Päihdetyö mahdottoman edessä

Vielä kymmenen vuotta sitten elämä oli kohdallaan. Oli perhe, mies, kolme pientä lasta ja oma koti. Kävin töissä ja opiskelin samaan aikaan. Tiukoille otti, mutta olin päättänyt valmistua uuteen ammattiin mahdollisimman pian. Luin öisin, kun lapset olivat nukkumassa ja päivä venyi aina aamuyölle. Ja aamulla piti lähteä töihin. Tätä jatkui parisen vuotta. Tämän lisäksi saimme tiedon siitä, että nuorimmaisemme oli sairastunut vakavasti.

Vähitellen kävi niin, etten päässyt nukkumaan mennessä uneen ja vähäinenkin uni oli katkonaista. Aloin ottaa iltasella tilkkasen viiniä rentoutuakseni. Pikku hiljaa tarvitsin yhä enemmän viiniä päästäkseni rentoutuneeseen tilaan. Lopulta join itseni humalaan joka ilta lasten ja miehen mentyä nukkumaan. Mies herätteli minua aamuisin sohvalta lähtemään töihin.

Pikku hiljaa alkoi tulla rokulipäiviä ja lopulta sain työpaikalta potkut. Opiskellakaan en enää jaksanut. Mies väsyi tilanteeseen ja haki eroa. Lapset jäivät isälle. Juomiseni jatkui hoitoyrityksistä huolimatta. Aloin viihtyä miehisissä ryyppyporukoissa. Sain usein nyrkkiä ja minut raiskattiin joitakin kertoja.

Vähitellen havahduin siihen, että olin luisumassa kohti nopeaa kuolemaa. Halusin lähteä neljän viikon hoitojaksolle miettimään uutta alkua. Nyt olen ollut vuoden raittiina päivän kerrallaan. Käyn terapeutilla kahden viikon välein ja AA-ryhmässä viikoittain. Yhteys lapsiin on parantunut. Olen taas alkanut uskoa elämään ja itseeni.

Pienen kainuulaiskunnan päihdetyön-
tekijänä olen nähnyt kehityksen selkeästi.

Jaanan ainutlaatuinen elämäntarina on yksi monien joukossa. Päihdeongelman osittaisesta samankaltaisuudesta huolimatta inhimillinen kärsimys on henkilökohtainen. Pitkään jatkuvana se aiheuttaa suuria ongelmia terveydessä, ihmissuhteissa, työelämässä, asumisessa jne. Aiemmin alkoholiongelma kosketti lähinnä aikuisiässä olevia miehiä. Nyt alkoholin ja huumeiden kanssa ovat vaikeuksissa enenevässä määrin myös naiset ja nuoret, alaikäisetkin.

Pienen kainuulaiskunnan päihdetyöntekijänä olen nähnyt tämän kehityksen selkeästi. Naisten lisääntynyt päihteidenkäyttö on yhä yleisempi syy lasten huostaanottoihin. Raskaana olevista naisista kuuden prosentin arvioidaan olevan alkoholin suurkuluttajia. Valtakunnallisessa mini-interventioprojektissa 18–25-vuotiaille kainuulaisnuorille vuonna 2007 tehdystä kyselystä ilmeni, että kainuulaisista nuorista miehistä yli puolet ja naisista yli kolmannes oli alkoholin suurkuluttajia. Osuus poikkesi huomattavasti valtakunnallisesta arviosta. Miehillä ero oli yli kaksin- ja naisilla yli kolminkertainen. Valtaosa vastanneista oli opiskelijoita eikä ns. syrjäytyneitä nuoria.

Miten Kainuun maakunta -kuntayhtymän päättäjät ovat ottaneet nämä tiedot huomioon resurssoinnissa? Eivät mitenkään. Kainuussa on edelleen päihdetyöntekijöitä alle puolet edesmenneen Stakesin minimisuosituksista. Seminaaripuheissa maakunnan terveydenhuollon johto lupaa, että erityisesti päihdetyöhön satsataan, mutta puheet ovat jääneet pelkäksi sanahelinäksi. Päihdetyö on mahdottoman edessä, ellei sanoista ryhdytä pikaisesti tekoihin.

Päihde-
kuntoutusta tulee vahvistaa omana erityis-
osaamisenaan.

En näe hyväksi ratkaisuksi väläyteltyä päihdetyön sisällyttämistä osaksi psykiatriaa. Tiedän 30 vuoden kokemuksella, että päihdekuntoutus on ja sen tulee olla paljon enemmän kuin pelkkää lääketiedettä. Alaa tulee vahvistaa omana erityisosaamisenaan, jotta voimme parhaiten vastata kasvaviin haasteisiin. Tiivis yhteistyö muun muassa psykiatrian ja lastensuojelun kanssa on jatkossakin tärkeää. Ennaltaehkäisevä päihdetyö tulisi myös saada yhä enemmän osaksi eri toimialoja lastenneuvolasta ja päivähoidosta lähtien.

Reija Heikkinen työskentelee päihdetyöntekijänä Sotkamon terveysasemalla Kainuun maakunta -kuntayhtymässä.