Auli Saukkonen

Tärkein on kontakti

Jos sinulla on kaikki maailman viisaus mutta kontakti puuttuu, et pysty toimimaan muutostyön välineenä, sanoo A-klinikkasäätiön koulutuspäällikkö Mailis Taskinen.

Kun työuraa on takana 51 vuotta ja siitä 42 vuotta sosiaalityöntekijänä ja siitä 22 vuotta päihdetyössä, mitä voisi jättää perinnöksi työelämään jääville? Syyskuun alusta lukien eläkepäivät aloittanut A-klinikkasäätiön koulutuspäällikkö Mailis Taskinen menee hiljaiseksi.

– Jaa-ah? Koulutus on ollut minun lajini. Olen kouluttanut koko ajan, milloin päätoimena, milloin oman työn ohella. Aina välillä olen palannut asiakastyöhön saadakseni kosketuksen ammattilaisten ja asiakkaiden arkeen. Kouluttaminen pitää aktiivisena. Kun kouluttaa, on pakko itsekin oppia koko ajan, hän naurahtaa.

– Ja kun osaa niin jaksaa. Omasta jaksamisesta kannattaa pitää huolta – mikä se kenenkin keino sitten on.

Aikuinen oppija testaa uutta

Moni asia on muuttunut sosiaalityössä 40 vuodessa: niin käytetyt käsitteet, lainsäädäntö kuin rakenteet. Ihmiset ovat silti jokseenkin samanlaisia kuin ennen, ja ihmiset myös ihmistyötä tekevät. Päihdetyön keskiössä on edelleen kohtaaminen ja kontakti. Oli kyse sitten kouluttamisesta tai asiakastyöstä, sekä yksilöön että ryhmään on ensin saatava aikaan kontakti, luottamuksellinen vuorovaikutussuhde, Mailis Taskinen korostaa.

– Vaikka olen kouluttanut 15 vuotta motivoivaa haastattelua ja kognitiivista menetelmää, mietin joka kerta uuden ryhmän kanssa, miten rakennan kontaktin. Käytän siinä usein pienimuotoisia aktivoivia tehtäviä tai harjoituksia. Myös esittäytyminen ja tutustuminen voi olla aktivoivaa.

Pitkän linjan kouluttaja erottaa toisistaan kouluttamisen ja opettamisen. Oppilaitoksissa ja tutkintoon johtavissa opinto-ohjelmissa opetetaan. Aikuisten lisä- ja täydennyskoulutuksessa koulutetaan. Aikuiskoulutuksessa painotetaan nykyään konstruktivistista oppimiskäsitystä. Siinä ajatellaan, että oppiminen tapahtuu kouluttajan ja koulutettavien välisessä vuorovaikutussuhteessa.

– Jos koulutetaan taitoja ja yritetään vaikuttaa asenteisiin, luentotyyppinen tiedon siirtäminen ei riitä. Aikuinen oppii eri tavalla kuin lapsi. Hänellä on jo oma tietorakennelma päässään. Hän testaa koko ajan, sopiiko uusi oppi siihen. Haluaako hän sitä vai eikö halua, Taskinen miettii.

– Koulutus tarjoaa neutraalin ja hyväksytyn foorumin erilaisista työorientaatioista tuleville ihmisille ja ammattilaisille tulla yhteen samaan tilaan ja alkaa käydä keskustelua. Parhaimmillaan siinä syntyy jotain uutta.

Päihdetyössä tarvitsee sietokykyä

Päihdetyön tilauskoulutuksissa tapaa joskus koulutettavia, joilla on hyvin negatiivinen – ja toisinaan myös lukkoonlyöty – käsitys päihdeongelmaisista ja päihdeongelmista. Mikä on kouluttajan keino siinä tilanteessa?

– Siihen minulla ei ole mitään patenttitapaa. Ajattelen niin, että ammatillisessa päihdetyössä tarvitaan paljon sietokykyä ja myös negatiivisten ja ristiriitaisten asioiden sietokykyä. Pitää vain tuoda sitkeästi esiin voimavarasuuntautunutta ja muutokseen uskovaa näkemystä ja sitä, että päihdeongelmat ovat monimutkaisia juttuja, joihin liittyy monia tekijöitä. Päihdeongelmien luonteeseen kuuluu aina ristiriitaisuus ja prosessimaisuus. Esiin pitää tuoda myös, että päihdetyö on paljon tuloksekkaampaa kuin monesti nähdään. Tulokset vain voivat olla monenlaisia.

