Tuuli Salospohja

Dopingaineita käyttävät kuntoilijat päihdetyön kohteena

Suomessa on tuhansia kuntosaliharrastajia, jotka hakevat tehoa harjoitteluun dopingaineista. He myös monesti vähättelevät käyttämänsä dopingin haittoja eivätkä pidä virallista informaatiota uskottavana. Millaisen päihdetyön keinoin heidät voisi tavoittaa?

Tyypilliset dopingaineiden käyttäjät ovat kaupungissa asuvia iältään noin 26-vuotiaita miespuolisia kuntosaliharrastajia, joilla on ammattiin valmistava koulutus. Useimmiten he elävät mallikelpoista elämää ahkerasti töitä tehden tai opiskellen. Heidän säännölliset kuukausiansionsa ovat yleensä yli 2 000 euroa kuukaudessa. Ainoana selkeänä paheena esiin nousee taipumus käyttää erilaisia päihteitä ja lääkeaineita terveydelle haitallisella tavalla.

Vain murto-osa kaikista dopingaineiden käyttäjistä on kilpa- ja huippu-urheilijoita. Vuonna 1993 toteutetun varusmieskyselyn perusteella Suomessa on arvioitu olevan noin 10 000 anabolisten hormonien kuntoilijakäyttäjää.

Oma lokakuussa 2008 tarkastettu lisensiaatintutkimukseni antaa viitteitä siitä, että käyttö saattaa olla Suomessa nykyisin paljon yleisempää kuin aiemmin on arvioitu. Sen perusteella näyttää ilmeiseltä, että anabolisten hormonien lisäksi useat tuhannet suomalaiset käyttävät muun muassa efedriiniä tai klenbuterolia kuntosaliharrastuksensa tehostamiseen. Lisäksi jopa yli 5 prosenttia tutkimukseen vastanneista on harkinnut aloittavansa jonkin dopingaineen käytön tulevaisuudessa.

Tutkimusaineistona käytettiin vuonna 2006 kerättyä kyselyaineistoa (N=1319) sekä asiantuntijahaastatteluja. Kyselyaineisto hankittiin erään kohderyhmän keskuudessa suositun internetfoorumin – www.pakkotoisto.comin – kautta. Aineisto on harkinnanvarainen, mutta jakaumiltaan melko edustava näyte noin 338 000:n 15–35-vuotiaan suomalaisen kuntosaliharrastajan perusjoukosta.

Sekä fyysisiä että psyykkisiä haittoja

Kuntoilijat käyttävät dopingaineita muokatakseen kehoaan tai parantaakseen fyysistä suorituskykyään jopa satakertaisina annostuksina sairaudenhoidollisiin määriin verrattuna. Anabolisten hormonien väärinkäytön pahimpina fyysisinä haittavaikutuksina pidetään sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien sekä ennenaikaisen kuoleman kasvanutta riskiä, erilaisia sisäelinvaurioita ja vakavia hormonitasapainon muutoksia. Efedriini ja klenbuteroli, joilla käyttö usein aloitetaan, voivat aiheuttaa muun muassa sydämen rytmihäiriöitä ja kovaa päänsärkyä. Nuoret ja naiset ovat erityisiä riskiryhmiä dopingaineiden aiheuttamien terveyshaittojen suhteen.

Dopingaineiden liikakäyttöön liittyy usein fyysisten haittojen lisäksi psyykkisiä terveysongelmia, kuten ahdistuneisuutta, masennusta, ärtyvyyttä ja jopa vakavia mielialahäiriöitä. On tyypillistä, että aineiden käyttö jatkuu kuuriluontoisesti jopa vuosikausia: monet jäävät koukkuun aineiden avulla hankittuun uuteen, entistä paremmin itse tyydyttävään ulkomuotoon. Anaboliset hormonit voivat aiheuttaa myös suoranaista fyysistä riippuvuutta, koska ne vaikuttavat huumausaineiden tavoin aivojen lääkeriippuvuutta välittäviin osiin.

Dopingaineiden käyttöön liittyy usein myös muiden kehoa tai mieltä muokkaavien aineiden käyttöä. Dopingaineiden käyttäjät käyttävät päihteitä huomattavasti enemmän kuin ns. "naturaalit" – dopingaineita käyttämättömät – harrastuskumppaninsa. Tupakan, nuuskan ja kannabiksen käyttö on noin kaksinkertaista verrattuna naturaaleihin. Ekstaasin, amfetamiinin ja kokaiinin käyttö on dopingaineiden käyttäjien keskuudessa naturaaleihin nähden jopa kymmenkertaista. Yllättävän moni dopingaineiden käyttäjä on siis valmis uhraamaan terveytensä ikään kuin kahteen kertaan käyttämällä samaan aikaan riippuvuutta aiheuttavia ja kunnon kehittymistä heikentäviä päihteitä ja vakavia terveyshaittoja aiheuttavia dopingaineita.

