Ikäihmiset pärjäävät hoidossa nuorempia paremmin

Päihdehoidon tulokset ovat vanhemmilla aikuisilla paremmat kuin nuoremmilla. Hoidon pituudella ja hoitomuodolla ei ole vaikutusta asiaan, kertoi yhdysvaltalainen psykiatri David Oslin Liika on aina liikaa -hankkeen seminaarissa.

Oslin työskentelee apulaisprofessorina Pennsylvanian yliopistossa. Hän on tehnyt kattavan meta-analyysin ikäihmisten alkoholiongelmista ja niiden hoidosta. Oslin arvioi, että suurin ongelma vanhempien ihmisten alkoholiongelmien hoidossa on, että niitä ei tunnisteta.

– He eivät juurikaan halua tulla psykiatrin vastaanotolle ja erikoisklinikoille. Sen sijaan he kyllä käyttävät paljon terveydenhuollon peruspalveluja ja kotipalvelua. Tätä kautta heidät voisi tavoittaa paremmin.

Yhdysvaltojen isoissa kaupungeissa liikkuminen on usein ongelma varsinkin ikäihmisille. Sen sijaan, että senioreille varattaisiin aikoja vastaanotoille, Oslin suosittelee käyttämään puhelinta, internetiä ja menemään paikkoihin, joissa ikäihmiset jo ovat. Hoito pitäisi aina räätälöidä senioreille, Oslin muistutti. Erityisesti hän kehotti sijoittamaan ikäihmisiä keskusteluterapiaryhmiin vain omanikäistensä kanssa: yhteinen sävel syntyy parhaiten samanikäisten kanssa.

Ikäihmisten hoitotulokset päihdehoidossa ovat parempia kuin nuoremmilla aikuisilla.

– Miksi näin on, sitä ei tiedetä, sanoi David Oslin. Ainakin yksi syy saattaa piillä motivaatiossa: kun ikää karttuu, usein huoli omasta terveydestä herää.

Oslin puhui painokkaasti erilaisten päihdehoitomuotojen puolesta. Käytössä pitäisi olla eri menetelmiä: kun yksi menetelmä ei auta, otetaan käyttöön toinen. Oslin ei antanut montakaan pistettä fanaatikoille, jotka kampanjoivat vain oman hoitomuotonsa puolesta. Se ei ole potilaiden edun mukaista.

Peräänkatsominen tuottaa tulosta

Suomessakin alkoholinkäyttönsä kanssa pulaan joutuneita ja avun tarpeessa olevia ikäihmisiä on tavoitettu jalkautumalla. Sininauhaliiton Liika on aina liikaa -hankkeen osaprojektissa Pieksämäellä ja Savonlinnassa tavoitettiin kaksi erilaista asiakasryhmää.

– Toisilla oli pitkä päihdehistoria, ja päihteidenkäyttö oli kumuloitunut ikääntymisen myötä. Toisella ryhmällä alkoholinkäyttö oli pysynyt työiässä kohtuudessa mutta lisääntynyt eläköityessä. Naisia oli yllättävän paljon, noin kolmannes, ja he olivat monesti todella yksinäisiä ja mökkiintyneitä. Myös määrä yllätti, lyhyelläkin ajalla heitä löytyi kymmeniä, eivätkä monetkaan olleet palvelujen piirissä ennestään, kertoi hanketta hallinnoivan Tyynelän kehittämiskeskuksen johtaja Seppo Sulkko.

Osaprojektin opetus oli, että ikäihmisiä pitää auttaa kokonaisvaltaisesti. Paljon ei ole hyötyä siitä, jos päihdeongelmia prosessoidaan mutta ihmisen perusasiat ovat levällään ja hoitamatta. Hyviä kokemuksia saatiin myös kiinnipitävästä työotteesta, jossa asiakkaan perään katsotaan: esimerkiksi ellei häntä ole näkynyt vähään aikaan, soitellaan perään ja ollaan kiinnostuneita hänen kuulumisistaan.

– Reagoimalla varhain kriisivaiheessa olemme saaneet retkahdusten määrää vähenemään ja retkahdusten kestot lyhenemään. Ongelma on usein, että retkahdusvaiheessa hoidossa otetaan ikään kuin kaksi askelta taaksepäin ja jäädään odottamaan, että ihminen on taas hoitokuntoinen, Sulkko pohti.

Myös ikäihmisistä valtaosa käyttää alkoholia

Espoon sosiaali- ja terveystoimessa lähdettiin selvittämään ikäihmisten alkoholin riskikäytön laajuutta. Kysely postitettiin 2 100:lle yli 65-vuotiaalle. Tulokseksi saatiin, että 65–69-vuotiaista miehistä riskikäytön rajat ylitti runsaat 20 prosenttia ja 70–79-vuotiaista miehistä 12 prosenttia. Naisilla riskikäyttö oli huomattavasti vähäisempää. Yli 65-vuotiaiden riskirajaksi on määritelty vähintään kahdeksan alkoholiannosta viikossa.

– Tavoitteena on, että ilmiö arkipäiväistetään ja että siitä tehdään näkyvä. Alkoholinkäytöstä pitää kysyä osana luontevaa keskustelua. Meillä se tapahtuu ravintoselvityksen yhteydessä: kun kysytään, mitä syöt, kysytään myös, mitä juot, selvitti projektipäällikkö Sirpa Seppänen.

Puheeksioton merkitystä korosti myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Mauri Aalto. Pitäisi tiedostaa, että myös ikäihmisistä valtaosa käyttää alkoholia. Siksi siitä pitäisi kysyä sanoilla "paljonko käytätte" – ei "käytättekö" tai peräti "ettehän käytä".

– Valtaosa ikäihmisistä käy vuosittain perusterveydenhuollossa tai jopa erikoissairaanhoidossa. He eivät tule sinne yleensä alkoholinkäytön vuoksi vaan muista syistä, oireen kanssa. Alkoholinkäytöllä voi olla yhteytensä vaikkapa unettomuuteen, masennukseen tai verenpainetautiin. Terveydenhuollolla on oikeus ja jopa velvollisuus kysyä alkoholinkäytöstä. Ihmiset ovat kyllä terveystietoisia. – AS

Tiimin sisällysluettelo