Auli Saukkonen

Ringissä

Huuko-koulutuksissa luodaan yhteistä ymmärrystä toimijoiden kesken, jotta huumeidenkäyttäjät saisivat parempaa palvelua. Ymmärrystä rakentuu, kun ihmiset saavat tilan ja tilaisuuden olla vuorovaikutuksessa.

A-klinikkasäätiössä meneillään on nyt kolmas Huuko-hanke. Ensimmäinen projekti starttasi 2001, keskellä Suomen toista huumeaaltoa. Tarvittiin hoitoa huumeidenkäyttäjille. Kaivattiin tietoa, koulutusta ja verkostoitumista.

Huuko-hankkeessa lähdettiin liikkeelle kaikilla rintamilla: annettiin tukea ja koulutusta alueellisesti ja koottiin huumehoidon tietoa nettisivustolle. Koulutusta järjestettiin ja materiaalia tehtiin myös opiaattiriippuvaisten lääkkeellisestä hoidosta, terveysneuvontapisteiden henkilöstölle ja huumemyrkytyskuolemien ehkäisemiseksi. Kolme jälkimmäistä osaprojektia toteutti Järvenpään sosiaalisairaala. Yhteyksiä otettiin kaikkiin sairaanhoitopiireihin ja tarjottiin yhteistyötä.

Ensimmäistä Huukoa seurasi kaksi Huuko-jatkoprojektia, joissa yhtenä tavoitteena on ollut rakentaa alueille sellaista asiantuntijuutta, että alan ihmiset voisivat itse toimia työnsä kouluttajina ja kehittäjinä omilla alueillaan. Ari Terävä on operoinut Huuko-hankkeissa alueellisten huumehoidon toimijoiden yhteistyön ja organisoitumisen moottorina. Hän on ollut kaikissa Huuko-hankkeissa vastuu- ja pääkouluttajana. Nyt hän toimii hankkeen koordinaattorina, ”enemmän komppiryhmässä kuin solistina”.

– Läpileikkaavana Huuko-hankkeissa on ollut osaamisen ja yhteistyön kehittäminen ja verkostoituminen. Keskeistä on ollut koulutuksellisuus ja toimijoiden osallistaminen, kimppaantuminen ja tukeminen, Terävä määrittelee.

Dialogi on ihmisen luontainen tila

Huuko-koulutukset ovat saaneet mukana olevilta myönteistä palautetta uudenlaisesta ja raikkaasta otteesta. Ne eivät ole olleet perinteistä koulutusta. Kuten Ari Terävä sanoo: "Mallia, jossa posmotetaan teoriaa, ei ole harrastettu."

Ari Terävä puhuu dialogisuudesta. Ideana ei ole, että Helsingistä tulee ovenpielet ryskyen Suuri Guru kertomaan Totuuksia. Ajatuksia ja teoriaa on luotu yhdessä. Yksi sanoo jotain ja toinen jatkaa siitä. Kaikkia kuunnellaan. Ajatus kasvaa.

– Ja kun mukana on sopivasti iloa ja sattumaa, niistä tulee kivoja juttuja. Jos teoriaa ja ajatuksia on luotu yhdessä, niistä tulee herkemmin "meidän juttuja". Se on kaikki mukavaa energiaa tässä synkässä huumemaailmassa, hän virnistää.

Huuko-koulutuksissa ja -seminaareissa pyritään ennakkoluulottomuuteen ja moninäkökulmaisuutta suositaan. Jokaista näkemystä kuunnellaan, eikä mikään niistä – esimerkiksi lääketieteen tai sosiaalipuolen – ole toista parempi. Ennakkovastauksia ei ole olemassa. Silti ei pyritä rakentamaan kompromisseja eri näkemysten välille.

– Konsensus ja kompromissit eivät ole laadukasta. Voi pitää omat asemansa eikä tarvitse luopua näkemyksistään. Ei tarvitse muuttaa mitään, vaan ruvetaan paksuntamaan, rikastamaan ja yhdistämään.