Kuntosaliharrastukseen vahvasti linkittyvä ravintolisien käyttö on dopingaineiden käyttäjillä erittäin yleistä, yli 90 prosenttia käyttää niitä säännöllisesti. Rahaa he kuluttavat dopingaineisiin ja ravintolisiin yhteensä keskimäärin 140 euroa kuukaudessa. Potenssilääkkeiden huvikokeilijoita tai -käyttäjiä dopingaineiden käyttäjistä on jopa 11,5 prosenttia, kun naturaaleissa heitä oli kyselyn mukaan vain 0,7 prosenttia. Näyttää siltä, että kun kehon manipuloinnissa ylitetään "luonnollisen" raja yhdellä alueella, tämän jälkeen se on todennäköisesti helpompi ylittää myös jollain muulla tavalla.

Virallista informaatiota pidetään mitättömänä

Dopingaineiden käyttäjät eivät miellä käyttöään terveydelle kovin haitalliseksi – ainakaan käytön alkuvaiheessa tai verrattuna esimerkiksi huumeiden käyttöön. Monet käyttäjät suhtautuvat tietämiinsäkin terveyshaittoihin piittaamattomasti. Viiveellä esiin tulleita haittoja ei myöskään aina osata tai haluta yhdistää dopingaineiden käyttöön.

Dopingaineiden liikakäyttö ja haittojen vähättely johtuvat paljolti siitä, että annostus- ja käyttöohjeita ei hankita yleensä lääkäriltä vaan muilta käyttäjiltä, internetistä tai alan "gurujen" kirjoittamista hormonioppaista. Virallisella informaatiolla on käyttäjille lähes mitätön merkitys. Yksi syy tähän on se, että ammatillisten tahojen koetaan yleisesti liioittelevan haittoja. Toisaalta aiheesta ei edes ole vielä tarjolla juuri tälle kohderyhmälle suunnattua terveysneuvontaa suomeksi.

Dopingin käyttäjiä neulanvaihtopisteiden asiakkaina

Terveysneuvontaa suunniteltaessa kannattaa ottaa mallia ehkäisevän huumetyön hyvistä käytännöistä. Huumeidenkäytöstä aiheutuvien haittojen määrää on onnistuttu vähentämään faktoihin perustuvan ja luotettavan riskitiedon jakamisen avulla. Haittojen vähentämistoimilla on saavutettu hyviä tuloksia myös käytön ehkäisyssä.

Muissa Pohjoismaissa on ollut jo pitkään tarjolla erilaisia julkisin varoin rahoitettuja terveysneuvontapalveluita dopingaineita käyttäville kuntoilijoille. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa keskeisiä työmuotoja ovat internetissä tarjolla oleva riskitiedotus ja puhelinneuvonta. Aiheesta annetaan koulutusta ja neuvontaa myös muun muassa dopingaineiden käyttäjien läheisille, kuntosalien henkilökunnalle, terveydenhoitoalan ammattilaisille ja opettajille.

Myös huumausaineiden käyttäjille suunnattujen terveysneuvontapisteiden henkilökuntaa tulee kouluttaa dopingaineiden käyttäjien kohtaamiseen. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa anabolisten hormonien käyttäjien määrä neulanvaihtopisteissä on lisääntynyt samaan aikaan kun suonensisäisten huumeiden käyttäjien määrä on tasoittunut. Joidenkin neulanvaihtopisteiden asiakkaista jopa yli 80 prosenttia on ensisijaisesti alle 25-vuotiaita anabolisten hormonien käyttäjiä. Suomessa käyttäjät hankkivat tarvitsemansa neulat vielä tällä hetkellä pääasiassa apteekeista, missä aiheellisen terveysneuvonnan ja tuen saaminen on joko kokonaan mahdotonta tai erittäin vähäistä.

