Susanna Pykälä

Luontevasti intiimi

Sexpo-säätiön kehittämispäällikkö Antti Ryynänen keskustelee työkseen luontevasti seksistä. Sexpon neuvontapalveluista haetaan apua monenlaisiin ihmissuhteiden ja seksin umpisolmuihin, mutta terapiaan tullaan useimmiten puhumaan seksiriippuvuudesta.

Seksi jos mikä herättää tunteita. Se innostaa, riemastuttaa, rentouttaa, tekee onnelliseksi, mutta myös mietityttää ja joskus jopa ahdistaa. Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin melskettä vällyjen välissä. Sen kirjo on valtava. Suurempi kuin moni osaa kuvitellakaan.

Sexpolaisille seksuaalisuus on ihan luonnollinen juttu ja tärkeä osa ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Antti Ryynänen kiinnostui Sexposta ja ihmisen seksuaalisuudesta jo opiskeluaikoina.

– Sexpon silloinen koulutuspäällikkö Tuisku Ilmonen tuli pitämään meille luennon seksuaalisuudesta osana ammatillisuutta. Se oli hirveän mielenkiintoinen esitys. Innostuin ja hain jo perusopintovaiheessa Sexpon seksuaalineuvojakoulutukseen.

– Koulutuksessa oma käsitykseni seksuaalisuudessa laaja-alaistui ja kypsyi. Kun on itse sujut seksuaalisuuden moninaisuuden ja erilaisuuden suhteen, on helpompi kohdata asiakkaita. Voin tarttua asiakkaan tärppeihin luontevasti ja rohkeasti.

Trendikkäästi addikti

Seksi myy, mutta seksiä tihkuvat kadunvarsimainokset, pornahtavat poseeraukset perhelehdissä ja stereotyyppisesti esitetyt sukupuoliroolit mainonnassa eivät miellytä kaikkia. Kriittinen julkinen keskustelu seksistä mediassa ja mainoksissa on Ryynäsen mielestä tervetullutta, mutta ilmiö ei suoranaisesti näy käytännön terapiatyössä aikuisasiakkaiden kanssa. Lehdissä esiintyvät muodikkaat diagnoosit ovat kylläkin tulleet tutuiksi.

– Addikti-sanaa, kuten muitakin trendikkäitä diagnooseja, käytetään usein väärin perustein. Puhelinneuvontaamme soittaa toisinaan huolestuneita ihmisiä, joiden mielestä oma puoliso on seksiaddikti.

– Kun tilannetta tutkitaan tarkemmin, kyse ei välttämättä olekaan riippuvuudesta. Ihmisellä voi olla vääristynyt kuva omasta itsestään tai toisesta, mikä sitten osoittautuukin ihan luonnolliseksi jutuksi.

– Se, että ihminen harrastaa paljon seksiä, kokee itsensä seksuaaliseksi ja vielä tykkää siitä, ei tee ihmisestä seksiaddiktia, naurahtaa Ryynänen.

PVC-unelmia

Nettiporno ja chat, uusien kumppanien hakeminen, prostituutio- tai hierontapalveluiden käyttö, itsensä paljastelu, pornolehdet ja videot, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, hakeutuminen mahdottomaan suhteeseen ovat esimerkkejä seksiriippuvuuden monista ilmenemismuodoista. Fetissit, masturbointi ja sadomasokistinen seksi voivat myös ryöstäytyä hallinnasta.

– Asiakkaiden tilanteet ovat aina yksilöllisiä, jopa uniikkeja. Seksuaalisuus ilmenee hyvin monilla tavoin ja se on asiakas- ja potilastyössä hyväksyttävä.

– Terapeutti joutuu usein kohtaamaan myös omat käsitykset ja suhtautumiset esimerkiksi prostituutioon. Kun on esimerkiksi koulutuksessa työstänyt omia asenteitaan, pystyy olemaan luontevasti asiakkaan kanssa – tuomitsematta.

Kätevä korvike

Seksiaddiktiolla on monia yhteisiä piirteitä muiden riippuvuuksien kanssa, mutta erojakin löytyy.

