Kirja-arvio

Jouni Tourunen

Motivoivan haastattelun hengessä

Motivoivan haastattelun menetelmiä on opetettu ja sovellettu päihdehuollossa ja rikosseuraamus-alalla jo parikymmentä vuotta, mutta suomenkielistä kirjallisuutta on ollut tarjolla niukasti. Anja Koski-Jänneksen, Liisa Riittisen ja Pekka Saarnion toimittama monipuolinen kirja korjaa tätä puutetta komeasti. Teos esittelee vuorovaikutukseen perustuvia motivointimenetelmiä, joita voidaan käyttää päihde- ja käyttäytymisongelmien käsittelyssä. Teos keskittyy muutoshalukkuuteen, motivaatioon ja sitoutumiseen vaikuttaviin tekijöihin sekä siihen, miten virittää haitallisiin toimintatapoihin kohdistuvaa henkilökohtaista pohdintaa ja kiinnostusta niistä vapautumiseen.

Teoksen erityisansiona on se, että artikkelit pohjautuvat mahdollisimman paljon systemaattiseen tutkimustietoon. Artikkelit antavat perustietoa motivoivan haastattelun teoreettisesta taustasta, hengestä ja periaatteista sekä niiden käytäntöön soveltamisen taidoista. Päihdetyöntekijälle artikkelit tarjoavat erityisesti välineitä tutkia, arvioida ja kehittää omia toimintatapojaan.

Motivoivan haastattelun "isä" William Miller analysoi artikkelissaan päihdehuollon toimintaperiaatteiden muutoksia viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Miller näkee motivoivan haastattelun vahvuudeksi sen monet yhtymäkohdat päihdehoidon yleisiin kehityssuuntiin. Motivaatiokäsitys on muuttunut asiakkaan staattisesta ominaisuudesta dynaamiseksi, vuorovaikutukseen sekä asiakkaan ja työntekijän väliseen yhteistyösuhteeseen perustuvaksi. Asiakkaan ongelmien määrittämisestä on siirrytty hänen voimavarojensa vahvistamiseen ja leimaavien määritelmien välttämiseen. Raittiudesta on siirrytty monipuolisempiin tavoiteasetteluihin ja standardihoidosta yksilöllisempiin ja asiakaskeskeisempiin hoitoihin.

Vaikka motivoiva haastattelu alkoi hoitoon motivoinnin ja varhaisvaiheen menetelmänä, se on osoittautunut jo itsessään hoidolliseksi väliintuloksi, joka parhaimmillaan saa aikaan samanlaisia pitkäaikaisvaikutuksia kuin varsinainen hoito. Millerin mielestä motivoivaa haastattelua tarvitaan kaikissa muutoksen ja hoidon vaiheissa ja sen menetelmiä voidaan kytkeä onnistuneesti muihin addiktioiden hoitomuotoihin ja -ohjelmiin.

Anja Koski-Jännes korostaa, että motivoivan haastattelun henki ja periaatteet ovat tekniikoita tärkeämpiä. Hengen lähteitä ovat yhteistyö, muutospuheen esiin kutsuminen ja asiakkaan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Keskeisiä periaatteita ovat empatia, tavoiteristiriitojen suuntaaminen kohti muutosta, väittelyn välttäminen ja asiakkaan oman pystyvyyden tunteen vahvistaminen. Koski-Jännes vertaa haastattelijan oikeaa suhtautumista paritanssiin tai vielä eksoottisemmin hevoskuiskaajaan, joka osaa kesyttää villihevosen säikäyttämättä, sen oman uteliaisuuden ja lähestymishalun herättämällä. Motivoiva haastattelu ei ole temppu vaan perustavanlaatuinen tapa olla ihmisten kanssa, vuorovaikutusta helpottava lähestymistapa. Henkeä ja periaatteita vahvistavia vuorovaikutuksen perustaitoja ovat asiakkaan omien vahvuuksien vahvistaminen, avoimet kysymykset, heijastava kuuntelu ja keskustelua tiivistävät yhteenvedot.

Seppo Sulkko ja Liisa Riittinen painottavat, että motivoivan haastattelun taitojen opettamisessa tärkeintä on saada oppimisprosessi käyntiin ja oppi siirtymään arkeen myös koulutuksen jälkeen. Taitojen soveltaminen on aina monisäikeinen prosessi, johon vaikuttavat mm. oma työhistoria, ammatillinen identiteetti, toimintaympäristö ja oman työyhteisön kulttuuri. Antaako työyksikkö riittävästi mahdollisuuksia ja tukea opitun soveltamiseen omassa työssä? Kirjoittajat esittelevät jatkuvan laadunvarmistuksen mallin yhtenä vaihtoehtona opittujen taitojen ylläpitoon ja vakiinnuttamiseen.

