Yrjö Nuorvala, Johanna Järvinen-Tassopoulos & Petri Huhtanen

Mielenterveyden häiriöt yleisiä peliongelmaisilla päihdepalvelujen käyttäjillä

Päihdepalveluihin hakeutuvilla ongelmapelaajilla masennus ja muut mielenterveyden häiriöt ovat huomattavasti yleisempiä kuin päihteidenkäytön vuoksi palveluihin hakeutuvilla yleisesti. Päihdetapauslaskennassa eläkeläisten ryhmästä lähes puolella oli rahapeliongelmia.

Stakes on tehnyt päihdetapauslaskentoja vuodesta 1987 lähtien neljän vuoden välein. Siinä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille lähetetään lomake, jossa kysytään tietoja päihde-ehtoisista asioinneista lokakuun toisena tiistaina. Tietoja kerätään eri palveluissa tapahtuneista asioinneista, palvelujen käytöstä, asiakkaiden ominaisuuksista ja käytetyistä päihteistä. Kuudes päihdetapauslaskenta toteutettiin 9.10.2007.

Asiakkaiden mahdollisista rahapeliongelmista kysyttiin ensimmäistä kertaa vuoden 2003 laskennassa. Kysymys toistettiin vuonna 2007. Vuonna 2003 kaikista 10 953 päihdetapauksesta viidellä prosentilla todettiin olevan rahapeliongelmia. Vuonna 2007 päihde-ehtoisesti asioivia oli 12 070, joista neljällä prosentilla oli rahapeliongelmia. Tässä artikkelissa tarkastellaan vuoden 2007 aineiston perusteella, mitkä seikat luonnehtivat päihdepalveluja käyttäviä ongelmapelaajia.

Ongelmapelaaminen, päihteet ja mielenterveys

Kansainvälisten tutkimusten mukaan päihteidenkäyttäjillä on enemmän rahapeliongelmia kuin muulla väestöllä yleisesti. Rahapeliriippuvuuden ja päihdeongelmien välillä on todettu olevan selkeä yhteys. Rahapeliongelmat ovat yleisiä myös niillä, jotka etsivät hoitoa päihdeongelmiinsa. Myös suomalaisissa tutkimuksissa on raportoitu päihteidenkäytön ja peliongelman yhteydestä. Niiden perusteella ongelmapelaajat saattavat olla moniriippuvaisia, jolloin heillä on päihdeongelman lisäksi muita riippuvuuksia. Ongelmallisen pelaamisen on koettu myös lisäävän alkoholinkäyttöä, tupakointia tai aiheuttavan alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä.

Peliongelmaisten auttavan puhelimen Peluurin vuoden 2007 tilastojen mukaan pelaajilla on tyypillisesti samanaikaisia päihde- ja mielenterveysongelmia. Miehillä oli naisia useammin päihdeongelma ja naisilla miehiä useammin mielenterveysongelmia. Peluuriin soittaneista pelaajista 8 prosenttia kärsi pelaamisesta aiheutuneesta päihdeongelmasta ja noin 17 prosenttia kärsi ahdistuksesta ja masennuksesta.

Päihdepalvelujen käyttö ja rahapeliongelmat

Vuoden 2007 päihdetapauslaskennassa yli kaksi kolmasosaa rahapelitapauksista kohdattiin päiväkeskuksissa, psykiatrisissa palveluissa, A-klinikoilla, asumispalveluissa ja sosiaalitoimistoissa. Rahapeliongelmia raportoitiin eniten päiväkeskuksissa, joiden osuus kaikista ongelmapelaajatapauksista oli yli viidennes. Seuraavaksi eniten rahapeliongelmia oli havaittu psykiatrisissa palveluissa – sekä avo- että sairaalapalveluissa. Myös A-klinikoilla, asumispalveluissa ja sosiaalitoimistoissa kohdataan muita yksikköjä useammin asiakkaita, joilla on ongelmia rahapelaamisen kanssa.

Nämä havainnot saavat tukea Peluurin vuoden 2007 tilastoista, joiden mukaan sekä miehet että naiset hakivat peliongelmaansa apua lähinnä avohoidon puolelta. Seuraavaksi tärkein tapa saada apua oli vertaistuki.

