Köyhyyden vastainen teemavuosi haluaa vaikuttaa asenteisiin

Suomessa eurooppalaista köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen toiminnan teemavuotta toteutetaan kansallisten suunnitelmien mukaisesti EU:n puitteissa siten, että sille on asetettu omat toiminnalliset tavoitteet ja annettu taloudellista tukea EU:n varoista.

Teemavuoden päätavoitteena on edistää osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Teemavuosi pyrkii edistämään köyhyyden ja syrjäytymisen ilmiöiden ymmärrystä, edistämään yhteistä vastuuta sekä vahvistamaan eri osapuolten sitoutumista toimintaan. Tavoitteena on myös vaalia köyhyydessä elävien ihmisten oikeuksia ja vahvistaa heidän osallisuuttaan ja osallistumismahdollisuuksiaan.

Yksittäinen teemavuosi voi tuskin ylpeillä valtavilla saavutuksilla ja teoilla.

Tavoitteet ovat kiistämättä yleviä. Jokainen voi helposti ymmärtää, että yksittäinen teemavuosi ei voi ylpeillä valtavilla saavutuksilla ja teoilla. Teemavuosi on teemavuosi, ja sellaisenaan sen tärkeimmät saavutukset liittyvät ennen muuta ihmisten asenteisiin ja ymmärrykseen. Komission asiaa hoitavat virkamiehet ovat korostaneet tiedotustoiminnan ja viestinnän merkitystä. Journalisteille on järjestetty muun muassa erillisiä kokouksia ja kilpailuja. Myös erilaisten taiteilijoiden puoleen on käännytty.

”Köyhät teillä on aina keskuudessanne”

Kerron pienen omakohtaisen kokemuksen pääsiäisen ajalta. Olin kuulemassa vuoden parin tauon jälkeen Matteus-passiota. Ehkä köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen toimintavuosi vaikutti siihen, että sen tekstin monet kohdat valkenivat aiempaa selvempinä.

Passiossa ollaan paikoin köyhyysvuoden ydinkysymyksissä. Evankelista kertoo, kuinka Jeesus on spitaalisen Simonin talossa. Hänen luokseen tulee nainen, joka valaa alabasteripullosta kallista tuoksuöljyä Jeesuksen hiuksiin. Opetuslapset paheksuvat. Kuoro laulaa kutakuinkin näin: ”Millaista haaskausta! Öljyn voisi myydä hyvään hintaan ja antaa rahat köyhille.” Mutta Jeesus sanoo: ”Hän teki minulle hyvän työn. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei aina ole.”

Kohtaus ei käy sosiaalipoliittiseksi opiksi, mutta se kertoo tietystä todesta asiaintilasta. Köyhät meillä ovat aina keskuudessamme. Entä asenteet ja ymmärrys? Passio kuvaa paikalla olleen väen mielialojen heilahtelevan. Opetuslapsetkaan eivät selviä kovin hyvin. Jo tässä vaiheessa Juudas vehkeili ja teki kauppaa Jeesuksen kavaltamisesta. Yksi kavaltaa, toinen kieltää. Kun Jeesus käy rukoilemassa yksikseen, Pietari ja Sebedeuksen pojat nukahtavat. Jeesus tuskastuu: ette edes pientä hetkeä jaksaneet valvoa kanssani. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko. Ja lopulta käy näin: väkijoukko valitsee Jeesuksen ristiinnaulittavaksi, ilkkuu ja tekee hänelle väkivaltaa.

Kuvaus on varsin murheellinen. Ihmisen luonto on heikko ja näyttää siltä, että joukossa heikkous vain vahvistuu. Köyhyydestä pelastumiselle ei anneta kovin suurta lupausta, ellei sellaiseksi katsota ylösnousemusta. Johtopäätös voikin olla, että Matteus-passiossa ja evankeliumissa köyhyys on eritoten henkistä laatua.

Vauras nykyajan Eurooppa on toki toista maata kuin passion kuvaama, mutta paljon ei ehkä sittenkään ole kehitytty. Asenteissa ei ole liiaksi kehumista tänäänkään. Toiminta köyhien ja syrjäytyneiden puolesta ei suinkaan aina vakuuta.

Joka kuudes eurooppalainen elää
köyhyysrajan alapuolella

Euroopan unionin kansalaisista noin joka kuudes, 80 miljoonaa ihmistä, elää köyhyysrajan alapuolella. Suomessa köyhiin tai köyhyysuhan alaisiin ihmisiin kuuluu noin 13 prosenttia väestöstä. Erityisen huolestuttavaa on, että köyhyys kasvaa nopeimmin lapsiperheissä. Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana.