– Seksuaalisuuden kautta ihminen voi ilmaista kaikkia perustarpeitaan. Seksiä voi myös käyttää minkä tahansa tarpeen tyydyttämiseen. Addiktille seksistä voi tulla ainoa tapa hakea mielihyvää.

– Joillakin asiakkailla voi olla useampia riippuvuuksia tai ne voivat korvaantua jollakin toisella riippuvuudella, mutta näin ei käy kaikille.

– Joidenkin ihmisten toleranssi voi kasvaa. Esimerkiksi nettiporno ei enää riitä. Kuvista ei enää saa kiksejä ja tarvitaan vaikka puhelin- tai hieromapalveluja tai livetapaamisia.

– Seksiriippuvaiselle omien tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen voi olla todella vaikeaa. Ihminen saattaa kertoa terapiassa hyvinkin graaveja kuvauksia omasta menneisyydestään ilman minkäänlaista tunnevivahdetta.

Elämää ja erotiikkaa

Päihderiippuvaisille onnistunut hoito tarkoittaa yleensä päihteetöntä elämää. Alkoholisti voi kiertää kaukaa Alkot ja läträysbileet, mutta seksuaalisuus on osa ihmisyyttä. Sitä ei voi noin vain jättää narikkaan.

– Seksiriippuvuutta voi hoitaa ja siitä voi toipua, mutta ihan yksinkertaista se ei ole. Ja kaikkien kohdalla hoitokaan ei tietyssä elämänvaiheessa aina auta.

– Toipuminen on pitkä prosessi. Asiakas tai hänen puolisonsa tai asiakkaan vanhemmat saattavat ajatella, että hoidetaan homma kerralla kuntoon ’halki, poikki ja pinoon’ -tyyliin. Meidän nettisivuillakin puhutaan ratkaisukeskeisestä terapiasta, mutta hoitoon on varattava pidempi aika, usein vuosi tai pari.

– Tavoitteena hoidossa on päästä hiljalleen eroon pakonomaisuudesta ja hallitsemattomuudesta. Terapiassa luodaan yhdessä vanhan toimintamallin rinnalle uusi. Opitaan tunnistamaan tunteita ja jäljitetään kipupisteitä.

Totuutta ja tehtävää

Työ seksiriippuvuuden hoidon parissa edellyttää myös ammattilaiselta paljon perehtyneisyyttä ja hyvää työnohjausta. Hoitoon liittyy erityispiirteitä asiakastilanteissa.

– Asiakas voi esimerkiksi pyrkiä manipuloimaan terapeuttia. Myös ihailua ja splittiä esiintyy. Sellaisissa tilanteissa terapeutilla täytyy olla selkeät rajat.

– Retkahduksia sattuu, vaikka asiakkaan motivaatio olisi kova. Mieluummin puhun vaikkapa kertausharjoituksista. Ne voivat olla aloittelevalle terapeutille kovia paikkoja. Asiakkaalle on esimerkiksi tehty selkeä hoito-ohjelma. Hän on motivoitunut ja hoito näyttää onnistuneen, mutta ihminen kuitenkin jatkaa vanhaa toimintatapaa, josta hän haluaa päästä eroon. Hän ikään kuin toistaa uudelleen ja uudelleen samaa peruskysymystä: auta minut pois addiktiostani.

– Jos terapeutti ei ymmärrä työn sisältöä tai luonnetta, tuollaiset tilanteet voivat herättää terapeutissa kiukkua, turhautumista ja kärsimättömyyttä, kun hoito ei etene. Tulee kiusaus pistää hanskat tiskiin. Terapeutti voi tuntea itsensä avuttomaksi ja jopa huonoksi työntekijäksi.

– Tällaisten hoitoon liittyvien erityispiirteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen on todella tärkeää. Se ettei lähde suorittamaan antaa työntekijälle liikkumavapautta ja armollisuutta hoitoprosessiin.

Joku raja

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaistenkin valmiudet kohdata seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia tai seksiriippuvaisia ovat hyvin erilaisia. Joillakin ei valmiuksia ole lähes laisinkaan. Se ei ole hirveän yleistä, mutta ilmiö ei myöskään ole marginaalinen.

