Voiko sosiaalipalvelua antaa?

Sosiaalitutkijat väittävät, että puhunta ohjaa toimintaa. Se, minkälaista kieltä käytämme, vaikuttaa merkittävällä tavalla viestin vastaanottajien, potentiaalisten palvelun tarvitsijoiden ja toiminnan rahoittajien – suuren yleisön – käsitykseen itse toiminnasta.

Kun sosiaalipalvelut ovat viime vuosikymmeninä tulleet rahallisten etuuksien rinnalla olennaiseksi osaksi sosiaalipolitiikkaa, on etuuskäytäntöjen kieli siirtynyt myös palveluihin. Palveluja haetaan, niiden tarvetta selvitetään, niitä myönnetään ja annetaan, niitä maksetaan.  Me alan ammattilaisetkin olemme itse omaksuneet kielen, joka käsittelee palveluja ikään kuin ne olisivat rahaa tai tavaraa.

Sosiaalipalveluilla on kuitenkin toisenlainen sisältö kuin rahan antamisella. Lasten päivähoidossa, lastensuojelussa, päihdetyössä, aikuissosiaalityössä – joka muuten kehittyy kunnissa mielenkiintoisella tavalla – sekä vammaispalvelussa ja vanhuspalveluissa on kysymys vahvasti yksittäisten ihmisten ja perheiden elämään vaikuttavasta työskentelystä. Ammattilaisen tehtävä on yhdessä palveluja tarvitsevan ihmisen kanssa tutkia tilannetta ja avun tarvetta, miettiä yhdessä, minkälainen ratkaisu on kuhunkin elämäntilanteeseen parhaiten sopiva ja toimia yhdessä niin, että asetettuun tavoitteeseen päästään. Toki sosiaalipalvelut eroavat tässä suhteessa toisistaan. Palveluasuntopaikkaa odottavan ikäihmisen tilanne voi olla niin suuresti riippuvainen kunnan voimavaroista ja virkamiesten arviosta, että hänen omat vaikutusmahdollisuutensa jäävät vähäisiksi. Sen sijaan lastensuojelussa tai päihdetyössä toivottuakaan muutosta ei ammattilainen voi "antaa" vaan sitä täytyy työstää yhdessä.

Usein ajatellaan, että lasten päivähoito on niin pitkälle "standardisoitunut" palvelu, että sitä voidaan hakea ja antaa kuin tavaraa. Kun katsomme monta vuosikymmentä voimassa ollutta ja edelleen voimassa olevaa päivähoidon lainsäädäntöä, on mielenkiintoista verrata nykyistä opetuspainotteista päivähoitokeskustelua ja lainsäätäjän määrittelemää tavoitetta. Laissa toiminnan tavoitteeksi todetaan "..tukea päivähoidossa olevien lasten koteja näiden kasvatustehtävässä ja yhdessä kotien kanssa edistää lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä." Tavoitteina mainitaan lisäksi jatkuvat, turvalliset ja lämpimät ihmissuhteet, lapsen kehitystä monipuolisesti tukeva toiminta sekä lapsen lähtökohdat huomioon ottaen suotuisa kasvuympäristö. Kysymys ei ole palvelutavaran antamisesta, vaan monipuolisesta yhteistyöstä lapsen ja perheiden kanssa, jonka tavoitteeksi ei riitä se että lapsi saa päivähoitopaikan.

Miten edellä kuvattu päivähoitoesimerkki liittyy päihdetyöhön? Monellakin tavalla. Ensinnäkin, on tärkeä jatkuvasti palata toiminnan perustarkoitukseen ja tavoitteeseen, jotka on useimmiten kirjattu lainsäädäntöön. Toiseksi, ammattilaisen ja asiakkaan on tarpeen arvioida, missä määrin tarkoituksen ja tavoitteen saavuttaminen on vain ammattilaisen työn varassa ja missä määrin tarvitaan yhteistä työskentelyä ja mikä rooli jää asiakkaalle. Kolmanneksi, on syytä miettiä millaista kieltä käytämme. Puhummeko päihdetyöstä  "palvelujen antamisena" vai  kuvaammeko päihdetyön muutosmahdollisuuden luomisena ja yhteisenä työskentelynä, jossa vaikutus syntyy molempien osapuolten yhteen sovitetusta panoksesta. Tai puhummeko mahdollisuuden antamisesta päihdeongelman tunnistamiseen ja arvioimiseen riippuvuuskierteen pahenemisen ehkäisemiseksi.

Silloin kun puhutaan avun tarvitsijan omasta osuudesta elämäntilanteen muutoksessa, kuulee usein pelottelua vastuun työntämisestä yksilöille. Tällainen uhkakuva lähtee siitä, että sosiaalipalveluissa vallitsee syyllisyyden dikotomia: syy on joko yksilössä tai yhteiskunnassa ja työskentelyn pitää orientoitua syyllisten vastuuttamiseen. Käsite sosiaalinen pitää kuitenkin sisällään sekä yhteisöllisyyden että yhteisen vastuun.  Yhteisen vastuun ei tarvitse merkitä syyllisten hakemista. Päinvastoin, yhteinen vastuu on ennen kaikkea paremman tulevaisuuden rakentamista yhteisesti työskennellen kunkin asiakkaan lähtökohdat tunnistaen ja tunnustaen. Juuri tätä tavoitetta olen ymmärtänyt myös päihdetyön toteuttavan.