Teuvo Peltoniemi

Eläkkeelle jäävä Lasse Murto:

Lisää politiikkaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon

Mitkä ovat vuoden vaihteessa eläkkeelle jäävän A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja, professori Lasse Murron mietteet 33 säätiövuoden jälkeen? Häntä tenttasi Tiimin päätoimittaja Teuvo Peltoniemi ­– 22 työvuotta A-klinikkasäätiössä ja niin ikään eläkkeellä ensi vuoden alusta lukien.

Liikunnallisesti asennoituneen miehen osalta sopinee aloittaa urheiluselostajien vakiokysymyksellä: ”Miltä tuntuu?”

– En ole vielä voinut irrottautua työstä riittävästi ajatellakseni eläkeaikaa. Ajankohta on niin poikkeuksellinen. Kuntien talousvaikeuksien vuoksi elämme hektistä aikaa. Vaakalaudalla on poikkeuksellisen vahvasti sekä A-klinikkasäätiön että järjestöpohjaisen päihdehuollon tulevaisuus.

– Haluaisin ehtiä kuulla tästä asiasta joitakin hyviä uutisia ennen eläkkeelle lähtöä. Viestien lähettäjäksi toivoisin valtiota ja Järvenpään sosiaalisairaalan muita mahdollisia uusia rahoituskumppaneita. Mainitsen tässä yhteydessä nimenomaan entisen valtion laitoksen Järvenpään sen vuoksi, että sen rahoitusvaikeuksien korjaamisessa valtiolla on mielestäni – ei ehkä juridinen –mutta eettinen ja moraalinen vastuu.

– Ensi vuosi näyttää vielä kovin työntäyteiseltä. Hoidan loppuun muutamat luottamustehtävät. Yliopistoissa on hoidettavana kolme dosentuuria ja tiedossa ensi vuodeksi pari vastaväitöstä. A-klinikkasäätiössä aion olla mukana vielä eettisessä toimikunnassa samoin kuin hoitotutkimuksen ohjausryhmässä.

Päihdehuollon vaikeudet liittyvät pitkälti hankinta- ja kilpailulainsäädäntöön. Kilpailu on varmaan sinulle kirosana, jos yleensä koskaan kiroilisit?

– Tiukat hankintalain tulkinnat sopivat erityisen huonosti yleishyödyllisten järjestöjen toimintaan, koska laki on ensisijaisesti tarkoitettu yritysmäisten palveluiden hankintaan.

– Lakien laajempi tulkinta olisi kuitenkin täysin mahdollista, mutta jos tulkintatapa ei muutu, järjestöt eivät pärjää. Järjestöt pärjäävät nyt vain kumppanuuden strategialla. Suomen päihdehuoltohan on sillä lailla erikoisesti rakennettu, että järjestöt hoitavat siitä melkein puolet. Järjestöt tulevat selviämään, jos ne voivat tarjota laadukkaita kokonaisvaltaisia hoitoprosesseja yksittäisten suoritteiden sijasta. Yrittäjien tarjoukset kohdistuvat nimittäin vain pieneen osaan kokonaisuutta, niihin asiakkaisiin ja tehtäviin, jotka on helpointa hoitaa.

Päihdehoidon tuloksia haukutaan usein kehnoiksi. Pitäisikö päihdehuollossa katsoa enemmän hoidon tehoa?

– Mitä on teho? Jos sillä tarkoitetaan sitä, että hoidettaisiin enemmän asiakkaita samassa ajassa, en usko, että se olisi mahdollista. Asiakastyössä tarvitaan aikaa ja ymmärrystä. Vaikuttavuuden arviointi on tärkeämpää kuin suoritteiden tuottaminen. Vaikuttavuuden välineet ovatkin meillä aktiivisen kehittämisen kohteena.

Kasvokkain-hoidon rinnalle syntyy lisää uuteen teknologiaan nojaavia netti- ja mobiilipalveluita, joita A-klinikkasäätiö on kehittänyt mm. Päihdelinkissään. Verkkopalveluista tulee sekä korvaavia että vielä useammalle asiakkaalle täydentäviä palvelumuotoja.

Lisääntyykö lääketieteellisempi painotus päihdetyössä?

