Päihdepäivät 2009

Äiti normalisoi isän juomista

Äidit kantavat vastuuta siitä, että kuva "normaalista perheestä" säilyy, vaikka isän alkoholinkäyttö olisikin ongelmallista. Tähän päätelmään on päätynyt yliassistentti Pirjo Lindfors. Hän kertoi Päihdepäivillä, miten isien alkoholinkäytöstä keskustellaan äitiysneuvolassa.

Teema liittyy Tampereella käynnissä olevaan tutkimushankkeeseen. Siinä tarkastellaan, kuinka äitiys- ja lastenneuvolat muuntuvat perheen hyvinvointineuvoloiksi.

Alkoholinkäytön arvioinnin välineenä käytetään Audit-testiä, jotka sekä isä että äiti tekevät kotona ja jotka käydään läpi ensimmäisellä vastaanottokäynnillä ja 30. raskausviikolla. Videoituja vastaanottokäyntejä analysoimalla tutkijat ovat päätelleet, että jos isän alkoholinkäyttö on testin mukaan ongelmallista, siitä tulee säännönmukaisesti perheen yhteinen asia. Äiti puuttuu aktiivisesti keskusteluun esittämällä lieventäviä huomautuksia. Juomisesta ei tarvitse huolestua, eikä kyseessä ole mikään iso ongelma.

– Äiti ikään kuin yrittää ylläpitää sitä ajatusta, että kyllä me ollaan ihan hyvät vanhemmat tälle lapselle. Hän myös kantaa kokonaisvastuuta perheen julkisivusta ulospäin. Tässä on haaste ammattilaiselle: miten asia ratkaistaan? Pirjo Lindfors totesi.

Alkoholi vie eläkkeelle ennenaikaisesti

Alkoholinkäyttö johtaa työkyvyttömyyseläkkeelle paljon useammin kuin mitä viralliset tilastot antavat ymmärtää, kertoi Eläke-Tapiolan ylilääkäri Maarit Gockel. Hän kiinnostui alkoholinkäytön yhteydestä ennenaikaiseen eläköitymiseen, kun lääkärikollega huomautti alkoholiongelmien näkyvän entistä enemmän eläkehakemuksissa.

– Silloin kävin läpi noin sata peräkkäistä arviointiani odottavaa hakemusta, ja huomasin, että näin todella oli. Kahdella kolmesta ensimmäistä kertaa työkyvyttömyyseläkettä hakeneesta oli alkoholiongelma, mutta ykkös- tai kakkosdiagnoosina se oli vain parilla.

Alkoholisairautta ei läheskään aina kirjata diagnooseihin tai se jää listan hännille. Eläketurvakeskus tallentaa tietojärjestelmäänsä työkyvyttömyyseläkehakemuksesta vain kaksi tärkeintä diagnoosia. Niinpä sen tilastoissa viime vuonna alkoholisairausdiagnoosi oli yksityissektorilta haetuissa eläkkeissä noin 6:lla ja julkisella sektorilla noin 5 prosentilla.

– Valitettavasti riskit kasautuvat, ja viina, ylipaino, huono ruoka ja tupakka huonontavat työkuntoa nopeasti. Humaltuminen vähintään kerran viikossa ennakoi riskiä joutua työkyvyttömäksi. Aika harvan terveys kestää meillä Suomessa käytössä olevia huikean korkeita alkoholinkäytön riskirajoja, huomautti Maarit Gockel.

Kolme reittiä toipumiseen

Tampereen yliopiston tutkija Katja Kuusisto esitteli Päihdepäivillä tekeillä olevaa väitöstutkimustaan. Siinä selvitetään, mitä yhtäläisyyksiä ja eroja on alkoholismista ammattiavun ja vertaistuen avulla ja spontaanisti toipuneiden välillä.

Kuusisto etsi tutkimukseensa tutkimushenkilöitä lehti-ilmoituksin. Kuiville pääsemisestä piti olla aikaa vähintään kolme vuotta. Tutkimushenkilöt olivat aloittaneet säännöllisen alkoholinkäytön keskimäärin noin 20,8-vuotiaina. Ongelmaksi se koettiin keskimäärin 29,8 vuoden iässä. Ensimmäiseen yli kolme kuukautta kestäneeseen raittiuteen päästiin vajaat neljä vuotta myöhemmin.

Päihdeongelmiin liittyvä problematiikka on monitahoista. Yhteisen elementin tavoittaminen oli haastavaa, sanoi Kuusisto.

– Erot näyttävät kumpuavan syvempää kuin tavasta toipua, hän arvioi.

Ammattiavun tai vertaistuen piiriin hakeutuneet arvioivat oman ongelmallisen alkoholinkäyttönsä olleen päivittäistä ja pitivät sitä erittäin vaikeana. Spontaanitoipujille alkoholinkäyttö oli enemmän pidentynyttä viikonloppujuomista. Spontaanitoipujat määrittelivät myös itsekunnioituksensa käyttöaikana suuremmaksi kuin muut ryhmät. Noin yhdeksän prosenttia tutkimushenkilöistä kertoi siirtyneensä kohtuukäyttäjiksi, ja heitä oli myös vertaistuen avulla toipuneissa. Alkoholin käyttömäärät jäivät hyvin alhaisiksi, keskimäärin 0,2 viikkoannokseen.

Äitinä kärvistellen

Kun aikuinen poika on alkoholiriippuvainen, mitä äiti voi?

– Minun piti ymmärtää, etten voi tälle asialle mitään. Vaikka olen aina ollut kova järjestämään ja hommaamaan, en voi kuin odottaa, sanoi runoilija-kirjailija Liisa Laukkarinen. Hän puhui Päihdepäivillä otsikolla Kun poika juo – äidin rooli.

– Eräs päihdetyöntekijä sanoi minulle tekevänsä kannattelutyötä. Sitä minäkin teen: kannattelen viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen arjen katastrofien keskellä luovien, ettei sattuisi mitään peruuttamatonta. Ja jos sattuu, niin mahdollisimman lievänä.

Laukkarinen kuvasi niitä monia tunteita, joita elämä alkoholiongelmaisen lähellä tuottaa. Se on jatkuvaa itsetestausta ja -kasvatusta, oman ymmärryksen lisäämistä, kärsivällisyyden kasvattamista. Kiukun ja pettymyksen nielemistä. Häpeää ja syyllisyyttä.

Laukkarinen puhuu sen puolesta, että tarjolla olisi erilaisia hoitopaikkoja. Hoitoon pitäisi päästä heti ilman jonotusta. Hoidon pitäisi olla yksilöllistä, jolloin paneuduttaisiin juuri sen nimenomaisen yksilön elämäntilanteeseen. Eikä tabletteja vaan aikaa.

– Vaikka minultahan ei ole kukaan kysynyt mitään. Joudun vielä astumaan senkin varjon yli, että mitä se mamma tähän sekaantuu.

Liisa Laukkarinen on kuvannut päihde-elämää ja sen varjossa elämistä yhdessä poikansa kanssa kirjoittamassaan kirjassa Pakko juoda? (Minerva Kustannus Oy 2007).

Tiimin sisällysluettelo