Kirja-arvio

Mia-Veera Koivisto

Masennus – sairauden kaltainen elämäntauti

Valtiotieteiden tohtori Jukka Tontti on tutkinut masennusta yhteiskunnallisesta näkökulmasta jo toistakymmentä vuotta. Monimielinen masennus -teoksen lähtökohtana on Tontin väitöskirja vuodelta 2000, jossa hän tutki maallikoiden masennukselleen antamia selityksiä. Tässä teoksessa masennus-ilmiön tarkastelunäkökulma vaihtuu syiden selvittelystä masennuksesta toipumiseen. Tontti on kerännyt laajan haastatteluaineistonsa suomalaisesta pikkukaupungista. Teoksessa haetaan vastauksia moniin masennuksen kysymyksiin, kuten esimerkiksi siihen, miten masennus ilmiönä ymmärretään ja mitkä ovat ne toiminnalliset reseptit, joihin masentuneet pyrkivät arkielämässään turvautumaan.

Tontti haastaa teoksessaan lääketieteellisen masennuksen määrittelyn, jonka mukaan masennus on hoitoa vaativa sairaus. Hän ei kuitenkaan vastusta lääketieteellistä määrittelyä eikä lääkehoitoja, mutta hänen mukaansa masennuksen määrittely pelkästään yksilön sairaudeksi ei riitä, koska se ei tee oikeutta masentuneiden kokemuksille eikä niille olosuhteille, joissa masennutaan. Masennus on enemmän kuin sairaus: se kietoutuu ihmisten arkeen. Tontti korostaa, että masennuksen taustalla eivät ole pelkästään yksilön sisäiset ominaisuudet, vaan myös sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti asetetut vaatimukset ja odotukset.

Teoksesta ilmenee, että masennus on kaikkia ihmisiä tavalla tai toisella koskettava arkielämän ilmiö. Sitä tulisi tarkastella monipuolisesti ja välttäen yksinkertaistuksia ja syyllistämistä. Tutkimukseen haastateltujen ihmisten kuvauksissa arjen reseptit masennuksesta toipumiseen olivat osin ristiriitaisia ja kuvasivat hyvin ilmiön moniulotteisuutta. Ne myös vastasivat julkisessa keskustelussa esiintyviä tapoja suhtautua masennukseen. Ainoita reseptejä eivät olleet itsekurin lisääminen ja lääkehoito. Masennuksesta selviytymiskeinoiksi esitettiin rutiineista kiinnipitämistä ja raatamista, mutta myös lepäämistä ja normaaleista arjen toiminnoista luopumista – ainakin väliaikaisesti.

Tontin tutkimustulosten pohjalta masennuksen voi ymmärtää jopa normaaliksi reagointitavaksi, selviytymiskeinoksi tai valmistautumiseksi maailman menoon ja tarvittaviin elämänmuutoksiin. Tästä huolimatta kirjassa ei kuitenkaan vähätellä masentuneiden kokemaa ahdistusta tai tuskaa. Mielestäni kirja onnistuu hälventämään masentuneisuuteen usein liittyvää syyllistämistä. Vastuu masentuneesta mielialasta ei ole pelkästään masentuneilla itsellään. Masennus voi syntyä loputtomasta riittämättömyyden tunteesta, pärjäämisen ja menestymisen pakosta, jotka liittyvät yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin paineisiin.

Vaikka tutkija vaikuttaa viihtyvän masennuksen synkillä tonteilla, kirja ei ole raskasta luettavaa. Toipumisnäkökulma tuo kirjaan valoisuutta, ja kaunokirjallisuudesta poimitut esimerkit rikastuttavat tekstiä. Kirjan rakenne on selkeä ja teksti sopii myös tieteelliseen tekstiin tottumattomille lukijoille. Yksityiskohtaiset menetelmäkuvaukset eivät haittaa tekstin sujuvaa etenemistä, koska luvut analyysi- ja tulkintamenetelmistä on sijoitettu kirjan loppuun.

Teos tarjoaa virkistäviä vaihtoehtoisia näkökulmia masennuksesta käytävään keskusteluun. Kirja herättää kysymyksen, kuinka paljon masennuksen määrittelytapa tai aiheesta käyty julkinen keskustelu vaikuttaa masentuneiden toipumiseen. Monimielinen masennus -teosta voi vilpittömästi suositella erityisesti masennuksen lääketieteelliseen näkökulmaan perehtyneille ammattilaisille.

Jukka Tontti: Monimielinen masennus. Arjen reseptejä elämäntaudin hoitoon. Vastapaino 2008.

VTM Mia-Veera Koivisto työskentelee Dopinglinkki-hankkeen projektikoordinaattorina A-klinikkasäätiön keskustoimistossa.

Tiimin sisällysluettelo