Auli Saukkonen

Päihdeperheessä elävien lasten vaikea etsiä ja löytää apua

Lapsetkin pelkäävät leimautumista

– Nämä lapset tarvitsevat apua. Koetut ongelmat voivat olla hyvin vakavia, sanoo vanhempiensa alkoholinkäytöstä kärsivien lasten ajatuksia selvittänyt tutkimusprofessori Marja Holmila. Avun hakemista estävät tyypillisesti häpeän tunne ja pelko leimatuksi tulemisesta.

Tutkimusprofessori Marja Holmila Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta on tutkinut, mitä lapset itse ajattelevat elämästään vanhempiensa alkoholin liikakäytön varjossa. Hän esitteli tuloksia Alkoholi- ja huumetutkijain seuran, lapsiasiavaltuutetun ja A-klinikkasäätiön Lapset, perheet ja päihteet -seminaarissa.

Holmilan aineistona oli 70:lle 12–20-vuotiaalle tehty kysely. Vastaajat oli etsitty A-klinikkasäätiön ja Mannerheimin lastensuojeluliiton nettipalveluista. Joukko painottui tyttöihin: heitä oli peräti 82 prosenttia vastaajista.

Tärkeimmän avun ja tuen nuoret arvioivat saaneensa omilta ystäviltään ja nettikavereiltaan. Varsinkin vanhemmat, jo teini-ikäiset, lapset arvioivat, että myös ammattiauttajista – esimerkiksi koulukuraattoreista ja sosiaalityöntekijöistä – on ollut apua. Juuri koulu on lapsille ja nuorille tuttu ympäristö, ja sieltä apuakin etsitään, jos etsitään.

Lapsista ja nuorista vain alle puolet oli hakenut ulkopuolista apua. Syitä siihen, että asian kanssa oli jääty yksin, olivat häpeä, ajatus että kukaan ei kuitenkaan ymmärrä ja pelko joutua juoruilun ja halveksunnan kohteeksi.

– Kysymys intimiteettisuojasta on nuorille hyvin olennainen. Yhteiskunta ei ole kovin ymmärtäväinen alkoholiongelman suhteen. Eletään pienissä ympyröissä eikä ongelmien haluta tulevan laajempaan tietoon. Pelätään stigmatisoitumista ja kiusatuksi tulemista, Marja Holmila arveli.

Kun lapsilta kysyi, mikä heitä auttaisi, useimmin he mainitsivat, että kotoa pitäisi päästä pois, kun siellä on vaikeaa. Toivottiin myös, että vanhemmat saisivat hoitoa, että riitely ja tappelu loppuisivat ja että saisi nukkua rauhassa.

Fyysinen väkivalta pahin seuraus

Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksessa työskentelevä tutkija Henna Pirskanen tekee väitöskirjaansa siitä, miten pojat ovat kokeneet juovan isänsä isyyden ja mieheyden. Hänen menetelmänään on laadullinen elämäkertatutkimus ja aineistonaan 21:n iältään 21–42-vuotiaan miehen haastattelut.

Myös hän oli törmännyt siihen ongelmaan, että miespuolisia haastateltavia oli ollut vaikeaa löytää. Aihe on kipeä. Toisaalta kun keskustelun alkuun päästiin, puhetta saattoi tulla hyvinkin kolme tuntia. Miesten valmiudet puhua asiasta olivat hyvät.

Isän juominen oli tuottanut lapsuudessa monenlaisia seurauksia: taloudellisia ongelmia ja suoranaista köyhyyttä, riitoja ja isän poissaoloa lapsen elämässä. Seurauksista vahingollisimpana pidettiin fyysistä väkivaltaa: se oli kipeä asia vielä aikuisenakin. Jotkut kokivat joutuneensa perheessä varaisäksi. Toiset pitivät juovaa isää kuitenkin hyvänä isänä – "jos juomista ei lasketa".

Haastatelluista yhdeksän oli jo itse isiä. He toteuttivat modernin isyyden ideaa, osallistuivat lapsensa elämään, olivat läsnä ja asettivat rajoja. Kenelläkään ei ollut ongelmia alkoholinkäytön kanssa. Oman isän jälkiä ei haluttu seurata.

Moni koki, että juominen vaikeutti edelleen suhdetta isään.

– Se on semmonen asia, mikä pysyy siinä verhona, että ei tuu semmosta kohtaamista, kiteytti eräs Henna Pirskasen haastateltava.

