Heidi Fallenius

Toimintaterapia osana psykososiaalista kuntoutusta

Toimintaterapeutit ovat harvinainen ammattikunta päihdekuntoutuksessa. Toimintaterapeutti tekee työtään niin yksilöjen kuin ryhmien parissa. Työn tavoitteet ovat moninaiset, päämääränä voi olla esimerkiksi arjessa selviytymisen tai itsetuntemuksen tukeminen.

Olen itse työskennellyt runsaat kolme vuotta toimintaterapeuttina Arabianrannan päihdeklinikalla, joka tarjoaa opiaattiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoitoa. A-klinikkasäätiön noin 700 työntekijän organisaatiossa meitä toimintaterapeutteja työskentelee vain kolme. Toimintaterapeutti on kuntoutusalan ammattilainen. Ammattinimikettä voi käyttää vain toimintaterapeutin suorittanut henkilö. Tutkinto on laajuudeltaan 210 opintopisteen arvoinen.

Taustalla holistinen käsitys ihmisestä

Toimintaterapeutin työn taustalla vaikuttaa holistinen käsitys ihmisestä, jolloin päihdekuntoutujan elämää ja kuntoutusta tarkastellaan ja rakennellaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, ottaen huomioon asiakkaan sekä fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen että henkinen ulottuvuus.

Toimintaterapia perustuu asiakkaan toimintakyvyn arviointiin ja toiminnan terapeuttiseen käyttämiseen. Toiminta nähdään ihmisen luontaisena tarpeena toteuttaa itseään ja olla vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Päihdepuolella toimintaterapian ydinkysymyksiä voivat olla asiakkaan merkityksellisen ja tarkoituksenmukaisen arjen rakentaminen ja siinä selviytyminen päihteittä. Toimintaterapiassa asiakasta tuetaan pohtimaan uusia ajatusmalleja ja harjoittelemaan toimintamalleja konkreettisen toiminnan kautta. Toiminnan avulla asiakas saa mahdollisuuden mielikuva- ja tunnetason työskentelyyn, jolloin asioita voidaan tutkia ja tarkastella myös symbolisessa muodossa.

Asiakkaan kanssa käytettävät toiminnat ja toimintamuodot rakentuvat toimintaterapeutin kliinisestä harkinnasta ja asiakkaan sen hetkisistä voimavaroista ja mielenkiinnon kohteista. Asiakkaalle annetaan palautetta toteutuneesta toiminnasta. Tällöin asiakkaan kyky tehdä havaintoja itsestään konkretisoituu.

Toimintamahdollisuuksia edistävä neuvonta ja ohjaus

Toimintaterapeutin palvelujen tarvetta Arabianrannan päihdeklinikalla lähdetään usein pohtimaan ja arvioimaan esimerkiksi asiakkaan elämäntilanteiden muuttuessa ja pohdittaessa uusia hoidon motivaatiokeinoja. Klinikan työryhmässä halutaan kartoittaa, millaisia tukitoimia asiakas tarvitsee, jotta hän kykenee selviytymään arjestaan taitojaan vastaavalla tavalla. Pohdittavana voi olla myös asiakkaalle oikeanlainen kuntoutus- tai hoitovaihtoehto, opiskelun, työn tai päivätoiminnan aloittaminen, työkyvyn selvittäminen ja asiakkaan hoitomotivaation tai aktivaation ylläpitäminen. Toimintaterapian keinoin pyritään rakentamaan kuntoutuspolku asiakkaan taitoja vastaavaksi ja muuta korvaushoitoa tukevaksi.

Asiakas ohjautuu toimintaterapeutille usein Arabianrannan päihdeklinikan henkilökunnan suullisella lähetteellä. Asiakkaan ensimmäinen toimintaterapiatapaaminen toteutetaan usein yhdessä omahoitajan kanssa, jotta yhteisistä säännöistä ja tavoitteista päästään sopimaan. Toimintaterapeutti osallistuu tarvittaessa myös asiakkaan hoitosuunnitelmakokouksiin, jolloin voidaan kartoittaa palvelujen tarvetta.

Ydinkysymykseksi toimintaterapiaan ohjautuville asiakkaille Arabianrannan päihdeklinikalla nousee arjessa ja kodinhoidollisista asioista selviytyminen tarkoituksenmukaisella tavalla. Ne on hyvä kartoittaa, ennen kuin muuta kuntoutusta lähdetään rakentamaan. Toimintaterapeutti toimii lähiyhteistyössä klinikan sosiaaliterapeutin kanssa. Asiakkaan toimintakyvyn arvioinnin jälkeen palveluohjaus tai hoitoonohjaus siirtyy klinikan muulle henkilökunnalle.

