Päihdehoito ei edelleenkään tavoita kaikkia, eivätkä kaikki osaa hakea hoitoa. Vantaalla käytössä oleva kotikatkaisu- ja jälkikuntoutustoiminta eli KotiKatko on löytänyt ehkä hieman yllättävän asiakasryhmän: yli 60-vuotiaat naiset. Yli 60-vuotiaiden osuus asiakkaista on peräti yli puolet. Ikähaitari on kuitenkin iso, sillä KotiKatkon vanhin asiakas on 91-vuotias ja nuorin 23.

– KotiKatkon asiakaskunta ei vastaa keskimääräistä kuvaa asiakkaistamme, sanoo Vantaan päihdepalvelujen palvelupäällikkö Hilkka Vihavainen.

Väliinputoajat hoitoon

KotiKatkon tuottaa Vantaan kaupungille SiniVida Oy, joka on Sininauhasäätiön ja MediVida Oy:n yhteisyritys. Kun kaupungille tarjottiin palvelua, päätettiin tarttua tilaisuuteen.

Työntekijä kulkee asiakkaan rinnalla arjessa.

– Vastaavanlaista palvelua olimme suunnitelleet juuri ikääntyneille asiakkaille, joille ei tällä hetkellä ole heille räätälöityjä päihdepalveluja. KotiKatkon asiakkaina on muitakin väliinputoajia, kuten vammaisia ja muita asiakkaita, joille laitoskuntoutuksen järjestäminen on vaikeaa, Vihavainen sanoo.

Asiakkaat hakeutuvat palveluun ensisijaisesti kotihoidon ja sairaaloiden kautta, mutta hoitoon voi hakeutua myös itse. Palveluun pääsystä päättää kaupungin laitoshoidon koordinaattori. Yhteistyö palveluntuottajan kanssa pelaa asiakaspäätöksissä, sillä SiniVidan työntekijöiden toimisto on samoissa tiloissa päihdehuollon kanssa.

Vaikutuksia liian aikaista arvioida

Maaliskuussa 2010 alkaneen toiminnan vaikutuksia on vaikea vielä arvioida.

– Asiakkaan kannalta toiminta on jo osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Pitkiäkin päihdeputkia on saatu poikki. Sen sijaan taloudellisia vaikutuksia on vaikeampi arvioida, sanoo Vihavainen.

Hän ei lähde vertailemaan keskenään laitoshoitoa ja KotiKatkoa, sillä tarve ja palveluiden luonne ovat erilaisia. KotiKatkossakin tarve on sorvautunut kuluvan vuoden aikana.

– Kyse on lähes täysin jälkikuntoutuksesta eikä katkaisuhoidosta, hän lisää. KotiKatkon ja jälkikuntoutuksen piirissä on ollut päälle neljäkymmentä asiakasta ja heistä vain muutama on käyttänyt katkaisuhoitoa kotona. Varsinainen katkaisuhoito on tapahtunut katkaisuhoitoasemalla ja sairaalassa.

Vantaan päihdehuollon kokonaisuudessa KotiKatkon osuus on pieni, eikä kasvun varaakaan taloudellisesti liiemmin ole. Sopimus SiniVidan kanssa on voimassa vuoteen 2012.

– Sopimuksen päätyttyä pohdimme, jatkammeko toimintaa omana palveluna vai kilpailutammeko sen, Vihavainen sanoo.

Palvelu tulee asiakkaan arkeen

KotiKatkon toiminta on käytännönläheistä ja lähellä asiakasta. Työntekijä kulkee asiakkaan rinnalla arjessa. Hänen asioitaan hoidetaan eikä kosketus arkeen häviä. Monesti rankkaa laitoksesta paluun vaihetta ei ole. Hoidon edetessä mukaan tulee enenevässä määrin vertaistuki. Jälkikuntoutus kestää 8–12 viikkoa.

Totuttelu arkeen ei ole helppoa.

– Menemme asiakkaan kanssa yhdessä paikkoihin, jotka tuottavat hänelle ongelmia ja pelkotiloja. Vaikka ohitamme yhdessä ne kaupan kaljahyllyt, sanoo vastaava sairaanhoitaja Jaana Tapaninen SiniVidasta. Asiakas myös saa aina SiniVidasta työntekijän kiinni retkahtamisen uhatessa. Tarkoitus ei ole kuitenkaan takertua ammattiauttajaan.

– Moni asiakkaistamme on juonut yksinäisyyteen. Jokailtaisen ystävän, konjakkipullon, tilalle yritämme löytää vissyn ja oikeita uusia ystäviä. Tavoitteena on saada asiakas ottamaan vastuuta itsestään, Tapaninen kertoo.

Asiakkaat ovat myös itse vastuussa hoitosuunnitelmastaan, johon heiltä edellytetään sitoutumista.

SiniVidassa uskotaan palvelun kasvavaan kysyntään. Kesän jälkeen palkkaamassa oltiin kolmea uutta työntekijää. Palvelua kohtaan on tiettyjä ennakkoluuloja. Tapaninen sanoo, että KotiKatko sekoitetaan usein kotihoitoon.

– Meillä käynnit kestävät kuitenkin pidempään kuin kotihoidossa ja jokaisella työntekijällä on oma asiakaskuntansa. Käyntikerrat päivittäin harvenevat hoitosuhteen loppua kohden.

---

Kaarina sai avun

KotiKatkosta avun löytäneen nelikymppisen vantaalaisen ”Kaarinan” tarina on päihdekuntoutujalle epätavallinen. Uskonnollisesta taustastaan johtuen hän maistoi alkoholia ensimmäisen kerran vasta yli neljä vuotta sitten. Homma lähti nopeasti lapasesta.

– Rupesin kiertämään kapakoissa. Viikonloppukännääminen muuttui päivittäiseksi, Kaarina kertoo menneestä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana katkaisuyrityksiä kertyi peräti 19. Laitoshoitoakin hän kokeili – onnistumatta.

Kaarinalta meni juomisen myötä perhe, asunto ja työ. Tilalle tuli uusi väkivaltainen miesystävä. Viimeisen kerran Kaarina yritti päihteistä irti tänä keväänä vanhempiensa luona Pohjois-Suomessa. Hän oli jo aiemmin ilmoittautunut halukkaaksi KotiKatkoon. Kaarina oli varma, ettei hän saisi hoitopaikkaa.

– Olin epätoivoinen. Koin KotiKatkon viimeiseksi mahdollisuudekseni, sanoo Kaarina.

Itsetunto kuntoon

Hoitopaikka kaikeksi onneksi irtosi ja ohjaajansa Jaana Tapanisen kanssa Kaarina on päässyt työstämään myös itsetunto-ongelmiaan, joita hän epäilee juomisensa syyksi. Jaanan kanssa hän hoiti romuttuneen arkielämänsä asioita kuntoon. Yksi oleellinen osa parantumista oli pääsy eroon väkivaltaisesta alkoholistimiesystävästä.

Nyt elämä on menossa parempaan päin. Selviä kuukausia on takana jo viisi ja Kaarina on saanut takaisin jopa perheensä. Työtkin Kaarina on jälleen aloittanut. Oman toipumisensa jatkon kannalta hän pitää tärkeinä vertaisryhmiä.

– Uhriudesta on päästettävä irti, on osattava arvostaa normaalia elämää, Kaarina toteaa.

Esa Pesonen on vantaalainen vapaa toimittaja.