Haastatellut olivat selviytyneet lapsuudenkotinsa tilanteesta hyvin pitkälle omin avuin. Joku oli käynyt aikuisena terapiassa päästäkseen asian yli.

Lapsilla tiukat ajatukset juomisesta

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula muistutti, että lapsilla on oikeus olla lapsia. Ensisijainen vastuu lasten hyvinvoinnista on vanhemmilla.

Hän nosti esiin Leena Valkosen väitöstutkimuksen, joka perustui lasten kirjoituksiin siitä, millainen on hyvä vanhempi. Alkoholinkäyttö nousi lasten mielessä usein hyvän vanhemmuuden kriteeriksi. Jos alkoholinkäyttöä kirjoituksissa käsiteltiin, suhtautuminen oli useimmiten hyvin ehdoton: hyvä vanhempi ei juo yhtään, ei edes kaljaa.

– Varsinkin alakouluikäiset lapset ovat yllättävänkin tiukkoja ja ankaria alkoholipoliittisilta näkökulmiltaan, Maria Kaisa Aula huomautti.

Hän totesi, että lasten suojeleminen alkoholinkäytön haitoilta vaatii monipuolista keinovalikoimaa alkoholiverotuksesta palvelujen kohentamiseen. Hän oli jäänyt odottamaan hallitukselta lisätoimia etenkin hallitusohjelmassa mainitun päihdeongelmaisten vanhempien lasten riittävien tukipalvelujen järjestämiseksi.

Rajoitusten ei haluta kohdistuvan itseen

Keinovalikoimaan puuttui myös sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos Ismo Tuominen. Hän esitteli alkoholipolitiikan keinoja vaikuttavuusjärjestyksessä rankattuna. Tutkimusnäytöltään vaikuttavimmat keinot – alkoholin saatavuuden rajoittaminen ja alkoholiveron nostaminen – ovat myös vähiten hyväksyttyjä, Tuominen väitti.

– Sen sijaan esimerkiksi valistuskampanjat ovat yleisesti erittäin hyväksyttyjä, mutta niitä ei pidetä erityisen vaikuttavina, hän huomautti.

– Haluamme vähentää alkoholin haittoja, mutta samaan aikaan emme halua hyväksyä alkoholipoliittisesti vaikuttavia keinoja, jotka kohdistuvat meihin itseemme. Tehdään helposti iso ero "meidän" ja "niiden" välille. Tavallisia ovat sellaiset kommentit kuin että miksi meidän tavallisten kansalaisten pitää kärsiä siitä, että pieni vähemmistö ei osaa käyttää alkoholia.

Hän muistutti, että volyymiltaan eniten alkoholihaittoja kohdistuu niihin ihmisiin, jotka pitävät itseään tavallisina alkoholin kohtuukäyttäjinä. Näin siksi, että ryhmä on lukumäärältään suurin.

Muutakin kuin pakkohoitoa

Ismo Tuominen esitteli seminaarissa myös ministeriön ns. päihdeäitityöryhmän ehdotuksia. Hän oli työlääntynyt siihen, kuinka ehdotuksia arvioitaessa huomio on kiinnittynyt kysymykseen "päihdeäitien pakkohoidosta".

– Päihdeäitien pakkohoito on ikään kuin nostettu korvaamaan kaikkea sitä mitä yhteiskunnassa pitäisi tehdä. Ihan kuin mitään muuta ei tarvitsisi tehdä. Näkökulmani on, että kyllä tarvitsee.

Peruspalveluministeri Paula Risikko on linjannut, että raskaana olevat päihdeongelmaiset naiset pitäisi saada tahdosta riippumattomaan hoitoon myös syntymättömän lapsen terveysvaaran perusteella. Sen edellyttämät lakimuutokset esitellään hänen mukaansa eduskunnalle vielä kuluvan vaalikauden aikana.

Tuomisen mukaan valmistelu on käynnistetty. Aluksi on tarkoitus tarkastella kaikkia niitä tilanteita, joissa sosiaali- tai terveydenhuollossa asiakkaana tai potilaana olevan ihmisen itsemääräämisoikeus joutuu ristiriitaan hänen toimintansa rajoittamistarpeiden kanssa. Asiaa pohtiva työryhmä aloittaa työnsä ensi vuoden alussa.

Tiimin sisällysluettelo