– Epäilemättä biolääketiede tulee kehittämään uusia lääkehoitoja. Siihen ei kuitenkaan mennä, että asiakkaita hoidettaisiin pelkillä lääkkeillä. A-klinikkasäätiönkin erityisyys moniammatillisena hoitopaikkana tulee säilymään. Päihdehuollossa ei mikään ammattiryhmä pääse ylilyöntiasemaan kovin helposti.

– Kannan huolta myös näyttöön perustuvan hoitotutkimuksen kapeudesta. Tarvittaisiin koko hoitoprosessien tutkimista, ja sitä tähänastinen näyttöön perustuva lääketieteellispainotteinen hoitotutkimus ei ole ollut. Prosessien tutkimuksen kautta saataisiin paremmin kiinni siitä, mitä on suomalainen tapa hoitaa päihdeongelmaisia.

Kun tulimme A-klinikkasäätiöön, siellä oli töissä 200–300 ihmistä, nyt 850. Myös muu päihdehuolto on laajentunut. Onko Suomen päihdehuoltojärjestelmä nyt saavuttanut laajentumisensa huipun?

– Voi olla. Ehkä päihdehuollon erityispalveluita ei enää tarvitse laajentaa, jos päihdehuollon perustyö voidaan viedä suunnitelmien mukaan sosiaali- ja terveydenhoidon perusyksikköihin. Tulevaisuutta olisi yhdistetty sosiaali- ja terveydenhuoltokeskus, joka hoitaisi myös perustason päihdetyön.

– Päihdehaitat tulevat edelleen lisääntymään. Ja taloudellisesti vaikeina aikoina ei peruspalveluitakaan kehitetä. Tilanne on sama kuin laitoshoidosta avohuoltoon siirtymisessä. Sekään ei suju ilman resursseja, ja rahaa ei nyt vain ole tarjolla.

Monia varmaan kiinnostaa se, lähdetkö mukaan politiikkaan, kuten monet hyväkuntoiset ja komean työuran rakentaneet eläkeläiset ovat tehneet?

– En lähde, vaikka kysyttäisiin. En ole ennenkään mennyt. Se ei tarkoita sitä, ettenkö seuraisi politiikkaa. Olen itse asiassa ollut huolissani politiikan puutteesta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Kaipaisin ennalta tehtyjä riskianalyysejä ennen päätöksiä. Varsinkin arvoihin kohdistuvaa punnintaa tarvittaisiin enemmän.

– Erityisen kummalliselta tuntuu se, että vaikka tutkimustulosten mukaan kansalaiset ovat puoluekannasta riippumatta hyvinvointimallin kannattajia ja valmiita jopa maksamaan siitä, niin poliittinen eliitti ei halua. Riippumatta hallituskoalitiosta hallitukset haluavat näköjään edistää hyvinvointiyhteiskunnan purkamista. Joku muu tavoite siinä nousee eliitille tärkeämmäksi, enkä oikein osaa nähdä mikä.

– Hyvinvointityön ammattilaisten yhteiskunnalliset auttamistehtävät, niiden rajat ja ehdot määrittyvät politiikan kautta. Ongelmien ratkaisu ei voi olla yksittäisten ammatillisten asiantuntijoiden vastuulla siltä osin, kun kysymys on poliittisista linjanvedoista ja valinnoista. Ammattilaisten vastuulla sen sijaan on työssä esiin tulevien ja ratkaisua vaativien poliittisten kysymysten tuominen näkyville. Ammattilaisilla on oltava kyky kuulla heikkoja signaaleja ja viedä niitä poliitikkojen tiedoksi.

Itse aioin eläkkeellä kirjoitella, kuntoilla, askarrella ja järjestää tuhannet valokuvat. Millaisia tulee sinun eläkepäivistäsi yksityiselämän puolella?

– Ehkä 2011 pääsen jo oikeaan eläkeläiselämään. Viimeistään silloin aion päästä irti ainakin varhaisista aamuherätyksistä. Liikunta pysyy edelleen rakkaimpana harrastuksena. Hiihtoaikana varmasti vietetään nykyistä pitempiä jaksoja Lapin mökillä. Lohjan kesämökillä aion opetella enemmän mökinkorjausta. Se on ollut aiemmin enemmän vaimon harteilla.

Tiimin sisällysluettelo