Motivaatio lähtee hyvän olon tunteesta

Toimintaterapiassa käsitellään myös kuntoutujan päihdeongelmaa. Tarkoituksena on antaa tukea ja ohjausta asiakkaan opetellessa elämään päihteettömänä. Toimintaterapiaprosessin aikana asiakkaalle tarjotaan välineitä irtautumiseen päihdekeskeisestä kulttuurista. Ne voivat olla esimerkiksi erilaisten keinojen etsimistä ja harjoittelemista retkahdusten estämiseksi sekä päihteistä kieltäytymisen opettelua. Kuntoutujaa tuetaan erilaisia toimintamuotoja käyttämällä omaan pohdintaan siitä, millainen ihminen hän on päihtyneenä tai selvänä. Tärkeää on selvittää, minkälainen hän itse haluaisi olla ja minkälaiseksi hän haluaa muuttua. Tavoitteena on luoda asiakkaalle kokemus päihteettömänä toimijana. Tausta-ajatuksena on, että motivaatio kuntoutumiseen lähtee yksilön omasta hyvän olon tunteen kokemuksesta ja terveydestä ilman päihteitä.

Eri toimintamuotoja käyttämällä vahvistetaan asiakkaan kokemusta itsestä toimijana. Asiakkaalle annetaan palautetta toteutuneesta toiminnasta ja yrittämisestä. Uusien toimintatapojen tulisi tuottaa samanlaista tyydytystä kuin aiemman kielteisen toiminnan. Yksilölle ei saisi asettaa liian suuria vaatimuksia. Asiakasta tuetaan oikean polun löytämisessä ja häntä vahvistetaan omassa ongelmanratkaisun ja päätösten tekemisen tasapainottelussa.

Itsetuntemuksen tukeminen on erittäin tärkeää. Tunteiden käsittelyn tukeminen toiminnallisin menetelmin voi helpottaa asiakasta, jolle on vaikea ilmaista tunteitaan esimerkiksi siksi, että niille ei löydy sanoja. Toimintaterapiassa kuntoutujalle annetaan mahdollisuus työstää ja tutkia mielenmaailmaansa esimerkiksi luovien ja ilmaisevien toimintamuotojen avulla. Niitä voivat olla esimerkiksi kuvallinen ilmaisu, kirjoittaminen ja musiikki. Tavoitteena toimintaterapiassa on asiakkaan kokemuksellisen minän vahvistaminen. Toimintaterapian keinoin mahdollistetaan asiakkaalle ajatusten ja tunteiden liittämistä itseen ja itseä edustavaksi.

Apuna erilaisia testejä

Toimintakyvyn arvio perustuu arviointiin toiminnallisissa tilanteissa yksilö- ja ryhmätapaamisissa. Jotta asiakkaan kyvyt yleistää taitojaan tulisivat näkyväksi, arviointia on hyvä tehdä eri ympäristöissä. Toimintakyvyn arvioinnissa käytetään mm. haastattelua, strukturoitua toiminnan havainnointia ja erilaisia suoriutumisen testejä. Standardoitujen testien ja mittausvälineiden lisäksi arvioinnissa hyödynnetään erilaisia itsearviointitestejä. Arviointi Arabianrannan päihdeklinikalla koostuu noin 6–8 tapaamiskerrasta noin kahdeksan viikon ajalla.

Toimintakyvyn arviointiin kuuluu asiakkaan sen hetkisen elämäntilanteen selvittäminen, asiakkaan päihdehistorian kartoittaminen, päihteidenkäytön vaikutus hänen toiminnalliseen historiaansa sekä tulevaisuuden näkymät. Lisäksi huomioon otetaan asiakkaan tavat ja tottumukset, toiminnalliset roolit, toimintaympäristöt sekä psykososiaaliset ja kognitiiviset taidot ja valmiudet. Välineinä voidaan käyttää toimintaterapian strukturoituja haastattelumenetelmiä, kuten OPHI-II (toimintahistoriaa kartoittava itsearviointiväline), ACIS (kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja arvioiva mittari). Asiakkaan työkykyä arvioidessa voidaan käyttää mm. strukturoitua WRI-haastattelua (työroolia arvioiva haastattelu). Toimintaterapiaan tarkoitettu kognitiivinen testi LOTCA II voi olla myös yksi käytettävistä arviointivälineistä.