Kytkentöjä omiin kokemuksiin

Tiettyä sisältöä vastaa tietty muoto. Ari Terävän koulutuksiin osallistuneet tietävät, että Arin muoto on rinki.

– Aina mennään rinkiin. Se ei ole mikään rituaali, vaan tarkoitus on rakentaa tila vuorovaikutusta edistävälle tasavertaisuudelle. Esimerkiksi auditorioon ei voi mennä kouluttamaan vuoropuhelullisuutta, vaan siinä on kyse enemmän ajatellun esittelystä.

Eli vähän samoin kuin diplomaatit kokoontuvat pohtimaan visaisia kysymyksiä pyöreän pöydän neuvotteluihin?

– No ei. Siinähän on pöytä välissä ja se kätkee paljon. Meillä ei ole pöytiä. Silloin ihmiset näkevät myös toistensa nonverbaalin viestinnän.

– Se ei vielä synnytä mitään, että mennään rinkiin. Kouluttamiseen pitää liittää syöttöä. Aika nopeasti pitää kääntää asia sellaiseksi, että mitä tämä sinulle tarkoittaa. Kysymysten pitää olla merkityksellisiä, että ihmiset saavat kytkennän omiin kokemuksiinsa. Silloin he rupeavat pohtimaan, mikä tässä on minulle tärkeää ja mikä on oma suhteeni siihen. Se on palauttamista ja syventämistä. Ei tarvitse löytää mitään. Riittää, että asiat jäävät prosessiin. Vaivaamaan jääminenkin on hyvä tulos.

Konsensuksessa ei ole laatua

Huuko-hankkeet ovat aina vastanneet johonkin tarpeeseen. "Huuko kakkonen" keskittyi rakentamaan asiantuntijuutta. Kun huumeista tuli puheenaihe pienilläkin paikkakunnilla, paikkakunnan yhtä ja ainoaa huumetyötä edes jollakin panoksella tekevää pommitettiin erilaisin pyynnöin: kerro paikalliselle lehdelle näkemyksesi, tule kouluttamaan, tule pitämään luento. Asiantuntijavalmennuksen tarkoitus oli antaa työntekijöille valmius toimia monella tasolla.

Nyt meneillään oleva "Huuko kolmonen" työskentelee edelleen alueverkostojen kanssa ja järjestää verkostoivia koulutuksia ja seminaareja. Alueellisissa seminaareissa yhtenä suurimmista huumehoidon ongelmista pidetään yleisesti koordinoimattomuutta: kukaan ei koordinoi hoitojatkumoja.

– Niin kai se on, mutta mitä sitä jauhamaan, Ari Terävä tokaisee.

– Järjestetään niin, että tullaan yhdessä puhumaan asiasta, pannaan pystyyn ymmärrysneuvottelut, niin ehkä se koordinaatiokin paranee. Uskon vuorovaikutukseen. Pitää vain luoda tila, jossa olla vuorovaikutuksessa. Koulutukset ovat tilan rakentamista.

Hän väittää, että ihmiset osaavat olla dialogissa luontaisesti.

– On ihmisen perustarve puhua itselle tärkeistä asioista ja toivoa tulevansa kuulluksi.

Päihdetyössä puhutaan paljon moniammatillisuudesta. Ari Terävän mielestä moniammatillisuus rakentuu siitä, että ammattiryhmät kohtaavat työssään huumeidenkäyttäjiä. Toisin päin ajattelua on, että pitää saada kaikista ryhmistä edustajat paikalle, tehdään yhteinen jäsennys ja sitoudutaan. Tai sitten tehdään abstraktioita: pitää ruveta kunnioittamaan toisen näkemystä ja yhdistelemään niitä – ilman että oikeasti yhdistellään mitään.