Suomalaisten köyhyys liittyy yleensä tiettyihin elämän-
tilanteisiin.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen totesi teemavuoden avajaispuheessa Kemissä 18.2.2010, että suomalaisten köyhyys liittyy yleensä tiettyihin elämäntilanteisiin, joita ovat ennen kaikkea työttömyys, opinnot, lapsen saaminen ja pitkäaikainen sairaus. ”Me siis tiedämme, missä korjaamisen varaa on”, hän sanoi.

Euroopan komissio ja Eurostat julkaisevat yhdessä vuosijulkaisun, jossa arvioidaan Euroopan unionin ja sen jäsenmaiden sosiaalista tilannetta. Vuoden 2009 raportin mukaan unionin kansalaiset ovat tyytymättömiä eriarvoisuuden ja köyhyyden ilmenemiseen ja katsovat, että tilanne on huonontunut viiden viimeisen vuoden aikana ja että se uhkaa huonontua edelleen.

EU:n strategia tavoittelee
köyhyyden vähentämistä neljänneksellä

Komission maaliskuussa 2010 julkaisema ehdotus EU 2020 -strategiaksi on nostanut esille keskustelun köyhyydestä ja sen mittaamisesta. Komission ehdotus on sosiaalipoliitikoille haastava ja se sisältää merkittävän uuden haasteen jäsenmaille: niiden tulisi asettaa omalle toiminnalleen määrällisiä tavoitteita.

Euroopassa olisi vuoteen 2020 mennessä saavutettava joukko tavoitteita, joista yksi on ”vähentää köyhyysriskissä elävien kansalaisten osuutta 20 miljoonalla henkilöllä”. Strategian tavoitteet pyritään saavuttamaan seitsemän ”lippulaiva-aloitteen” avulla ja niistä yksi on eurooppalainen yhteistyö köyhyyden vähentämiseksi.

Tätä varten on esitetty sekä EU-tason yhteistyön että kansallisen tason toimien tiivistämistä. EU-tason yhteistyötä varten komissio ehdottaa avoimen koordinaation kehittämistä, innovatiivisia ohjelmia mm. koulutuksen ja työmahdollisuuksien lisäämiseksi sekä etuuksien ja palvelujen yleistä edistämistä. Kansallisella tasolla komission ehdotuksen mukaan tulisi vahvistaa vastuuntuntoa, kohdentaa toimet riskiryhmiin ja hyödyntää etuuksia ja palvelujärjestelmää.

Köyhyyden monet mittarit

Kovin monta päivää ei ehtinyt komission ehdotuksen antamisesta kulua, kun esille nousi keskustelu siitä, onko suhteellinen köyhyysaste sopiva tavoite vai ei. Eurooppa-neuvosto katsoi maaliskuun kokouksessa, että tavoite on epäselvä ja siirsi sitä koskevan päätöksen kesäkuun huippukokoukseen. Moni sosiaalipoliitikko riensi jo myös toteamaan, että mittari on vaikea. Tämä on tyypillistä ja tavanomaista sosiaalipolitiikassa.

Tutkijat Olli Kangas ja Veli-Matti Ritakallio tekivät vuonna 2008 sosiaaliturvan uudistamiseksi perustetulle Sata-komitealle taustaselvityksen köyhyyden mittaamisesta.  Sen tulos on toistettu monesti: köyhyyttä tulisi tarkastella useammalla mittarilla.

Köyhyyden määrää mitataan usein niin sanotun suhteellisen tulometodin avulla: köyhiä ovat ne, joiden tulot jäävät alle 60 prosentin väestön mediaanitulosta. Kangas ja Ritakallio pitivät mittaria ongelmallisena. Sitä käyttäen esimerkiksi 1990-luvun laman aikana ei havaittu köyhyyden kasvua. Tämä johtui siitä, että mediaanitulo laski ja kuitenkin samalla tuloerot pysyivät samoina. Toinen suhteellisen tulometodin heikkous on siinä, että se voi antaa vertailevassa tutkimuksessa täydellisesti saman köyhyysasteen vauraudeltaan hyvin eritasoisille maille. Kangas ja Ritakallio päättelivät, että köyhyyden kohdentumista koskevat mittarit antavat yhdenmukaisemman kuvan köyhyyden määrästä.

Köyhyys kasvaa nopeimmin lapsiperheissä.