Ongelmapelaajien ominaisuuksista

Rahapeliongelmat ovat selvästi yleisempiä päihde-ehtoisesti asioivilla miehillä kuin naisilla. Ongelmallisesti pelaavia naisia on vähemmän suhteessa kaikkiin naisasiakkaisiin. Päihdetapauslaskennoissa naisten määrä on kuitenkin ollut tasaisessa kasvussa.

Vuoden 2007 päihdetapauslaskennan rahapeliongelmaiset verrattuna koko aineistoon.

Ongelmapelaajat olivat hieman nuorempia koko aineistoon verrattuna. He olivat keskimääräisesti 45-vuotiaita, kun koko aineiston keski-ikä oli 47 vuotta. Määrällisesti eniten ongelmapelaamista havaittiin 50–59-vuotiailla. Eläkeläisten ryhmästä lähes puolella oli rahapeliongelmia. Suhteellisesti eniten ongelmapelaajia todettiin kuitenkin 20–29-vuotiaiden ikäryhmässä. Sen osuus oli kaikista päihdetapauksista 15 prosenttia, mutta 21 prosentilla oli raportoitu rahapeliongelma.

Siviilisäädyn mukaan tarkasteltuna yli puolet ongelmapelaajista oli naimattomia. Rahapeliongelmat maininneista 26 prosenttia oli eronneita ja naimisissa oli vain 5 prosenttia. Ongelmapelaajista hieman yli puolet asui vuokralla, 11 prosenttia asui omassa asunnossa ja 9 prosenttia oli asunnottomia. Rahapeliongelmaisten joukosta 31 prosenttia oli työttömiä ja ansiotyössä oli 11 prosenttia.

Pelkästään alkoholia käyttävien ongelmapelaajien osuus aineistossa oli 54 prosenttia. Sen sijaan lääkkeiden päihdekäyttäjien suhteellinen osuus oli suurempi kuin koko aineistossa. Noin neljänneksellä niin koko päihdetapauslaskennan aineistosta kuin ongelmapelaajista todettiin laittomien huumausaineiden käyttöä. Amfetamiinin ja opioidien käytön välillä ei juurikaan havaittu eroja. Sen sijaan kannabiksen käyttö oli ongelmapelaajilla suhteellisesti yleisempää. Kannabista käytti heistä viidennes, kun koko aineistossa osuus oli 16 prosenttia.

Päihdetapauslaskennassa kysytään myös, onko asiakkaalla todettu päihteisiin liittymätön masennus tai muu mielenterveyden häiriö. Vuoden 2007 koko aineistossa raportoitiin masennusta 30 prosentilla ja muuta mielenterveyden häiriöitä 25 prosentilla päihdetapauksista. Ongelmapelaajilla nämä osuudet olivat huomattavasti suuremmat, sillä heistä todettiin masennusta 40 prosentilla ja muita mielenterveyden häiriöitä 39 prosentilla. On ilmeistä, että ainakin osalla ongelmapelaajista muuksi mielenterveyden häiriöksi on diagnosoitu pelihimo (ICD F63.0). Masennus ja/tai muu mielenterveyden häiriö esiintyi peräti kahdella kolmesta ongelmapelaajasta.

Kysymykseen jäi vastaamatta huomattavan usein

Vuonna 2007 tehdystä päihdetapauslaskennasta käy ilmi, että eniten rahapeliongelmia oli miehillä, naimattomilla, eläkeläisillä ja vuokralla asuvilla. Ongelmallista pelaamista esiintyi myös 20–29-vuotiaiden parissa sekä työttömien ja asunnottomien keskuudessa. Rahapeliongelmaiset käyttivät muiden yleisemmin lääkkeitä päihteenä ja kannabista. Monella todettiin masennusta tai muu mielenterveyden häiriö.

