Peliongelma pääomaksi

Kirjoittaja: 
Markus Sjöholm

Menneisyyden velat painavat, mutta Hannan olo kevyt. Entinen raskaan sarjan rahapelaaja on onnistunut kääntämään tappiot voitokseen ja auttaa nyt muita tekemään samoin.

Vielä pari vuotta sitten Hannan tilanne vaikutti lähes toivottamalta: vakava hoitamaton työuupumus, rahapeliongelma, suuri velka, ystävien menetys valehtelun ja salailun takia, potkut, masennus ja itsemurha-ajatukset.

Nyt Hanna voi kuitenkin paremmin kuin koskaan aiemmin. Kriisin läpikäytyään hän on oivaltanut monta asiaa itsestään, rahapeliongelmasta ja elämästä.

”Se mitä mulle on tapahtunut, on kasvattanut mua ihmisenä. En ole enää kärkäs vaan osaan suhtautua toisiin lempeästi. Arvostan muiden mielipiteitä, joista ennen otin herkästi kipinää. Kontrollointitarpeeni on vähentynyt. Ymmärrys ja hyväksyntä ovat aivan uudella tasolla. Tuntuu, että olen vihdoin balanssissa”, sanoo Hanna, kokemusasiantuntija.

Kokemuksen kautta asiantuntijaksi

”Nimensä mukaisesti kyseessä on kokemukseen perustuva asiantuntijuus. Ymmärrykseni rahapeliongelmasta perustuu omaan kokemukseeni. Toisista peliongelman selättäneistä ’kokemusasiantuntijoista’ minut erottaa se, että olen saanut auttamistehtävääni koulutusta ja saan myös työnohjausta. Se on helpottanut minua kohtaamaan kriisissä olevia ihmisiä”, kertoo Hanna.

Joissain tehtävissä kokemusasiantuntijan työstä saa palkkaakin. Hanna on sen sijaan liikkeellä vapaaehtoisena.

”Saan tästä tosi paljon hyvää mieltä. Bussikortti on minulle riittävä palkkio. Olen sisäisesti motivoitunut”, hän sanoo hymyillen.

Hanna hyödyntää kokemustaan monin tavoin: hänellä on tuettava henkilö, jota hän auttaa pääsemään yli rahapeliongelmastaan, hän vetää virtuaalista Pelivoimapiiri-vertaisryhmää sekä toimii ongelmapelaajien neuvonta- ja tukipiste Tiltin ohjausryhmässä.

A-klinikkasäätiön Päihdetiedotusseminaarissa hän piti kokemusasiantuntijan puheenvuoron, joka poiki haastatteluja eri lehtiin – myös tämän.

Vertaisen viesti menee perille

Hannan vetämä Pelivoimapiirin vertaisryhmä ei levännyt edes heinäkuussa, vaan viestejä vaihdeltiin päivittäin. Kun eräs jäsen ilmaisi pelkonsa, ettei pysty vastustamaan kiusausta pysyä peleistä erossa, Hanna kirjoitti 17.7. klo 10.39:

":) Haluatko kertoa peloista tai miltä lopettamisen ajatus tuntuu... Mikä siinä ahdistaa? Mulla oli todella kauhea olo kun lopetin pelaamisen... Piti todellakin kohdata kaikki asiat mitkä oli kätevästi pelien aikana onnistunut siirtämään syrjään. :( Taistelu pelihimoa vastaan oli tuolloin alussa jokainen minuutti päivässä. Pelkät pelit pyöri mielessä ja fiilis oli todella ahdistunut ja levoton."

”Vertaisuus on a ja o. Kirjoittaminen saman kokeneelle on helpompaa. Tulee tunne, että häntä ymmärretään”, sanoo Pelivoimapiiriä jo pelaaja-aikanaan käyttänyt Hanna.

Hannan vetämässä ryhmässä on mukana parikymmentä jäsentä, joista osalla oma pelaaminen alkaa olla hanskassa mutta osa kamppailee pelaamisensa kanssa päivittäin. Velkaongelmien, ihmissuhteiden ja pelihimon lisäksi ryhmässä käydään keskustelua myös muista aiheista.