– Kun etelän näkökulmasta ajattelee Lappia tai Pohjois-Karjalaa, tulee mieleen, että onpa hirveät etäisyydet. Mutta siellä tiedetään hyvin toisten jutut. Ei välttämättä ole edes palvelujärjestelmää, se on isommassa kaupungissa. Kuitenkin asiat lutviutuvat, hoito sujuu hyvin ja monipuolisesti, ihmiset tunnetaan henkilökohtaisesti. Osataan olla asiakaskeskeisiä: esimerkiksi nähdä nuori ihmisenä, jolla tällä hetkellä tuommoinen vaiva omassa elämässään.

– Suurimmat pulmat, asemissa oleminen ja yhteistyön heikkous ovat taajamissa.

Mielen sisäinen ja mielten välinen seminaari

Ari Terävä tunnetaan myös fläppitaulusta. Hän ei heijasta datatykillä valokankaalle powerpointteja vaan kirjoittaa ja piirtää fläpille.

– Powerpointissa on valmiiksi vastaus, jota me siinä tilanteessa olevat emme ole olleet luomassa, hän perustelee.

– Kouluttajana on huomannut, että ihmiset menettävät kyvyn siihen mitä osaavat, jos sitä rupeaa teoretisoimaan kauheasti. Usein ihmiset saavat teorioista vain nimen sille, mitä he tekevät käytännössä. Ei tarvita suuria teoretisointeja. Ihmiset vain istuvat alas ja asettuvat pohtimaan, mikä minulle on tässä tärkeää. Toivovasti he vielä sanovat sen ääneen toisilleen.

Aina on myös oikeus olla sanomatta, Ari Terävä muistuttaa. Jotkut oppivat kuuntelemalla eivätkä he koe, etteivät he olisi saaneet sanoa.

– Samaan aikaan on menossa kaksi seminaaria: toinen on se joka on kuuluvissa ja toinen se mikä tapahtuu ihmisen sisällä. Kouluttaja ei voi koskaan tietää, kumpi on tärkeämpi.

Huuko-tietopalvelu: www.huuko.fi.

Ari Terävä

Työssä
Projektikoordinaattori A-klinikkasäätiön keskustoimistossa. Ensimmäinen päihdetyön työpaikka oli Hietalinna-yhteisön ohjaajan sijaisena 1985.

Koulutus
Yhteisöpedagogi (amk), kuvataideterapeutti, työnohjaaja. Olen suorittanut myös päihdetyön ammattitutkinnon ja erilaisia menetelmäkoulutuksia esimerkiksi NLP:stä, narratiivisuudesta ja ratkaisukeskeisyydestä.

Kotoisin
Olen syntynyt Alavudella Etelä-Pohjanmaalla mutta muuttanut jo pienenä Etelä-Suomeen. Isä on Karjalan siirtolaisia, niin kuin nimestä voi päätellä.

Työssäni palkitsee
Kyllä kai se on semmonen ilo ja itsenäisyys. Myös se, että tältä näköalapaikalta näkee hyviä osaavia ihmisiä, jotka tekevät töitä sydämellään.

Rakkain työkalu
Tyhjäpäisyys, asenne, että on kiinnostunut eikä pyri tietämään. Tutkiva ja luova ote liittyvät tähän. Asiat ovat mahdollisuuksia ja sattuma on keskeinen työkalu. Oma näkökulma on vain yksi ääni moniäänisyydessä. On hyvä, jos onnistuu tyhjäpäisyydessä.

Toteutumaton ammattihaave
Onko mulla ollut mitään sellaista? Ei kai. Koko ajan on kyllä sellainen olo, että onko tää se mun juttu. Pikkuisen koen ulkopuolisuutta varsinkin silloin kun törmää rakenteisiin tai paatokseen.

Vapaalla
Pääharrastus on joutenolo, en tee oikein mitään kauheasti. Paitsi runoja olen aina harrastanut.

Motto
Pieniä on silakat joulukaloiksi. Tarkoittaen: kannattaako kaikista asioista aina hermoilla niin paljon.

Tiimin sisällysluettelo