Voiko mihin tahansa addiktoitua?

Matilda Hellman pohtii tuoreessa väitöskirjassaan, miksi addiktiosta on tullut niin ”suosittu”. Kaikkeen tuntuu voivan addiktoitua: suklaaseen, zumbaan, työhön ja läheisiin. Hellman tarjoaa näkökulman yleistymiselle useita selityksiä. Yksi liittyy yhteiskunnan yksilöllistymiseen: ”elämme jatkuvassa dialogissa ympäristön kanssa elämän valintoja tehdessämme, ja pohdimme jatkuvasti itseämme, toimiamme ja niiden seurauksia. Aikaisemmin ihmisen käyttäytyminen ja ymmärrys itsestä juurtui esimerkiksi ammatti-identiteettiin tai kotiseutuun; ihminen eli elämänsä hänelle tarjotussa elinpiirissä ja häntä kohdeltiin hänen lähtökohtiensa edellyttämällä tavalla”.

”Addiktio” voi kohteesta ja elämäntilanteesta riippuen olla haitallinen tai hyödyllinen; kyse on myös positiivisen (halu, mielihyvä, uppoutuminen) ja negatiivisen (toistopakko, liiallisuus, elämän kaventuminen) rajankäynnistä. Yhtäältä etsitään ja halutaan, toisaalta pohditaan, joko meni överiksi.

Addiktio-termin kaksimerkityksinen käyttö on lähellä sanan alkuperäistä sisältöä. Termi tarkoitti alun perin ”luovuttamista” kahdessa mielessä, hyvässä ja pahassa. Roomalaisessa laissa addictus oli ”luovukki”, orja, joka annettiin velkojalle pantiksi. Addiktion positiivinen merkitys liittyi jollekin asialle tai taholle omistautumiseen: Senatus, cui me semper addixi (”senaatille, jolle olen ikuisesti omistautunut”). Englannissa, mistä termi on levinnyt laajaan nykykäyttöönsä, addiction-termin perinteinen merkitys oli samalla tapaa kahtalainen: 1) ”a formal giving over or delivery by sentence of court. Hence, a surrender or dedication of any one tp a master” ja 2) “The state of being (self)-addicted or given to a habit or pursuit: devotion” (Oxford English Dictionary 1933).

Addiktion negatiivinen ja päihteisiin kytkeytyvä merkitys pääsi vallalle vasta 1900-luvulla. Tuolloin addiktiosta alettiin puhua erityisesti päihteisiin (erityisesti oopiumiin ja alkoholiin) liittyen. Pikku hiljaa ”addiktio” korvasi virallispuheessa ongelmallista päihteiden käyttöä aiemmin kuvanneet sanat, kuten juoppous ja kohtuuttomuus (inebriety, intemperance). Addiktion positiivinen, omistautumiseen liittyvä merkitys jäi syrjään.

Lääketieteellisessä diagnostistiikassa addiktio-termiä ei tällä hetkellä käytetä, vaan puhutaan riippuvuudesta (dependence). Lisäksi nykymuotoinen riippuvuusdiagnoosi rajoittuu päihderiippuvuuteen (riippuvuuteen psykoaktiivisista aineista), se ei kata ”toiminnallisia riippuvuuksia”, joista populaarissa addiktiopuheissa usein on kyse. Esimerkiksi rahapelihimo (gambling disorder) on tähän asti kuulunut impulssikontrollihäiriöiden kaatoluokkaan, vaikka sen tunnusmerkistö on samankaltainen kuin riippuvuusdiagnoosilla.

Nyt Amerikan psykiatriyhdistys on uudistamassa DSM-tautiluokitustaan ja ehdottaa, että addiktio-termi otettaisiin käyttöön ja koskemaan myös ei-kemiallisia/toiminnallisia riippuvuuksia. Riippuvuus-termi rajoitettaisiin uudessa luokituksessa tarkoittamaan vain fyysistä riippuvuutta – yleistermi olisi siis addiktio.  DSM-5-työryhmän ehdotus on, että jatkossa uudelleen nimetyn Addiktiot ja siihen liittyvät häiriöt (Addiction and Related Disorders) -kategorian alla olisi kaksi luokkaa: ”päihdehäiriöt” (substance use disorders) ja ”päihteisiin liittymättömät addiktiot” (non-substance addictions). Ehdotuksessa rahapelihäiriö on siirretty jälkimmäiseen luokkaan sen toistaiseksi ainoana edustajana, mutta työryhmä toteaa, että sinne voidaan harkita lisättäväksi myös muita addiktio-luonteisia toiminnallisia häiriöitä (”addiction-like behavioral disorders”), kuten ”Internet-addiction”.

Se populaari ajatus, että ”kaikkeen voi addiktoitua”, näyttää siis saaneen vahvan jalansijan myös psykiatriassa. Kriittinen keskustelu uudesta luokituksesta on kuitenkin käynnistynyt: nyt ihmetellään, mihin vedetään riippuvuuksien raja? Millaisia seurauksia sillä on, jos suuri osa ihmisistä voi saada addikti-diagnoosin?

Tuukka Tammi

Matilda Hellmanin väitöskirja ”Construing and Defining the Out of Control: Addiction in the media 1968-2008” löytyy osoitteesta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/23699

Hellmanin blogikirjoitus Nykyajan riippuvuudet  osoitteessa http://community.stakes.fi/blogs/neuvoa-antavat/archive/2011/01/20/Matilda-Hellman_3A00_-Nykyajan-riippuvuudet.aspx

APA:n (American Psychiatric Association) esitys uudeksi luokitukseksi http://www.dsm5.org/ProposedRevisions/Pages/Substance-RelatedDisorders.aspx

DSM-V-keskustelua, esim. Christopher Lane: ”The diagnostic madness of DSM-V” osoitteessa http://www.slate.com/id/2223479