Rikoslainsäädäntö kaipaa tarkentamista

Dopingaineiden käyttö kilpaurheilussa on helppo tuomita epäreiluna vilppinä muihin kilpailijoihin nähden. Nuorten kuntoilijoiden käytön ymmärtäminen ja siihen puuttuminen on vaikeampaa. Kuntoilijoita ei voida rangaista kilpaurheilun antidopingsäännöstöjen mukaan. Dopingaineiden käyttö ei ole Suomessa myöskään laitonta, vaikka dopingaineiden valmistuksesta, maahantuonnista ja levittämisestä sekä hallussapidosta levittämistarkoituksessa tuli vuonna 2002 rangaistavaa. Nykyisessä rikoslainsäädännössä on kuitenkin kohtia, joita tarkentamalla voitaisiin vaikuttaa aineiden saatavuuteen pimeillä markkinoilla ja tukea näin myös terveysneuvonnan tavoitteita.

Ensinnäkin dopingaineiksi luettavien lääkeaineiden maahantuojalla pitäisi olla suomalaisen lääkärin määräämä resepti. Tämä vähentäisi dopingaineiden tuontimääriä henkilöliikenteessä. Toiseksi pitäisi tehdä selkeämpi rajanveto, mitä laittomasti maahantuotuun tavaraan ryhtyminen tarkoittaa, kun kyseessä ovat dopingaineet. Kolmanneksi rikoslain dopingainelistaa pitäisi voida päivittää tarpeen mukaan. Neljänneksi dopingaineiden vienti ja kauttakuljetus pitäisi kriminalisoida. Tullin ja poliisin mukaan Suomesta on nimittäin hyvää vauhtia tulossa dopingaineiden kauttakulkumaa. On selvää, että osa aineista pyritään usein levittämään Suomessa.

Terveeltä näyttäminen terveyttä tärkeämpää

Tämän päivän nuoret taistelijat elävät arkeaan elinvoimaisten musiikkivideo- ja elokuvatähtien, hoikkien mainosvartaloiden ja herkkumarkkinoinnin ristitulessa. "Mulle kaikki heti nyt" -mentaliteetti valtaa alaa kärsivällisyydeltä nyky-yhteiskunnassa, jossa muutoksesta on tullut pysyvää. Tehokkuus on trendi, jonka halutaan näkyvän myös ulkomuodossa. Tällöin fyysisen terveyden edistäminen ei ole aina tärkeimpänä arvona mielessä. Terveeltä näyttäminen on nyky-yhteiskunnassa vallitsevien ihanteiden mukaan vielä olennaisempaa kuin terveenä oleminen, sillä terveys määritellään usein ulkonäön kautta. Yhä useammat tuntuvat olevan valmiita käyttämään apunaan kaikkia mahdollisia keinoja ulkonäkötavoitteidensa saavuttamiseksi.

Useat seikat viittaavat siihen suuntaan, että dopingaineiden käyttö kilpaurheilun ulkopuolella on laajeneva ilmiö länsimaissa. Käytön terveyshaitat ovat moninaisia, ja niihin tuleekin suhtautua kansanterveydellisenä uhkana. Riskitiedotuksen ja terveysneuvontapalveluiden toteuttaminen sekä lainsäädännön täsmentäminen vaativat laaja-alaista yhteistyötä eri viranomaisten kesken.

Dopingaineiden kuntoilijakäyttäjät elävät leimallisesti keskiluokkaisten nuorten aikuisten elämää. Tämä tulisi ottaa huomioon myös tälle kohderyhmälle suunnattavaa terveysneuvontaa suunniteltaessa.

Koska tyypilliset dopingaineiden käyttäjät hallitsevat elämäänsä yhteiskunnallisten mittareiden mukaan hyvin, myös terveysneuvonnan kohderyhmänä heihin tulee suhtautua itse ajattelevina ja aikaansa seuraavina kansalaisina. Julkisen terveydenhuollon viesti on kuitenkin melko kaukana Hollywood- ja pop-ikonien kuvallisesta viestistä. Yhteisen kielen löytäminen vaatii osapuolilta rohkeutta opetella puhumaan aiheesta avoimesti ja tasapuolisesti kohdatusten.

Dopingaineet

Aineet, joiden tarkoituksena on parantaa fyysistä suorituskykyä tai kasvattaa lihasmassaa tai lisätä näitä molempia.

Tuuli Salospohja työskenteli vuosina 2005–2008 projektipäällikkönä Elämä on parasta huumetta ry:n Nuoret, liikunta ja doping -projektissa. Artikkeli perustuu hänen lisensiaatintutkimuksensa "Tiukkaa lihhoo – Dopingaineiden käyttö kuntosaliharrastajien keskuudessa Suomessa". Tutkimus löytyy kokonaisuudessaan projektin internetsivuilta www.pumppaa.fi. Salospohja jatkaa aiheen tutkimista opetusministeriön kolmevuotisella määrärahalla Turun yliopiston sosiologian laitoksella.

Tiimin sisällysluettelo