Kirja-arvio

Rauno Mäkelä

Tehyn arvot puntarissa

Tehyn uusi eettinen toimikunta aloitti työnsä vuoden 2005 lopulla ja julkaisi kolmen toimintavuoden kokemuksistaan artikkelikokoelman Aikamoisia arvoja. Kirjoittajat ovat pääosin toimikunnan jäseniä, muutamat sen ulkopuolelta. Toimikauden pääteemaksi oli valittu Sinä ja minä työpaikalla. Sen oli tarkoitus korostaa keskinäisen avun- ja arvonannon merkitystä kaikkien ammattiryhmien välillä.

Etiikan professori Veikko Launis käsittelee mm. hoidon priorisointia. Tulisiko hoitoon valikoinnissa ottaa huomioon potilaan ikä tai potilaan omaksumat elämäntavat, hän kysyy provosoivasti. Viimemainitusta asiastahan voivat päihdeongelmaiset potilaat kertoa monenkirjavia kokemuksia. Launis nimeää hoitoväen tietotaidon keskeiseksi elementiksi eettisen herkkyyden. Sen avulla kommunikointi erilaisia arvoja omaavien työtovereiden, potilaiden ja heidän omaistensa kanssa voi sujua rakentavasti. Työuupumus voi vähentää tätä herkkyyttä, jolloin ihmissuhteet, hoitosuhteet mukaan luettuna, muodostuvat mekaanisiksi ja "etiikka ulkoistetaan viranomaisille ja toimikunnille".

Useissa muissakin eettisen toimikunnan jäsenten kirjoituksissa käsitellään kiirettä ja uupumista uhkina eettisesti tasokkaalle toiminnalle. Työhyvinvoinnin ja johtamisen kysymyksiä käsitellään perusteellisesti. Sopii jopa ihmetellä, kuuluvatko ne näin laveasti eettisen toimikunnan alaan. Välillä kirjoitukset sortuvat syvällisen näköisiin mutta mitäänsanomattomiin fraaseihin. "Hoidon eettisyys toteutuu arjen pienissä valinnoissa."

Toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä valottaa vammaisen näkökulmaa terveydenhuollon asiakkaana. Hän käsittelee sekä palvelujen fyysisiä esteitä että asenteellisia pulmia. Ammattilaisten kyvyissä kohdata vammainen ihminen hoitotilanteessa on monesti puutteita. Väistämättä tulee mieleen rinnastus päihdeongelmaisiin, joiden on vaikeata päästä hoitopaikkojen "kynnysten" yli ja saada asiallista ja tasa-arvoista kohtelua.

Toimikunta on myös pohtinut varautumista laajoihin infektioepidemioihin ja sitä miten silloin toteutetaan hoitamisvelvoitteita huolimatta omasta tartunnan saamisen riskistä. Myös fyysisesti tai henkisesti uhkaavat potilastilanteet ovat olleet asialistalla. Väkivalta on tulkittu yksiselitteisesti ihmisoikeusrikkomukseksi, jota ei saa koskaan hyväksyä "osana luonnollista työolosuhdetta". Epäsuotavana pidetään myös hoitopalvelujen "asiakasmallia", jossa potilaat katsovat oikeudekseen valita hoidon valintamyymälästä mieleisensä hoitotavan. Jos toive ei toteudu, pidetään oikeutettuna protestoida äänekkäästi. Joskus potilaan omaisetkin liittyvät tähän uhkailuseremoniaan hoitoväkeä vastaan. Tämähän on tuttu kuvio päihdepalveluissa. Milloin turvaudutaan jäykkään autoritäärisyyteen, milloin taas suostutaan protestien pelossa potilaan vedätyksiin? Missä kohdassa etiikka ja hoidollisuus ovat kohdallaan?

Suhtautuminen uskomushoidoiksi nimitettyihin hoitoihin näyttää olleen Tehyn eettiselle toimikunnalle erityisen pulmallinen aihe. Rinnakkaiseksi termiksi nimetään vaihtoehtolääkintä, mikä kertoo myös tämän alan hoitojen nimisekamelskasta. Tehyn virallisen liturgian mukaan potilaita tulee hoitaa "tieteellisen näytön ja yleisesti sovittujen periaatteiden perusteella". Uskomushoitojen kuvataan perustuvan vieraiden kulttuurien perinteisiin (esimerkkinä vyöhyketerapia), elämänkatsomuksellisiin arvoihin tai maailmankuvanäkemyksiin. Käsitys hoitojen vaikuttavuudesta perustuu myönteisistä yksittäistapauksista tehtyihin yleistyksiin, ei systemaattiseen tutkimustietoon. Tehy on ollut osaltaan vaatimassa, että uskomushoitojen toteutusta tulee rajoittaa lailla.

Toimikunnan pähkäilyjen mukaan uskomushoidot pitäisi toisaalta rajata julkisten palvelujen ulkopuolelle ja käyttää yhteiskunnan varat tehokkaiksi tiedettyihin hoitoihin. Toisaalta taas tiedetään, että monilta länsimaisilta "hyväksytyiltä" hoitokäytännöiltä puuttuu tieteellinen näyttö. Osa potilaista haluaa joka tapauksessa hankkia uskomushoitoja joltakin taholta. Tätä toimikunta pitää potilaalle kuuluvana oikeutena. Myös ammattipätevälle hoitajalla annetaan varauksellisesti "oikeus omiin näkemyksiinsä", jos hän sattuu itse olemaan uskomushoitojen toteuttaja. Lopulta kuitenkin päädytään varovaiseen ja tulkinnanvaraiseen kompromissilausumaan: "Hoitaja ei voi perustaa hoitojen valintaa omien henkilökohtaisten arvojen, vaan yhteisen ammatillisen arvoperustan ja näyttöön perustuvan tiedon varaan."

Tehyn eettisen toimikunnan kirjanen on sarja eritasoisia kirjoituksia etiikan ydinalueita vain osittain sivuavista aiheista. Julkaisu on kuitenkin vakava yritys kuvata uuden toimikunnan toimintaa ja ajankohtaisia tavoitteita, jotka tätä kautta tulevat myös Tehyn jäsenkunnan ja alan opiskelijoiden tietoon ja omakohtaisesti pohdittaviksi. Millainen julkaisu mahtaisi syntyä A-klinikkasäätiön eettisen toimikunnan paljon pitemmästä toimintaperinteestä ja tämän hetken keskeisistä eettisistä kysymyksistä?

Aikamoisia arvoja. Pohdintoja hoitamisen etiikasta. Tehyn eettinen toimikunta 2005-2008. Tehyn julkaisusarja F: 1/2009.

Rauno Mäkelä on A-klinikkasäätiön eläkkeellä oleva johtava ylilääkäri.

Tiimin sisällysluettelo