Tutkimusten ja työnohjauskokemusten mukaan työntekijät eivät käytä motivoivan haastattelun menetelmiä niin yleisesti ja taitavasti kuin he itse ajattelevat. Maria Rakkolainen esittelee artikkelissaan yhden välineen – MISC-koodauksen – oman työtavan arvioimiseen ja kehittämiseen. Haastattelujen videointi ja analysointi vaatii jonkin verran työtä. Kuitenkin se auttaa näkemään tarkemmin, millainen vuorovaikutus edistää muutosta ja millainen ei, sekä missä määrin haastattelija käyttää motivoivan haastattelun menetelmiä. Mallia voidaan käyttää laadunvarmistuksen, koulutuksen tai työnohjauksen tukena antamassa arvokasta palautetta työntekijälle hänen haastattelutaitojensa vahvuuksista ja heikkouksista. Koodausmalli on kokonaisuudessaan kirjan liitteenä.

Jari Lahti tekee seikkaperäisen katsauksen motivoivan haastattelun ja sen strukturoidun muodon, motivaatiota edistävän terapian, tuloksellisuustutkimuksiin. Tutkimusten mukaan motivoiva haastattelu on osoittautunut tehokkaaksi menetelmäksi alkoholin ja kannabiksen käytön vähentämisessä sekä asiakkaiden hoitoon sitouttamisessa. Myös alkoholinkäytön mini-interventioiden tulokset ovat olleet rohkaisevia. Tupakoinnin kohdalla tulokset ovat ristiriitaisia, ja muiden huumeiden kuin kannabiksen osalta tarvitaan vielä lisätutkimuksia.

Viime vuosina tutkimusta on suunnattu myös siihen, mitkä tarkemmin ottaen ovat motivoivan haastattelun vaikutusmekanismit. Mikä menetelmässä itse asiassa tehoaa? Mielenkiintoinen havainto on, että motivoivaa haastattelua tai sen strukturoitua terapiamuotoa käytetään lääketutkimuksissa yhä useammin "psykososiaalisena hoitona". Toivoa sopii, ettei hyviä tutkimustuloksia käytetä perusteluna palvelujen karsimiseen tai keventämiseen vaan ennemminkin olemassa olevien hoitojen vahvistamiseen motivoivan haastattelun menetelmien osaamisen lisäämisen kautta. Lahti varoittaakin viisaasti liian pitkälle menevistä johtopäätöksistä, koska tutkimusasetelmilla ja -metodeilla on omat rajansa, motivoivan haastattelun määritelmät vaihtelevat eikä tutkimusten tulkinta tai yhteensovittaminen ole aina yksinkertaista.

Vaikka päihdeongelmat ja väkivalta esiintyvät usein yhdessä, väkivalta saattaa jäädä syrjään päihdeongelman hoidossa. Liisa Riittisen mielestä motivoiva haastattelu kuitenkin soveltuu vaikeiden aiheiden kuten väkivaltaisen käyttäytymisen käsittelyyn, kunhan väkivallan erityispiirteet ja aiheen kuormittavuus sekä työntekijälle että asiakkaalle otetaan riittävästi huomioon. Riittinen havainnollistaa artikkelissaan väkivaltatyön muutoksen vaiheita ja prosesseja sekä työskentelyn vaikeita kohtia.

Suvi-Elina Uusivuori esittelee kirjan lopussa vielä hieman erilaisen näkökulman muutoksen virittämiseen. Yhteisövahvistusmenetelmän pohjalta muokatun Craft-ohjelman tavoitteena on tukea päihdeongelmaisten läheisten jaksamista ja tarjota heille keinoja muuttaa omaa käyttäytymistään niin, että se voisi virittää päihdeongelmaisessa vastarinnan sijasta kiinnostusta hoitoa ja riippuvuuden ratkaisua kohtaan.

Kirja on kohdistettu erityisesti opiskelijoille, työntekijöille ja kouluttajille, mutta se antaa paljon ajateltavaa kenelle tahansa muutoksesta, motivoinnista ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta kiinnostuneelle lukijalle. Itse totesin kirjaa lukiessani, että motivoivan haastattelun henkeä ja periaatteita voi soveltaa vaikkapa lukiolaisen vanhempana koeviikon edellä. Ennen kuin saarnaa kokeeseen lukemisen ja koulunkäynnin tärkeydestä, voisi muistaa, ettei oma käsitys ole välttämättä se ainoa oikea ja tavoiteltava. Sen sijaan voisi kysyä, millaisia ajatuksia ja tavoitteita nuorella itsellään on koulusta ja juuri tästä kokeesta. Tämän jälkeen on todennäköisesti helpompi lähteä yhdessä pohtimaan erilaisia tapoja, vaihtoehtoja ja motivaation lähteitä kokeeseen valmistautumiseen. Kirja siis ilmiselvästi herättää toimittajien toivomia ideoita ja sovelluksia. Pitäkää varanne!

Anja Koski-Jännes, Liisa Riittinen & Pekka Saarnio (toim.): Kohti muutosta. Motivointimenetelmiä päihde- ja käyttäytymisongelmiin. Tammi 2008.

Jouni Tourunen työskentelee tutkimuspäällikkönä Järvenpään sosiaalisairaalassa.

Tiimin sisällysluettelo