Syksyinen ilta

En muista kaikkea.
Elämänpäivien elossa ja erheessä
paljon on hävinnyt.
Mutt’ syksyisen, ”Unohtumattoman illan”, muistan.
Se tunteiden muistilokeroon jäänyt on.

Elämässä parhaan iän, askeleet kimpoavat eteenpäin!
Alitajunnassa soi jännitys, odotus ja levottomuus.
Tie päättyy!
Tartun oveen!
Havahdun!

Astun huoneeseen.
Kynttilät lepattavat hämärää valoa.
Hämyssä kuulen:
”Uudet askeleet elämään vievät.
Toivo, vapaus koittavi, ajassa elämän päivien.
Elämän rikkaudet saat kokea.
Aurinko paistavi.
Askeleet ota! Elämän tielle!”

– Pertti P. Lairikko -09 –