisessä työssä) päihdeongelmista eroon pyrkivien ihmisten kanssa tehtävässä yhteistyössä sekä toipumisprosessien yleisten ja yksilöllisten piirteiden tunnistamisessa. Säätiön asiantuntemus syntyy myös siinä moniammatillisessa työssä, jossa rakennetaan yksilöllisiin elämänkulkuihin ja ainutlaatuisiin elämäntilanteisiin sovitettua kuntoutumisen polkua. Tämä kokemus on tarpeen tehdä näkyväksi ja muuntaa siirrettäväksi tiedoksi ja osaamiseksi.

A-klinikkasäätiön perustajien mielessä oli aikanaan sellainen päihdeongelmien hoitamisen muoto, joka perustuu vapaaehtoisuuteen, tapahtuu avopalveluna ja jossa auttamisen prosessi toteutuu moniammatillisesti, yksilöllisesti räätälöitynä työskentelynä päihdeongelmasta kärsivän ihmisen ja perheen kanssa. Sekin on hyvä muistaa, että metodisena lähtökohtana oli social casework, jonka keskeinen eettinen periaate on jokaisen ihmisen ihmisarvon kunnioittaminen ja hänen oman tahtonsa huomioon ottaminen.  Maailma A-klinikkasäätiön ympärillä on muuttunut monin tavoin 1950-luvun jälkeen ja social casework on saanut rinnalleen monia metodisia variaatioita. Silti perustajien alkuperäisillä tavoitteilla on edelleen merkitystä myös tulevaisuuden strategioiden muotoilussa.

A-klinikkasäätiöllä on merkittävä tehtävä – jopa velvollisuus – antaa yhteiskunnan päihdetyön suunnittelun ja strategiatyön käyttöön oma kokemuksensa päihdeongelmien ehkäisystä ja ongelmista aiheutuvien haittojen vähentämisestä. Ei suurten lukujen avulla, vaan kuvaamalla – luottamuksellisuutta noudattaen – niitä ammatillisen kumppanuuden ja vertaistuen muotoja, joiden  tukemana yksittäiset ihmiset tai perheet voivat  saada  päihteidenkäytön hallintaansa ja siten muuttaa omaa, lastensa ja muiden läheistensä elämänkulkua.