Kirja-arvio

Mira Roine

Apua pullon pohjimmaisille

"Olisin vaan toivonut, että joku olisi kysynyt (…) mitä meillä kotona tapahtuu." Näin kirjoitti nimimerkki Miranda Päihdelinkin Lasinen lapsuus -keskustelupalstalla. Toiveita ja tarpeita on, mutta miten niihin vastataan?

Maritta Itäpuiston kirja Pullon pohjimmaiset kuvaa vanhempien alkoholinkäytöstä kärsivien lasten kokemia haittoja sekä lasten joskus hyvinkin vaikeissa elämäntilanteissa käyttämiä selviytymisstrategioita. Lisäksi kirjassa esitellään, miten lapsen avuntarve voidaan tunnistaa ja tilanteeseen puuttua lasta tukien. Koska vanhempien päihteidenkäytöstä kärsivien lasten on todettu jäävän usein vaille palvelujärjestelmän ja lähiympäristön apua ja tukea, mahdollisimman monen lasten parissa työskentelevän ammattilaisen toivoisi tarttuvan kirjaan. Toisaalta Pullon pohjimmaisiin soisi tutustuvan meidän jokaisen, jotta herkistyisimme huomaamaan esimerkiksi tuttavaperheen lapsen huolen.

Tiivis ja nopealukuinen kirja sopii myös kiireiselle tai tieteelliseen tekstiin tottumattomalle lukijalle. Teos on ilmeisesti tarkoitettu yleistajuiseksi oppaaksi vanhempien alkoholinkäytöstä kärsivien lasten selviytymisen tukemisesta, koska Itäpuiston samaa aihepiiriä käsittelevään lisensiaatintutkimukseen (2001) ja väitöskirjaan (2005) tutustuneelle lukijalle Pullon pohjimmaisten tietopohja on entuudestaan tuttua. Itäpuisto ei kehittele tutkimustensa johtopäätöksiä eteenpäin vaan lähinnä kertaa aiempia havaintojaan. Kirjan pääpaino on uusien päätelmien tekemisen sijaan vanhempien juomisesta kärsivien lasten tunnistamisen kuvaamisessa ja lasten auttamistapojen esittelyssä. Painopiste tosin selviää vasta lukemisen myötä; kirjan takakanteen olisikin toivonut selvempää mainintaa kirjan käyttötarkoituksesta ja kohderyhmästä.

Teoksen rakenne on toimiva. Ensin esitellään lapsen näkökulmaa vanhempien juomiseen sekä vanhempien juomisesta lapselle aiheutuvia haittoja. Tarkasteltavan ilmiökokonaisuuden yleisestä kuvauksesta edetään lähemmäs lasten parissa työskentelevien ammattilaisten arkipäivää: lukijalle tarjotaan esimerkiksi ’muistilista’ vihjeistä, joiden avulla voi tunnistaa tukea tarvitsevan lapsen koulussa tai päiväkodissa. Lisäksi Itäpuisto kuvaa lyhyesti joitakin työmenetelmiä lapsen tukemiseksi. Se, millä perusteella esitellyt menetelmät on kirjaan valittu, jää avaamatta lukijalle.

Lähemmäs käytännön työtä viety tiivis opas vanhempien alkoholinkäytöstä kärsivien lasten tukemisesta tulee varmasti tarpeeseen. Kirja kuitenkin vastannee lasten parissa työskentelevien tiedontarpeeseen vain osittain, sillä konkreettisia työvälineitä siitä jää käteen lopulta melko vähän. Se ei tosin ole niinkään tämän teoksen ongelma. Konkreettisten työmenetelmien niukkuus kertoo paremminkin vanhempien juomisesta kärsivien lasten auttamiseksi tehtävän työn vähäisyydestä ja tarpeesta kehittää uusia menetelmiä. Kuten Itäpuisto kirjan lopussa toteaa, on muistettava, etteivät lapset ole yhtenäinen ryhmä, jolle sopisi yksi avun malli. Siksi jatkossa on kehiteltävä vaihtoehtoisia eri tilanteisiin sopivia menetelmiä lasten tukemiseksi. Lasta kuulemalla ja osallistamalla voidaan varmimmin löytää juuri hänen tilanteeseensa sopiva tukimuoto.

Maritta Itäpuisto: Pullon pohjimmaiset. Lapsi, perhe ja alkoholi. Kirjapaja 2008.

YTM Mira Roine työskentelee Lapsi päihdeperheissä -hankkeiden projektikoordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa.

Tiimin sisällysluettelo