Juhani Juntunen

Alkoholi ja työkyky

Alkoholin liikakäyttö voi johtaa sairauksiin lähes kaikissa ihmiselimistön elimissä. Sillä on vaikutuksensa myös ihmisen työkykyyn. Tilastojen mukaan alkoholisairaudet ovat yhä useammin työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisperusteena.

Alkoholin aiheuttamien terveyshaittojen arviointi työkykymielessä ei aina ole helppoa. Sairausvakuutusjärjestelmä huolehtii alkuun alkoholinkäytöstä aiheutuvan työkyvyttömyyden sosiaaliturvasta. Pitkittyneissä työkyvyttömyyksissä joudutaan pohtimaan työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea. Tällöin nousee keskeiselle sijalle alkoholin aiheuttamien sairauksien vaikeusaste ja pysyvyys.

Pelkkä alkoholinkäyttö ilman merkittäviä elinvaurioita ja toiminnallisia haittoja ei yleensä oikeuta työkyvyttömyyseläkkeeseen. Joissain tapauksissa alkoholismi ilman elinvaurioita aiheuttaa työkyvyttömyyden. Tällöin vaikea alkoholismi ja syrjäytyneisyys ovat sitä luokkaa, ettei työkykyä voida palauttaa.

Työkyvyttömyys

Työkyvyttömyys on juridinen käsite, johon liittyy aina lääketieteellinen arvio. Työkyvyttömyyskäsitteen sisältö riippuu sovellettavasta sosiaalivakuutuksen lajista eikä lääketieteestä.

Työkyvyttömyys on lainsäädännössämme tarkoin määritelty ja meillä on useita työkyvyttömyysmääritelmiä. Esimerkiksi julkisen sektorin ammatillisen työkyvyttömyyden käsite poikkeaa työeläkelakien mukaisesta yleisen työkyvyttömyyden käsitteestä. Kansaneläkelain mukaisessa työkyvyttömyyden määritelmässä korostetaan kohtuullisen toimentuloturvan hankkimiseen tarvittavaa työkykyä. Työeläkelaissa puhutaan kyvystä hankkia ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota työntekijän voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Molemmissa laeissa on joustavia normeja, jotka sallivat varsin laaja-alaisen harkinnan työkyvyttömyysratkaisuissa.

Työkyky

Työkykyä ei ole laissa tarkemmin määritelty. Vakuutuslääketieteen keskeinen ongelma-alue onkin jäljellä olevan toimintakyvyn ja työkyvyn arviointi. Työkyky on muuttuva ominaisuus, johon vaikuttavat monet tekijät: sairaus, vika tai vamma, motivaatiotekijät, elin- ja työympäristön vaatimukset ja niiden suomat edellytykset sekä ihmisen sosiaaliset mielikuvat. Tällaisen ilmiön tutkiminen on vaikeata sen monisyisyyden takia ja erityisesti alkoholiongelmaisten kohdalla.

Työkykyä arvioidaan monella taholla: potilaiden oma arvio työkyvystään on varsin osuva, samoin työyhteisön arviointi. Terveydenhuollon ammattilaisen arvio tarjoaa työkyvystä objektiivista lääketieteellistä tietoa. Tässä hoitavan lääkärin ja työterveyshuollon arvio on keskeisessä asemassa. Työvoimaviranomaisten arvio työkyvystä tuo esille paikallisen työvoimapoliittisen näkökulman potilaan työllistymismahdollisuuksista. Kaikki nämä tiedot ovat eläkevakuutuslaitoksen käytettävissä työkyvyttömyyseläkkeitä harkittaessa.

Alkoholisairaudet ja työkyvyttömyys

Alkoholin liiallinen käyttö voi johtaa sairauksiin lähes kaikissa elinjärjestelmissä. Ruoanasulatuskanavan sairaudet, sydän- ja verisuonitaudit, mielenterveyden häiriöt, hormonaaliset sairaudet, verenkuvan muutokset ja hermoston sairaudet ovat yleisiä alkoholisteilla. Työkyvyttömyyteen johtavat usein pitkälle edennyt maksakirroosi, krooninen haimatulehdus ja sydänlihassairaudet. Myös mielenterveyden häiriöt, kuten masentuneisuus, ahdistuneisuus, persoonallisuushäiriöt, kaksisuuntaiset mielialahäiriöt ja psykoottiset häiriöt – olivatpa ne sitten alkoholinkäytön syy tai seuraus – ovat merkittävä työkyvyttömyyden syy alkoholiongelmaisilla.