Mailis Taskinen ryhtyy pohtimaan ongelmallisen päihteidenkäytön sisäsyntyistä ambivalenssia. Käyttäjä itse kokee ristiriitaa päihteidenkäytön hyötyjen ja haittojen välillä ja entisen ja muutoksen välillä. Jännite siirtyy myös ihmisten väliseen suhteeseen: käyttäjä perustelee käyttöään myönteisillä vaikutuksilla, mutta työntekijä näkee negatiiviset seuraukset. Sama jännite voi siirtyä myös organisaatioiden väliseen suhteeseen.

– Esimerkiksi sairaalan teho-osastolla henkilöstö näkee vain sen tilanteen, kun käyttäjällä menee tosi huonosti ja läheiset kärsivät. Asenteet päihdeongelmaisia kohtaan voivat olla kovat. Silloin ei saa kontaktia potilaaseen.

– Kaiken kaikkiaan päihdetyö on haastavaa ja mielenkiintoista, koska se koskettaa ihmisen kaikkia elämänalueita. Siinä on kyse ihmisenä olemisesta. Päihdetyö on myös hyvin monenlaista: akuuttia kriisityötä, katkaisua ja vieroitusta mutta toiselta puolen hyvinkin filosofista ja pohdiskelevaa.

Talouden ylivalta häiritsee

Mailis Taskinen aloitti päihdetyössä tullessaan 1987 sosiaaliterapeutiksi Tampereen A-klinikalle. Sitä ennen hän oli ehtinyt tehdä sosiaalityötä 20 vuotta eri työpaikoissa. Työura alkoi koulunkäynnin ohessa jo 13-vuotiaana kukkakaupan lähettinä.

Nyt hän sanoo olevansa kypsä eläköitymään. Taloudellisten arvojen ylivalta päihdetyössä häiritsee. Niiden vastapainoksi tarvittaisiin enemmän humaaneja ja inhimillisiä perusteluja. Samoin sotakieli vaivaa: on strategista johtajaa ja operatiivista johtajaa. Palveluja jalkautetaan ja taistellaan huumeita vastaan. Toisin oli ennen.

– Vahvinta aikaa ammatillisesti oli 70–80-luku. Silloin asiat nähtiin enemmän yhteiskunnallisesti. Minäkin koin tekeväni sosiaalineuvojana työtä yksilön ja yhteiskunnan välisessä jännitteisessä kentässä. Nyt toimintaympäristö on muuttunut. Asiat nähdään yksilökeskeisesti. Yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttaminen on kaventunut yksilön lähiverkoston kanssa tapahtuvaksi verkostotyöksi. Verkostotyö hyvin toteutettuna on toki tärkeä työmenetelmä, mutta se ei yksin riitä.

Hän ihmettelee myös sitä, miten eri mitassa päihteet saavat tilaa julkisuudessa. Alkoholinkäytön riskit ja haitat jäävät liian vähälle huomiolle suhteessa huumeidenkäyttöön. Lääkeriippuvuus on edelleen pimennossa, vaikka se on huomattavan yleistä verrattuna huumeidenkäyttöön.

– Kun olen kertonut eläkkeelle jäämisestäni, on ollut mielenkiintoista seurata ihmisten reaktioita. Kuka kadehtii, kuka onnittelee, kuka huolestuu, Mailis Taskinen nauraa.

Hän arvelee eläkkeellä ensin vetävänsä pitkään henkeä.

– Sitten ymmärrän, että aktiviteetteja pitää olla. Minullahan on 84-vuotias äiti, kolme lasta ja lapsenlapsi. Ehkä kirjoitan jotain. Haaveilen työpisteestä, jossa välineet ovat paremmat kuin nykyään. Elämässä on hyvä olla erilaisia rooleja ja monenlaista tekemistä.

Tiimin sisällysluettelo