Pääkirjoitus

Lasse Murto

Päihdehuolto suurten haasteiden edessä

Moniammatillisen päihdetyön työmalli syntyi 1950-luvulla osana a-klinikkakeksintöä. Yli 50 vuotta A-klinikkasäätiö on kehittänyt ja tutkinut asiantuntijajärjestönä päihdepalveluita sekä toiminut päihdeongelmaisten ja heidän läheistensä oikeuksien puolesta puhujana. Palvelujen tuottajana säätiön osuus on merkittävä, noin 40 prosenttia päihdehuollon erityispalveluista on säätiön ylläpitämiä.

A-klinikkasäätiö on koko historiansa ajan palvellut myös ottamalla hoitaakseen valtion ja kuntien taholta tulleita erityistehtäviä. Näitä ovat mm. Järvenpään sosiaalisairaala, huumeriippuvaisten terveysneuvontatoiminta ja korvaushoito, lääkkeetön hoitovaihtoehto ja lasten ja nuorten pysäytyshoitomallin kehittäminen. Kehittämistyön jälkeen säätiö on lähes aina jatkanut toimintaa kuntarahoituksella, myös silloin, kun aloitteentekijä on ollut valtio. Uudet tehtävät ovat olleet tärkeitä ja mieluisia. Kuitenkin niiden pysyvän rahoituksen järjestämisen jääminen säätiön vastuulle on ollut vaikea ja raskas tehtävä.

Nykyisin myös pitkiin kuntakumppanuuksiin perustuvien perustoimintojen rahoituksen varmuus on alkanut horjua. A-klinikkasäätiö on luonut rahoitusmallinsa tilanteessa, jossa kunnat vastasivat kumppanuuden hengessä vastuullisesti siitä, että hoitoon oli vuosittain käytössä riittävät resurssit. Tällä hetkellä kunnilla on tilaaja-tuottajamallin perusteella mahdollisuus vaihdella vuosittain herkästi tilausten määrää ja jättää yleishyödyllinen palvelujen tuottaja itse kamppailemaan toiminnan pyörittämisen lisärahoituksen hankinnan ja henkilökunnan työllistämisen kanssa.

Päihdepalveluita viedään nyt markkina-ajatteluun, jossa perinteiset sosiaalipoliittiset perustelut ovat vaikeuksissa. Uusi näkemys liittyy uusliberalistiseen ajatteluun, joka kohtelee koko yhteiskuntaa markkinoina. Periaatteessa lähes kaiken tulee olla tuotteistettavissa, siis myytävissä ja ostettavissa. Tavaroituminen – yhteiskunnan läpäisevä kaupallistuminen – muuttaa ihmisten väliset suhteet hyötysuhteiksi ja rapauttaa näin pahimmillaan sosiaalisen solidaarisuuden ja vastuuntunnon muotoja. Hankintalaki ja sen tiukimpiin tulkintoihin pohjautuvat ostopalvelumallit seuraavat logiikkaa ja terminologiaa, joka on peräisin tavaratuotannosta.

Moniongelmaisille suunnattuja palveluketjuja on lähes mahdoton tuotteistaa. Markkinoiden toimivuuden ja kilpailutuksen kritiikitön vaatiminen päihdepalveluihin on muodostumassa kohtuuttomaksi prosessiksi. Pitkälle viety kilpailuttaminen ja sitä kautta kuntamaksajalle tarjoutuva mahdollisuus vetäytyä pois rahoitusvastuusta hävittää järjestöpohjaisen palvelutoiminnan erityisluonteen ja pakottaa palvelujen tuottajat entistä tarkempaan asiakasvalikointiin. Vähitellen kaikki palvelujen tuottajat ovat kiinnostuneista samoista helpoista, "hyödyllisistä" ja hyvän hoitoennusteen asiakasryhmistä. Vaikeat ja kenties eniten tukea tarvitset ihmiset jäävät ilman apua.

A-klinikkasäätiön toiminnan lähtökohtana on, ettei meillä ole oikeutta hylätä yhtään apua hakevaa sen perusteella, miten hänen ongelmansa ovat syntyneet tai mikä hänen maksukykynsä tai hyödyllisyytensä on yhteiskunnalle. Toimeksianto tulee ihmiseltä itseltään. Jokaiselle on tarjottava apua ja tukea jo kärsimysten lievittämiseksi.

Päihteistä aiheutuvien haittojen määrä on tällä hetkellä sietämättömän korkealla. Viinaa juodaan enemmän kuin koskaan. A-klinikkasäätiön tulevaisuus asiantuntijajärjestönä ja palvelujen tuottajana on kiinni siitä, kuinka vastuullisesti yhteiskunta päättää vastata moniongelmaisten kansalaisten tuen ja avun tarpeesta.

Emme voi pakottaa kuntia ostamaan enemmän palveluitamme, vaikka kasvavat päihdeongelmat kertovat tarpeen lisääntyneen. Voimme vain rohkeasti pitää esillä niitä arvoja, joihin suomalainen moniammatillinen päihdetyö pohjaa, nojata yli 50 vuoden ajalta kertyneeseen kokemustietoon ja lisätä tieteellisen tutkimuksen roolia hoidon vaikuttavuudesta.

Mutta A-klinikkasäätiön ja muiden järjestötoimijoiden oma toiminta ei riitä. Myös valtion ja kuntien on kannettava oma vastuunsa etsimällä aktiivisesti rahoitusmalleja, joilla järjestöt voivat hoitaa ne erityistehtävät, joita julkinen valta on niille antanut.

Lasse Murto on A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja.

Tiimin sisällysluettelo