– Minulle on joskus soittanut puhelinneuvontaan katkeroituneita, verisesti loukkaantuneita ihmisiä. He ovat hakeneet terveydenhuollon ammattilaisilta apua, mutta eivät ole tulleet kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi. Asiakas on ollut pettynyt. Avun sijaan hän on saanutkin sairausdiagnoosin tai ikävän leiman, josta joutuu kantamaan häpeää, vaikka on alunperin hakenut apua luonnolliseen ilmiöön.

– Ennakkokäsitykset, tietämättömyys, selkäytimestä nousevat oletukset ja virheelliset uskomukset voivat tulla myös ammattilaisen mieleen ja lipsahdukset saattavat loukata asiakasta pahastikin. Pitäisi olla herkkyyttä kuunnella ja kykyä nähdä ilmiöiden taakse. Kyse on ammattietiikasta ja ammattitaidosta.

– Jokaisen olisi myös hyvä tunnistaa omat rajansa. Jos tuntuu, ettei hallitse keskustelua asiakkaan tai potilaan kanssa seksuaalisista teemoista, se on parasta myöntää avoimesti ja ohjata asiakas oikeaan osoitteeseen, henkilölle, jolla on laaja-alaista ymmärrystä ja kokemusta seksuaaliongelmien käsittelystä.

Yhtä en saa

Sexpon palveluiden tarve on lisääntynyt tai ainakin kynnys ottaa yhteyttä on laskenut. Viime syksystä lähtien ajanvarausten määrä on selvästi kasvanut.

– Suomessa on tällä hetkellä vain kourallinen seksiriippuvuuden hoitoon perehtyneitä ammattilaisia. Apua saa Sexposta, A-klinikoilta ja myös muutamilta yksityisiltä ammatinharjoittajilta.

– Hoidon tarve on paljon suurempi kuin tarjonta. Joillakin paikkakunnilla tilanne on todella huono.

– Sexpossa tarjoamme osaamista, myös täydennyskoulutuksessa. Se sopii kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, jotka kokevat että seksuaalisuus kuuluu osaksi asiakkaan kokonaisvaltaista kohtaamista.

– Toivottavasti mahdollisimman monet – varsinkin Länsi- ja Itä-Suomesta – innostuvat hakemaan koulutukseen, jotta kaikki tarvitsijat saisivat ammattiapua.

Antti Ryynänen

Työssä
Sexpossa kehittämispäällikkönä. Tein jo perusopintovaiheessa pitkän työharjoittelun Sexpossa ja samalla opiskelin siellä seksuaalineuvojaksi 1998–1999. Olen työskennellyt Sexpossa vuodesta 2006.

Koulutus
Sosiaalialanohjaaja, seksuaalineuvoja, pari- ja seksuaaliterapeutti, erityistason perheterapeutti, psykoterapeutti ja työnohjaaja.

Kotoisin
Pääkaupunkiseudulta. Olen asunut koko ikäni Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

Työssäni palkitsee
Työ itsessään. Työ on mielenkiintoista ja monipuolista. Meillä on todella mukava työskentelyilmapiiri, puhallamme kaikki yhteen hiileen. Voimme konsultoida toisiamme akuuteissakin haastavissa asiakastilanteissa. Saamme toisiltamme tukea tähän työhön.

Rakkain työkalu
Oma pää ja dialoginen elämänasenne.

Toteutumaton ammattihaave
Nuorempana olin kiinnostunut poliisin tai upseerin urasta, mutta valitsin sosiaalialan. Tällä hetkellä työnohjaus on ammatillisesti positiivinen haaste, mielenkiintoinen uusi työnmuoto.

Vapaalla
Olen perheen parissa. Minulla on kaksi lasta ja puoliso. Harrastan lukemista, ruuanlaittoa ja brasilialaista jujutsua, joka on erittäin fyysinen ja kova laji.

Motto
Se mitä etsit, on sisälläsi. Ihminen on kuin kaunis tunneinstrumentti. On mielenkiintoista opetella soittamaan ja oppia kuulemaan omia sisäisiä äänenvärejään, sointujaan, polyfonisuuttaan, kontrapunkteja ja hiljaisuuttaan.

Tiimin sisällysluettelo