Kirja-arvio

Ingalill Österberg

Kirjoittaminen paras terapia

Per Olov Enquistin näytelmät ovat kuuluisia maailmalla. Romaaneistaan hän on kaksi kertaa saanut arvostetun August-palkinnon, viimeksi muistelmateoksesta Ett annat liv. Eniten kohua siinä herätti paljastus kymmenvuotisesta alkoholismista ja siitä toipumisesta. Vuodesta 1990 hän ei ole juonut viinan tippaakaan. Mutta raittiiksi alkoholistiksi hän ei halua itseään kutsuttavan.

Enquistin pakonomainen juominen oli jo näyttäytynyt toivottomana. Kaikki hoitoyritykset epäonnistuivat. Kukaan lääkäri ei kehottanut häntä jättämään juomistaan. Heidän kaavamaisen käsityksensä mukaan kirjailijalle kuului itsestäänselvyytenä diagnoosi "depressio ja kompleksinen sielunelämä", mistä syystä hän joi. He eivät liioin tajunneet unettomuuden ja depression kytkentää alkoholiin. Kirjailija sanoi itse esittäneensä teräviä analyyseja tilastaan, mutta mikään ei kuitenkaan muuttunut.

Kuin ihmeen kautta hänen onnistui vihdoin pelastautua. Se tapahtui hoitokodissa Pohjois-Själlannissa, minne hän vastoin sääntöjä sai luvan ottaa kannettavan tietokoneensa mukaan. Lisäksi oli sallittua olla puhelinyhteydessä vaimoon. Heti ensimmäisenä yönä hän kirjoitti uuden romaaninsa ensimmäiset lauseet. Luomiskyky oli palautunut ja samoin vapaus!

Miten saattoi mennä niin kehnosti, kun kaikki oli alkanut niin hienosti, kysyy kirjailija. Mutta me emme ole yllättyneitä. Per Olov varttui uskovaisen kansakoulunopettajaäidin ainoana lapsena. Isä oli kuollut 32-vuotiaana Per Olovin ollessa kuuden kuukauden ikäinen. Poika oli eristäytynyt ja luonnottoman kiltti eikä oppinut sosiaalisia taitoja. Äidille hän lupasi, että ei koskaan käyttäisi alkoholia.

Maailma avautui etevälle korkeushyppääjälle. Huipulle hän pääsi myös näytelmäkirjailijana ullkomailla, missä hän vietti 15 vuotta. Muutto Kööpenhaminaan ja uusi avioliitto menestyvän vaimon kanssa vauhditti alkoholismia. Tilanne ei helpottunut Pariisissa, missä hän oli usein yksin kotona punainen kissa ainoana seurana ja diplomaattiviinat käden ulottuvilla.

Kuvaus minnesota-mallin sovellutuksesta Huddingen sairaalassa Tukholman lähellä on järkyttävä. Hoito käsitti viisi viikkoa, mutta kirjailija karkasi jo kahden viikon kuluttua. Islannissa toistui sama kaava. Siellä häneltä oli viety kengät, joten hänen oli pakko juosta keskellä yötä lumihangessa melkein henkensä edestä. Vasta Tanskasta löytyi humaanimpi myllyhoidon muoto ja ymmärtäväinen ihminen.

P. O. Enquistille ei sopinut totaalitaarinen laitos. Se uhkasi pirstoa hänen minuutensa. Hän ihmettelee, että Ruotsissa alkoholisteille ei ole juuri muuta tarjolla kuin yksityiset myllyhoidot. Hoitoideologian kyseenalaistaminen ja arvosteleminen tulkitaan automaattisesti alkoholismin oireeksi. Kuvaus omaisten ja potilaiden brutaalista kohtaamisesta on pelottava. Omaisia kehotetaan olemaan armottoman rehellisiä ja paljastamaan alkoholistin elämänvalheet.

Missä on vapaa debatti ja vastaväitteet? Kaukana on 1960-luvun "varoitus hoidosta". Miten on mahdollista, että tämänkaltainen ihmiskäsitys saa vapaasti kukoistaa?

Per Olov Enquist: Ett annat liv. (Toisenlainen elämä.) Norstedts Förlag 2008.

Ingalill Österberg on A-klinikkasäätiön entinen apulaisjohtaja ja laillistettu psykologi.

Tiimin sisällysluettelo