Toimintakyvyn arvioinnissa on hyvä tarkastella myös asiakkaan toimintakokonaisuuksien hallintaa, kuten itsestä huolehtimista, asioimiseen ja kotielämään liittyviä toimintoja, yhteiskunnallista osallistumista sekä tapaa viettää vapaa-aikaa. Yksi osa-alue toimintakyvyn arvioinnissa on asiakkaan ajanhallinnan ja organisointikyvyn arviointi.

Toimintaterapeutti voi myös arvioida asiakkaan motorisia ja prosessitaitoja – kuten liikkumisen taitoja, koordinaatiota, voimankäytön säätelyä ja kehon hallintaa – tai tarkastella asiakkaan sensorisia valmiuksia. Psyykkisten taitojen ja valmiuksien tarkastelussa voidaan kartoittaa ja arvioida asiakkaan kykyä omien tunteiden tunnistamiseen, tunteiden ilmaisua ja hallintaa toiminnan aikana. Arvioitaessa asiakkaan sosiaalisia taitoja ja valmiuksia tarkastellaan asiakkaan kykyä asiayhteyteen ja tilanteeseen sopiviin vuorovaikutustaitoihin ja sosiaalisten viestien ymmärtämiseen, tuottamiseen ja hallitsemiseen erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Sekä avoimia että suljettuja ryhmiä

Puutteet vuorovaikutustaidoissa ja vetäytyminen sosiaalisista suhteista voivat haitata elämää. Ryhmät tarjoavat asiakkaille suojaa, tukea ja erilaisia toimintamalleja – erityisesti silloin, kun ne takaavat myös riittävän etäisyyden säilyttämisen tunteen. Toiminnallisissa luovissa ryhmissä potilaalla on mahdollisuus työstää mielenmaailmaansa ja ilmaista tunteitaan. Ryhmien käyttö ei ole itseisarvo vaan sopivin kuntoutusmuoto valitaan yksilöllisistä lähtökohdista. Ryhmät ovat olleet Arabianrannan päihdeklinikalla suosittuja, innostavia ja motivoivia niin ohjaajille kuin potilaille.

Uusia ryhmäkokonaisuuksia suunniteltaessa toimintaterapeutti huomioi asiakkaidensa hoidon tai kuntoutuksen tarpeen sekä taidot ja valmiudet. Toimintaterapeutin ohjaamiin suljettuihin teemallisiin ryhmiin asiakkaat valitaan ensin keskustelemalla ryhmän tarkoituksesta työryhmän kanssa. Mahdolliset ryhmään soveltuvat asiakkaat haastatellaan ja kartoitetaan heidän motivaatiotaan. Arabianrannan päihdeklinikalla toimintaterapeutilla on työparinaan ryhmissä myös toinen ohjaaja työryhmästä. Ryhmien sisältöä suunniteltaessa huomioidaan myös asiakkaiden omat ajatukset ja toiveet ryhmäkertojen sisällöistä. Ryhmissä käytetään toimintaa auttamaan virittäytymistä kuhunkin teemaan ja helpottamaan yleistä keskustelua.

Toimintaterapeutin ohjaamia ryhmiä Arabianrannan päihdeklinikalla ovat olleet avoimet ryhmät, kuten retki- ja elämysryhmä. Suljettuja ryhmiä ovat olleet naisten ja miesten ryhmät, arkista selviytymistä sekä ajanhallintaa tukeva kehoremonttiryhmä, oman kehon hallintaa ja tuntemusta lisäävä rentoutusryhmä sekä vaihtoehtoisia toimintamalleja tarjoava ja kokeileva teematorstairyhmä. Bentsoryhmä on tarjonnut apua ja tukea bentsodiatsepiinivieroitukseen.

KIRJALLISUUS:

Heidi Fallenius & Kati Laitinen: Muotoutuva kaksoisdiagnoosi ja saventyöstäminen toimintaterapiassa. Opinnäytetyö. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia 2004.
Rose Hagedorn (ed.): Tools for Practice in Occupational Therapy. Churchill Livingstone 2000.
Sisko Salo-Chydenius: Yhdessä harkittu toiminta – Mitä asiakaskeskeisyys on toimintaterapian mielenterveystyössä. Toimintaterapian pro gradu -työ. Jyväskylän yliopisto, terveystieteen laitos 2003.
Thelma Sumsion (ed.): Client-Centred Practice in Occupational Therapy. A Guide to Implementation. Churchill Livingstone 1999.
Elizabeth Townsend et al.: Enabling Occupation An Occupational Therapy perspective. Canadian Association of Occupational Therapists 1997.

Heidi Fallenius työskentelee toimintaterapeuttina Arabianrannan päihdeklinikalla.

Tiimin sisällysluettelo