Tärkeimmät työkykyyn vaikuttavat haitat tulevat hermoston alkoholisairauksista. Nämä voidaan käytännössä jakaa akuutteihin ja kroonisiin alkoholisairauksiin sekä vieroitusoireisiin. Akuutit sairaudet eli humala ja alkoholimyrkytys sekä vieroitusoireet, kuten krapula, epilepsia, hallusinoosi ja delirium tremens, johtavat lyhytaikaiseen työkyvyttömyyteen. Alkoholin aiheuttamat elimelliset aivosairaudet, kuten amnestinen oireyhtymä, Wernicke-Korsakoffin oireyhtymä, dementia ja pikkuaivojen rappeutuma johtavat työkyvyttömyyteen missä ammatissa tahansa. Ääreishermoston alkoholisairaudet voivat merkittävästi alentaa työkykyä raskaissa ammateissa.

Alkoholimaksasairauksista maksankovettuma eli maksakirroosi on merkittävin työkyvyttömyyden syy. Sitä edeltää usein pitkäaikainen alkoholinkäyttö ja toistuvat maksatulehdukset. Maksakirroosi on alkuvaiheessa parannettavissa, mikäli alkoholinkäyttö lopetetaan. Myöhemmässä vaiheessa se johtaa työkyvyttömyyteen huonokuntoisuuden ja vatsaonteloon kertyneen nesteen vuoksi. Alkoholin aiheuttama haimatulehdus voi olla kohtalokas jo ensimmäisellä kerralla. Toistuvat haimatulehdukset johtavat usein krooniseen haimatulehdukseen, jonka aiheuttama työkyvyttömyys on ajan mittaan selvä.

Oman ongelmansa työkyvyttömyysharkinnassa muodostavat alkoholin aiheuttamat verenkuvamuutokset, kuten anemia sekä immuunijärjestelmän muutokset. Näiden seurauksena mm. infektioherkkyys lisääntyy ja potilas voi olla huonokuntoinen. Nämä muutokset ovat kuitenkin yleensä palautuvia eivätkä ne johda pysyvään työkyvyttömyyteen.

Työkyvyttömyystilastot

Alkoholisairauksien aiheuttaman työkyvyttömyyden laajuutta pohdittaessa voidaan tarkastella eläketilastoja. Niiden mukaan alkoholisairauksien osuus myöntämisperusteena kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä näyttäisi jatkuvasti kasvavan (kuvio 1).

Kuvio 1. Alkoholisairauksien osuus voimassa olevista työkyvyttömyyseläkkeistä 1996–2006 (%). Lähde: Stakes, Päihdetilastolliset vuosikirjat 2000–2007.

Alkoholista johtuvia työkyvyttömyyseläkkeitä ovat varmuudella ne, joissa alkoholisairaus on tilastoitu pääasiallisena työkyvyttömyyden syynä. Alkoholisyyn merkitys jää epäselväksi niissä tapauksissa, joissa alkoholisairausdiagnoosi on muiden diagnoosien joukossa. Myös ns. maskeerautuneiden alkoholisairauksien osuus on huomioitava. Näillä tarkoitetaan tapauksia, joissa alkoholisairaus ei näy diagnooseissa lainkaan vaan niiden sijasta käytetään muita elimellisten tai psykiatristen sairauksien diagnooseja.

Työkyvyttömyyseläkkeiden ratkaisuprosessi

Työkyvyttömyyseläkkeet ratkaistaan auktorisoiduissa eläkelaitoksissa, kuten kansaneläkepuolella Kansaneläkelaitoksessa, työeläkepuolella julkisella sektorilla Valtiokonttorissa ja Kuntien eläkevakuutuksessa sekä yksityisellä sektorilla eläkevakuutusyhtiöissä. Ratkaisuprosessissa (kuvio 2) asiantuntijat pohtivat huolellisesti eläkkeenhakijan terveydentilaa, työhistoriaa ja asiaan kuuluvaa juridiikkaa.