Ongelmapelaajat ovat useimmiten miehiä, ja nuorten miesten on todettu olevan riskiryhmä. Naisetkin pelaavat mutta nähtävästi vähemmän kuin miehet. Tutkimusten mukaan heillä peliongelma kuitenkin kehittyy miehiä nopeammin. Rahapeliongelma ei välttämättä näy päälle päin. Ongelmallista pelaamista ja sen seurauksia pyritään pitämään salassa mahdollisimman pitkään, mistä seuraa pelaajille omantunnontuskia, syyllisyyttä ja ahdistusta. Rahapeliongelmista kärsivien avun tarve on suuri ja akuutti. Vuonna 2007 Peluuriin tuli 1 390 peliongelmaa koskevaa soittoa niin pelaajilta kuin läheisiltä. Pelaajasoittajista 74 prosenttia oli miehiä ja suurimman ongelmapelaajien ryhmän muodostivat nuoret miehet. Tulokset ovat samansuuntaisia päihdetapauslaskennan tulosten kanssa.

Vuoden 2007 rahapelitutkimuksen mukaan noin 38 000 suomalaista pelasi rahapelejä ongelmallisesti, kun taas noin 124 000 oli joskus pelannut ongelmallisen paljon rahapelejä. Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta tehty tutkimus osoitti, että ongelmapelaajien kohtaaminen ei ollut kovinkaan yleistä kuntien ja järjestöjen palveluissa. Päihdetapauslaskenta tukee tätä havaintoa. Saman tutkimuksen mukaan rahapeliongelmia käsiteltiin yleisimmin sosiaalipalveluissa. Peliongelma ilmeni useimmin osana laajempaa ongelmakokonaisuutta, johon liittyivät päihde- ja mielenterveysongelmat ja taloudelliset ongelmat.

Päihdetapauslaskennan avulla kerätään tärkeää tietoa päihde-ehtoisesti asioivista rahapeliongelmaisista, heidän elämäntilanteestaan ja muista mahdollisista ongelmistaan. Esitettyihin tuloksiin on hyvä suhtautua kriittisesti, sillä lähes kolmasosassa vastauksista ei saatu tietoa rahapeliongelmasta. On mahdollista, että osa rahapeliongelmista on jäänyt piiloon siksi, että niitä ei ole tunnistettu. Voisi olettaa, että tällaista on tapahtunut etenkin, jos asiakas on tarvinnut kiireellistä apua esimerkiksi sairaalan poliklinikalla tai asiakaskontakti on ollut lyhyt ja asiakas ollut entuudestaan tuntematon. On myös hyvä pitää mielessä, että päihdetapauslaskenta ei kerro mitään päihdeongelmaisista, jotka syystä tai toisesta jäävät palvelujen ulkopuolelle.

LÄHTEITÄ:

Jaakko Erkkilä & Tuomas Eerola: Hallitsetko sinä pelejä vai pelit sinua? Tutkimus ongelmapelaajien monimenetelmäisestä kuntoutusprojektista. Suomen musiikkiterapiayhdistys ry 2001.
Harri Mielonen & Harri Tiittanen: "Sitä aatteli, että jos sitä nyt voittaa…" Peliriippuvaisten kokemuksia ongelmapelaamisen syistä, seurauksista ja hoidosta. Raporttisarja nro 32, A-klinikkasäätiö 1999.
Lasse Murto & Jorma Niemelä: Kun on pakko pelata. Riippuvuus, persoonallisuuden häiriö, kohtuuton harrastus vai eettinen konflikti? Tutkimus suomalaisen ongelmapelaajan profiilista. Raporttisarja nro 11, A-klinikkasäätiö 1993.
Yrjö Nuorvala, Petri Huhtanen, Raija Ahtola & Leena Metso: Huono-osaisuus mutkistuu – kuudes päihdetapauslaskenta 2007. Yhteiskuntapolitiikka 6/2008.
Peluurin vuosiraportti 2007.
Nancy M. Petry: Pathological Gambling. Etiology, Comorbidity, and Treatment. American Psychological Association 2005.
Garry Smith, David C. Hodgins & Robert J. Williams: Research and Measurement Issues in Gambling Studies. Elsevier 2007.
STM: Kuntien käytännöt ja tiedon taso rahapeliongelmaisten hoidossa. Taloustutkimus Oy 2006.
STM: Suomalaisten rahapelaaminen 2007. Taloustutkimus Oy 2007.

Yrjö Nuorvala ja Petri Huhtanen työskentelevät tutkijoina ja Johanna Järvinen-Tassopoulos erikoistutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Päihteiden ja ehkäisevän päihdetyön yksikössä.

Tiimin sisällysluettelo