”Herättelen keskustelua ja tsemppaan porukkaamme lähes päivittäin. Kirjoittelen muustakin kuin pelaamisesta, esimerkiksi arjen pienistä iloista, säästä ja ratsastamisesta.”

”On tärkeämpää kuunnella kuin jakaa neuvoja.”

Omasta kokemuksesta on hyötyä. Kun eräs ryhmän jäsen kertoi pohtineensa jo pitempään, miten puhuisi pelaamisestaan puolisolleen, Hanna pystyi kertomaan omasta vastaavasta kamppailustaan ja sen lopputuloksesta. Siitä jäsenkin rohkaistui. Pääkipu ja pahin ahdistus katosivat.

Aina yksityisistä kokemuksista ei kuitenkaan saa yleistä. Pitää osata hypätä pois itse koetusta. Hannakin on huomannut, että toisinaan hänellä olisi selvät sävelet siitä, miten jäsenen kannattaisi toimia.

”Mutta ei saa tyrkyttää liikaa omaa näkemystään, sillä kaikille eivät sovi samat menetelmät. Jokaisen peliongelma on erilainen ja kriisin kokemus yksilöllistä. Harvat lopettavat pelaamistaan kuten minä, seinään. Eivätkä kaikki ole käyneet yhtä syvällä kuin minä. Joku on käynyt syvemmälläkin.”

Tukea kynnyksen ylittämiseen

Verkkoryhmän lisäksi Hannalla on tuettava henkilö, jonka kanssa hän kahvittelee kuukausittain. Tapaamisten jälkeen Hanna purkaa tilanteen Tiltin työntekijän kanssa.

Jännittää, pelottaa ja hävettää. Siltä pelaajasta tuntuu tulla kaapista ulos peliongelmansa kanssa.

”Tukihenkilöä ei saisi hirveästi jännittää. Se riittää, että tuettavaa jännittää. Pitää olla koko ajan läsnä, ei saa katsoa kelloa tai kännykkää. Vuorovaikutus on niin pienestä kiinni. Ja oman ongelman kanssa pitää tosiaan olla jo sujut, ettei homma mene omaksi terapiaksi.”

Kun pelaaja on viimein päässyt kaapista ulos, pehmeä vastaanotto on Hannasta tärkeää.

”Ei saa tyrkyttää liikaa omaa näkemystään.”

”Kuunteleminen on tärkeämpää kuin neuvojen jakaminen, sillä pelaajan häpeä on valtava. Vauhtiin päästyä useimpien tarve puhua on suurta. Siitä se rupeaa sitten aukeamaan”, Hanna kertoo.

Kuten verkkovälitteisessä työssä, myös tukihenkilötoiminnassa on tärkeää mennä tuettavan vauhdilla. Toisinaan otetaan askelia taaksepäin, mutta se ei saa turhauttaa.

”Pitää hyväksyä, ettei tuettava ole välttämättä valmis vastaanottamaan vielä kaikkea. Välillä pitää vetää itseään suitsista, ettei innostu liikaa.”

Nyt Hannan tukemalla henkilöllä alkaa mennä jo niin hyvin, että tapaamisväliä on harvennettu pariin kuukauteen. Peliongelmaa voi siis hallita ja ajan kanssa ahdistuskin helpottaa. Niin Hannakin lupaa 18.7. Pelivoimapiiri-ryhmälleen:

"Älä pelkää. Sellaista asiaa mihin voit itse vaikuttaa, ei kannata pelätä. Muistele kaikkea sitä menetettyä rahaa ja pahaa oloa, mitä pelit ovat aiheuttaneet ja ole vahva. Lopettaminen on tosi vaikeeta... Siitä ei pääse mihinkään... Sitä se on… :S Mutta usko mua, et ajan kanssa ahdistus ja pelihimo helpottaa... Sen se tekee... Lupaan sen. :)"