Kuvio 2. Työkyvyttömyyseläkkeen ratkaisuprosessi.

Mikäli eläkevakuutuslaitos tai -yhtiö päätyy hylkäysratkaisuun – kuten tapahtuu noin viidesosassa hakemuksista – hakija voi maksutta valittaa muutoksenhakuelimiin, joissa eri asiantuntijat käsittelevät asiaa uudelleen. Tässä prosessissa hakijoiden oikeusturva toteutuu varsin hyvin, koska kohtuuttomat hylkäykset muuttuvat melko varmasti.

Hoitava lääkäri ja vakuutuslääkäri

Alkoholiongelmaisten työkyvyn arvioinnissa hoitavan lääkärin kirjoittamalla SVB-lausunnolla on keskeinen merkitys. Sillä pyritään välittämään potilaan todellisuus vakuutusyhtiölle. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu tyydyttävästi, ja voidaan päätyä kohtuuttomaan ratkaisuun. Hoitava lääkäri tuntee parhaiten potilaansa terveydentilan ja hänen tehtävänään on etiikkansa mukaisesti huolehtia potilaastaan parhaansa mukaan. Tähän sisältyy myös erilaisten sosiaalietuuksien hakemiseen tähtäävien lausuntojen kirjoittaminen.

Vakuutuslääkäri ei ole viisaampi kuin hoitava lääkäri, vaan hän pyrkii suhteuttamaan yksittäistapaukset kokonaisuuteen ja vallitsevaan ratkaisukäytäntöön. Tähän hänellä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet kuin hoitavalla lääkärillä. Vakuutuslääkäri pyrkii varmistamaan, että samalla tavalla sairaat saavat samanlaisen kohtelun sosiaalivakuutusjärjestelmässä, jolloin sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu. Hän noudattaa työssään vakuutuslääketieteen asiantuntijuuden etiikkaa.

Päihderiippuvaisen työkyvyttömyyskriteerit

Päihderiippuvainen henkilö on työkyvytön, jos hänellä on työkykyä selvästi alentavia somaattisia sairauksia tai jos päihderiippuvuuden taustalla on merkittävä psykiatrinen sairaus, johon hoito ei ole tehonnut yrityksistä huolimatta. Myös alkoholismi ilman elinvaurioita voi aiheuttaa työkyvyttömyyden. Silloin kyseessä on usein vaikea alkoholismi, jonka aiheuttama syrjäytyneisyys on sitä luokkaa, ettei työkykyä voida palauttaa.

Kun päihderiippuvainen henkilö hakee työkyvyttömyyseläkettä, asia tulee ratkaista samalla tavoin kuin muutkin työkyvyttömyyseläketapaukset. Erityisen tärkeää on huomioida varsinaisen sairauden aiheuttaman toimintakyvyn aleneman ohella potilaan mahdollisuudet toipua päihderiippuvuudesta. Niitä voidaan arvioida mm. aikaisempien hoito- ja kuntoutusyritysten perusteella. Näiden perusteella ratkaistaan työkyvyttömyyseläkkeen kesto. Mikäli työkyvyn palautumisen ennuste on hyvä, eläke myönnetään kuntoutustukena eli määräaikaisena.

Oman ongelmaryhmänsä muodostavat syrjäytyneet alkoholistit, joilla ei ole työtä johon palata. Heidän kohdallaan pitää arvioida, ovatko he oikean sosiaaliturvan piirissä: mikäli he ovat työkyvyttömiä, he kuuluvat työkyvyttömyyseläkkeelle. Tähän pyrkii mm. ELMA-projekti. Terveysperusteisten tukijärjestelmien lisäksi toimeentuloturvaa on saatavissa työttömyyspäivärahan, eläketuen, työmarkkinatuen asumistuen ja toimeentulotuen muodossa.

Professori, vakuutuslääketieteen dosentti, neurologian erikoislääkäri Juhani Juntunen työskentelee ylilääkärinä Keskinäinen eläkevakuutusyhtiö Eterassa.

Tiimin sisällysluettelo