Vastaa kommenttiin

Päihderiippuvuuden määrittelemiseen on tosiaankin jo ihan käyttökelpoiset, selkeät kriteerit eli ICD-tautiluokitus tai vielä hieman väljempi amerikkalainen DSM-luokitus.
Näitä kriteerejä voidaan soveltaa kaikkien kemiallisten riippuvuuksien yhteyteen.
(yksi selvä kriteeri on esim. se, että aineen käyttö jatkuu pakonomaisesti ilmiselvistä ja tiedostetuista haitoista huolimatta).

Hoidon vaikuttavuuden määritelmä sitten? Bloggaajan kysymykseen vastatakseni itse pitäisin tärkeimpinä kriteereinä hoidon raitistavuutta ja ennenkaikkea potilaan elämänlaadun paranemista.
Elämänlaatuunhan vaikuttaa niin fyysinen, psyykkinen kuin sosiaalinenkin hyvinvointi ja terveys.
Minkälaisella mittarilla voimme sitten mitata raitistavuutta; millaista seurantaa ja miten pitkään asiakkaalle pitäisi tehdä? Kauanko hänen pitää olla raittiina saadakseen raittiin leiman? Puoli vuotta? Vuosi? Kolme vuotta?
Retkahduksia ja äkillisiä elämänlaadun romahduksia tapahtuu kymmenien vuosien raittiuden jälkeenkin.
Monet päihdekuntoutujat turvautuvat toipumisprosessiin useisiin tahoihin; esim. katkoon, klinikoihin, kuntoutuslaitoksiin ja sen jälkeen mahdollisesti pysyvästi vertaistukiryhmiin kuten AA. Jos raitistuminen tapahtuu ja pysyy yllä, mikä hoitotaho noista mainituista oli se "vaikuttavin"?

Alkoholiongelmainen voi oppia kohtuukäyttäjäksi, sillä kaikki alkoholiongelmaiset eivät ole kroonisesti alkoholisteja. Alkoholistilla, etenkään 2.tyypin (geneettinen tyyppi) alkoholistilla, tuskin on kohtuukäytön mahdollisuutta koko elämässään.

;