On tärkeä ymmärtää, miksi pelaa

Tiltissä on Hannan lisäksi seitsemän kokemusasiantuntijaa. Heitä yhdistää auttamishalu, mutta muuten he ovat ”hirveän erilaisia”. Hanna on porukan ainoa nainen. On vanhempia ja nuorempia. Motiivit ja mielipiteet vaihtelevat, samoin työtavat. Osa esimerkiksi tekee Tiltissä ns. ”kahvitaukopäivystyksiä”, joissa väki vaihtuu ja ihmisiä kohdataan vain pikaisesti. Hanna koki, ettei olisi sen kaltaisessa hektisessä hommassa parhaimmillaan.

”Välillä pitää vetää itseään suitsista, ettei innostu liikaa.”

“Halusin itse jatkumoa, kuulla ja nähdä, miten tuettavalleni käy. On hyvä asia, että voi valita, kuinka vertaisena toimii.”

Hanna koki saaneensa aikoinaan mielestään hyvää tukea peliongelmaansa eri palveluista ja ihmisiltä. Niiden avulla hän pääsi ponnistamaan takaisin jaloilleen. Hänen mielestään voisi olla ”voittamaton paketti” ottaa kokemusasiantuntijoita entistä paremmin mukaan ammattilaisten rinnalle palveluja kehittämään.

”Palveluissa voitaisiin käsitellä vielä enemmän henkisiä juttuja ja mielen hyvinvointia, kun se kuitenkin näyttää olevan niin tärkeässä osassa. Pelit ovat monelle pakokeino tunteista. Ennen kontrollissa ollut pelaaminen lähtee monella käsistä, kun tulee joku kriisi. Pelaaminen rentouttaa, se menee pelurille niin voimakkaasti aivojen mielihyväkeskukseen. On tärkeää ymmärtää, miksi pelaa, koska sitten oikeisiin asioihin voi puuttua ja saada pelaamisen poikki.”

Markus Sjöholm työskentelee Päihdelinkin koordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa.
 


Hannan tarina

”Kun sain töistä potkut, heräsin tilanteeseeni. En ollut edes yrittänyt lopettaa pelaamista sitä ennen, koska en tajunnut, että minulla on ongelma. Vasta nyt tajusin, että olin tehnyt jotain kamalaa. Ihmettelin, mitä minulle oli oikein tapahtunut, mikä piilevä mielisairaus minulla oikein on. Olin uhrannut työpaikkani ja ihmissuhteeni pelaamisen takia. Se oli syrjäyttänyt kaiken muun tunne-elämäni.

Viimein minulle valkeni totuus, jonka olin onnistunut kieltämään itseltäni jollain hirveällä tavalla.

Olin pelannut netin ison rahan pelejä, marketin pikkupelit eivät minua houkuttaneet. Joskus voitinkin niistä hurjia summia, parhaina viikkoina yli 10 000 euroa. Kokonaissaldo oli kuitenkin pahasti pakkasella.
Olin pelannut töissä, työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin kotonani verkkarit jalassa ja viinilasi kädessä.

Ystävät kyselivät, oliko kaikki ok. Joo joo, vastasin. Pikkuhiljaa ystävätkin jäivät. Mieluummin pelasin. En vastannut puhelimeeni enkä mennyt enää tapaamisiin. Minä vain pelasin.

Vuosi sitten lopetin pelit kuin seinään. Lopettamistani helpotti se, ettei muita vaihtoehtoja ollut. Olin kavaltanut rahaa työpaikaltani pelaamisen takia ja jäin siitä kiinni. Poliisi haki minut ja piti pidätettynä kolme päivää. Heille jouduin tunnustamaan peliongelmani. Annoin heille nettikasinoiden salasanani ja käyttäjätunnukseni, jotta he näkivät, mihin rahat olivat menneet.