Tilastokeskuksen Hannele Sauli on todennut saman asian useammassakin yhteydessä. Suhteellisen köyhyysasteen muutos ei kerro, kuinka köyhiä köyhyysrajan alapuolelle jääneet ovat ja köyhtyvätkö he edelleen. Se ei myöskään anna kuvaa siitä, onko yhtenä ajankohtana mitattu tuloköyhyys samanlaista kuin jonakin toisena ajankohtana. Kun 1990-luvun laman vuosien ja sen jälkeisten vuosien tulokehitystä tarkastellaan kiinteän köyhyysrajan mittarilla, tunnusluvut käyttäytyvät päinvastoin. Kiinteällä köyhyysrajalla mitattu köyhyys lisääntyi. Sauli on arvioinut, että jos työttömyys nousee ja pysyy korkeana, nyt koetun talouskriisin jälkeen kehitys on samanlainen.

Saulin mukaan köyhyysrajan alapuolelle Suomessa jäävät ihmiset voi karkeasti jakaa kuuteen ryhmään: työssä käyvät köyhät, työttömät, ikääntyneet, lapset, opiskelijat ja muut. Muut ovat tässä yhteydessä muun muassa työeläkkeellä olevia, pitkäaikaissairaita ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevia.

Suomen hallitus on ilmoittanut kantanaan, että Suomelle käyvät esitetyt määrälliset tavoitteet. Keskustelu köyhyystavoitteesta on kesken. Komissio on jatkokeskusteluja varten ehdottanut kompromissia, jossa suhteellisen köyhyysmittarin rinnalla otettaisiin käyttöön aineellisen puutteen mittari (material deprivation). Se kuvaa muun muassa erikseen nimettyjen kestokulutushyödykkeiden puutetta.

Toinen soveltuva mittari, joka on myös EU-tiedonkeruussa mukana, on kiinteään köyhyysrajaan (poverty threshold) perustuva mittari. Asetetaan tietty köyhyysraja ja seurataan kehitystä sen nojalla, ottaen huomioon rahanarvon muutokset. Tällä mittarilla voisimme saada paremmin "kiinni" niitä, jotka ovat pysyvämmin köyhiä. Kolmas EU-seurantaa liittyvä soveltuva mittari olisi työttömien kotitalouksien määrä.

Niin tai näin, tilanne on mielenkiintoinen. Kompromissiehdotusta on puitu kesäkuussa Eurooppa-neuvostossa. Jos määrällinen tavoite pysyy Eurooppa-neuvoston seurannassa, asian poliittinen merkitys kohoaa huomattavasti. Mikäli oikeanlainen kansallinen tavoitteenasettelu toteutuu, se voi ryhdistää kansallista politiikkaa. Olennaista on, että asiaa seurataan ja että kielteiset kehitystrendit – riskissä elävien määrä kasvaa, tuloerot jyrkkenevät laajasti Euroopassa – olisivat tarkastelun alla ja hallinnassa.

Mitä köyhyysvuodesta seuraa?

Olin läsnä eräässä pohjoismaisessa tutkijaseminaarissa, jossa norjalainen asiantuntija kovisteli köyhyyden teemavuotta. Se on vain puhetta ja tiedottamista. Se ei ole aitoa toimintaa, sillä näin ei puututa köyhyyden syihin. Tämä on totta, mutta toistan sen mitä yllä jo totesin. Teemavuosi on teemavuosi, ja sellaisenaan sen tärkeimmät pyrkimykset liittyvät ennen muuta ihmisten asenteisiin ja ymmärrykseen.

Köyhyys on moniulotteinen ilmiö. Jos tämä seikka otetaan vakavasti, köyhyyden vähentämistavoitteet eivät ole myöskään vain köyhyyspolitiikkaa. Ne koskettavat sosiaalipolitiikkaa laajasti ja myös muita politiikan aloja. Kristuksen syntymän aikaan elänyt runoilija Ovidius riimitti jo aikanaan, että ”neuvostoon ei köyhä pääse”. Ajan pitkän juoksussa ymmärtämisen, huomioimisen ja osallistamisen haasteet tuntuvat aina vain pysyvän ja kasvavan.

KIRJALLISUUS:

”Europe 2020 – A Strategy for smart, sustainable and inclusive growth.” Brussels 3.3.2010, COM(2010)2020 final.
Olli Kangas & Veli-Matti Ritakallio: Köyhyyden mittaustavat, sosiaaliturvan riittävyys ja köyhyyden yleisyys Suomessa. Kela, Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 2008:61.
Hannele Sauli: Köyhyydenvähentämistavoitteesta kansallisten tilastolukujen valossa, muistio 15.4.2010.
The Social Situation in the European Union 2009. The European Commission & Eurostat 2010.
Suomen kansallinen toimintasuunnitelma, Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi 2010, kansallinen toimeenpanoryhmä 15.5.2009.

Arto Koho työskentelee neuvottelevana virkamiehenä sosiaali- ja terveysministeriössä. Hän on ollut valmistelemassa eurooppalaista köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen toiminnan teemavuotta.