Pelaaminen oli ollut minulle kaikkein tärkeintä, kuin hiilidioksidia. Tai oikeastaan se oli kuin häkää, joka syrjäytti kaiken muun elollisen tieltään. Pelatessa tunne oli mahtava, siitä sain kaikki kiksini ja hyvänolontunteeni. Pelaaminen toi merkityksen siihen aikaan onttoon elämääni. Tuli tunne, että hallitsen jotain.

Pelatessa kaikki muu ympäriltä unohtui: välillä oli pyykit kolme päivää koneessa enkä jaksanut laittaa tiskejä pesuun. Roskapussit jätin oven viereen takapihalle. Koirien ulkoilutus oli kova ponnistus.

Potkut saatuani ja poliisin suojiin jouduttuani ymmärsin, ettei näin voi todellakaan jatkua. Kun pääsin vapauteen, hakeuduin Helsingin Peliklinikalle, terapeutin vastaanotolle. Ensimmäisillä käyntikerroilla puhutuista asioista en muista enää paljoakaan, olin niin shokissa.

Pikkuhiljaa tilanne rupesi aukeamaan. Tuli valtava häpeä. Kun kävelin kaupungilla, tuntui, että pääni yläpuolella oli kyltti, jossa luki: rikollinen.

Tein kirjallisen sopimuksen itseni kanssa, että voin laittaa lottoa, mutten pelata mitään muuta. Se sopimus on pitänyt ja se pitää. Elämääni alkoi tulla pelaamisen sijasta muuta sisältöä ja vähitellen alkoi tuntua paremmalta. Tulevaisuuden usko palautui.

Löysin sitten elämänkumppaninkin. Pian suunniteltiin jo häitä. Silloin tuli tunne, etten voi salata pelaamishistoriaani. Ahdisti kertoa, mutta oli pakko. Kumppani otti asian kevyemmin kuin olin ajatellut. 'Sehän on menneisyyttä', hän totesi. Nyt olemme onnellisesti naimisissa.

Löysin myös uuden taidon, kirjoittamisen. Lukioaikoina sain vielä erityisopetusta kirjoittamiseen, mutta nykyään se on helppoa ja ilmaiseminen kirjoittamalla vaivatonta. Nautin suuresti kirjoittamisesta Pelivoimapiirissä, se oli myös itselleni aikoinaan suureksi avuksi.

Tulevaisuus pelottaa edelleen, mutta uskon, että kaikki järjestyy, tavalla tai toisella.”
 


Apua tarjolla

Pelivoimapiiri on Peluurin ja A-klinikkasäätiön ylläpitämä tekstiviestitse ja netissä toimiva palvelu, jossa on mahdollisuus vertaisryhmäkeskusteluun ja yksityisviesteihin sekä erilaisiin tuki-, info- ja muistutusviesteihin.
> pelivoimapiiri.fi

Tiltti on Helsingin Kaisaniemessä sijaitseva tieto- ja tukipiste, johon ovat tervetulleita pelaajat, heidän läheisensä ja pelihaittoja kohtaavat ammattilaiset. Nettisivuilla voi tutustua tukihenkilöiden tarinoihin, hakea tukihenkilöä tai tukihenkilöksi.
> tiltti.fi

Raipe rahapelipäiväkirja on A-klinikkasäätiön Päihdelinkki-verkkopalvelun tuottama uusi oma-aputyökalu rahapelaamisen seurantaan. Käyttäjä tunnistaa pelaamistaan, asettaa tavoitteensa ja seuraa pelaamistaan ja tavoitteissaan edistymistään monenlaisten testien, muistiinpanojensa ja graafien avulla. Raipe-tuomari kannustaa käyttäjää eteenpäin.
> rahapelipaivakirja.fi

Kommentit

10vuotta tätä helvettiä on tullu elettyä..tänään oli lähellä etten ajanu sillalta alas..ei täs ole mitään järkeä.

Lisää uusi kommentti

Filtered HTML

  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Sallitut HTML-tagit: <a> <em> <strong> <cite> <code> <ul> <ol> <li> <dl> <dt> <dd> <i> <b> <img> <p> <h1> <h2> <h3> <h4> <h5> <h6>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.