Artikkeli

Ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet

Kirjoittaja: 
Maria Viljanen

Suomi ikääntyy vauhdilla. Kun nyt joka kuudes suomalainen on yli 65-vuotias, 20 vuoden kuluttua sitä on jo joka neljäs. Alkoholinkäyttö on yleistynyt ikääntyneillä. Palveluita tulisi olla tarjolla myös päihdeongelmaisille ikäihmisille.

Varsinkin vuosina 1946–1950 syntyneet ikäluokat ovat erittäin suuria. Suurten ikäluokkien elinaikana elintaso ja koulutustaso ovat nousseet ja kaupungistuminen on ollut hyvin voimakasta. Myös alkoholin juomatavat ovat muuttuneet. 50–69-vuotiaiden alkoholinkulutus on lisääntynyt merkittävästi, käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2008 tekemästä juomatapatutkimuksesta.

Alkoholin vaikutukset ikääntyneillä ovat ehkä vielä yksilöllisempiä kuin työikäisillä. Iän myötä elimistö vanhenee, mikä tarkoittaa useita fysiologisia muutoksia. Osa meistä ikääntyy siten, että toimintakyky ja hyvä fyysinen kunto säilyvät hyvänä pitkään. Toiset joutuvat jäämään eläkkeelle alle 60-vuotiaana. Krooniset sairaudet, kulumat ja tukielinvaivat lisääntyvät iän myötä ja vaativat hoitoa ja lääkitystä.

Toimintakyvyn lisäksi koettuun elämänlaatuun vaikuttaa hyvin paljon henkinen hyvinvointi. Ikäihminen on ehtinyt kokea elämässään enemmän menetyksiä kuin nuori. Myös suuret elämänmuutokset – sairaudet, eläkkeelle jääminen, liikuntakyvyn rajoittuneisuus, tulojen pieneneminen ja oman elämän läpikäyminen – saattavat aiheuttaa ahdistusta ja pahimmassa tapauksessa masennusta.

Lääkkeet ja alkoholi

Jatkuvasti kehittyvän lääketieteen, paremman ravitsemuksen ja parantuneen yleisen hygienian ansiosta suurin osa suomalaisista elää paljon pidempään kuin ennen. Lääkkeet ovat usein pitkäikäisyyden salaisuus, mutta toisaalta osa syö niitä runsaasti. Tasapainottelu lääkkeiden sopivan määrän kanssa on vaikeaa mutta ei asiantuntijoiden mielestä mahdotonta.

Alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutusta ikääntyneillä ei ole juuri tutkittu.

Alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutusta ikääntyneillä ei ole juuri tutkittu. On kuitenkin tehty paljon tutkimuksia, jotka liittyvät läheisesti aiheeseen ja joista voi myös tehdä johtopäätöksiä. On tiedossa, että emme tunne lääkkeiden yhteisvaikutuksia riittävästi ja että yhteisvaikutukset saattavat olla hyvin yksilöllisiä. Tiedämme myös, että ikääntyneet käyttävät paljon keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä sekä uni-, mieliala- ja rauhoittavia lääkkeitä.

Ikääntyneet juovat alkoholia enemmän kuin aiemmin. Ikääntyneiden fysiologia ja psyyke kestävät alkoholia heikommin kuin nuoremmilla. Kun lääkäri pohtii potilaan kanssa lääkitystä, myös alkoholinkäyttö tulisi ottaa puheeksi. Esimerkiksi vahvojen kipulääkkeiden kanssa ei ole suotavaa käyttää alkoholia, eikä ainakaan runsaasti. Lääkkeet ja alkoholi vaikuttavat hyvin eri tavoin riippuen siitä, juoko henkilö jatkuvasti paljon vai satunnaisesti. Myös vähäiset määrät alkoholia saattavat aiheuttaa yllättävän dramaattisia yhteisvaikutuksia. Jos alkoholinkäyttöä ei pystytä tunnistamaan, esimerkiksi verenohennuslääkitys saattaa tuottaa suuria hoidollisia ongelmia. Kotihoidon ja omalääkärin olisi syytä vaihtaa tietojaan tämänkaltaisissa tilanteissa, sillä kotihoito yleensä on tietoinen asiakkaidensa alkoholinkäytöstä.

Kotihoito kohtaa vaikeimmat ongelmat

Vanhustenhuolto kärsii työvoimapulasta, eikä yhtä vanhusta kohden ole välttämättä runsaasti aikaa. Työntekijöillä on vain hyvin vähän tai ei lainkaan päihdeosaamista. Heillä on kuitenkin paljon osaamista ihmisten kohtaamisessa ja he yleensä tuntevat hyvin asiakkaansa.

Usein kotihoito kohtaa vaikeimmat ongelmat. Muissa palveluissa voidaan kieltäytyä ottamasta päihdeongelmaista vastaan, mutta koti on se viimeinen paikka, jossa ikääntynyt voi olla. Toisaalta kokemuksia on myös siitä, että ikääntynyt päihdeongelmainen ei saa aina apua edes kotihoidolta.

Päihdeongelmainen vanhus ei voi olla vain kotihoidon asiakas.

Useat kotihoitotiimit kohtaavat viikoittain päihdeongelmaisia. Useimmat heistä ovat monisairaita ja heillä on yleensä myös mielenterveyden ongelmia. Kotihoito on usein erittäin huolissaan siitä, miten ja mitä lääkkeitä voi antaa tällaiselle henkilölle.

Mitä pitäisi tehdä?

Mitä voitaisiin tehdä, jotta ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet eivät olisi vaarallinen yhdistelmä? Ehdotukseni perustuvat Liika on aina liikaa -projektin kokemuksiin neljän vuoden kehittämistyön ajalta. Ensiksikin näistä aiheista tulee puhua ja keskustella, ne eivät saa olla tabu. Edistystä on tapahtunut. Vanhustenhuollossa on jo useamman vuoden puhuttu ylilääkityksen ongelmasta ja nyt myös alkoholin vaikutus on tullut keskusteluun mukaan.

Olisi aika tuoda esille useammanlaista ikääntymisen kuvaa. Kun jo vuosisatoja on tiedetty, etteivät ihmiset ikäänny samalla tavalla, myös yhteiskuntasuunnittelun ja palveluiden tulisi ottaa se huomioon. Alkoholinkäytöstä ja hoitomuodoista tarvitaan ikäerityistä tutkimustietoa, joka ottaa huomioon yksilöiden erilaisuuden ja erilaiset tarpeet.

Päihdetyön ammattilaisten gerontologista tietämystä on lisättävä.

Sektorien välistä yhteistyötä on lisättävä. Tätä korostetaan joka paikassa, mutta sen tekeminen todeksi on vaativaa ja pitkäjänteistä työtä. Ei ole ihan yksinkertaista tuoda eri sektoreiden työntekijöitä yhteen ja saada kaikkia puhumaan samaa kieltä ainakaan heti. Mutta yhteistyö on välttämätöntä ja usein palkitsevaa. Päihdeongelmainen vanhus ei voi olla vain kotihoidon asiakas.

Haasteellisten asiakkaiden kohdalla vanhustyön on tehtävä yhä enemmän sektorirajat ylittävää työtä ja lisättävä myös omaa päihdeosaamista. Myös päihdeammattilaisten gerontologista eli vanhenemisen tutkimuksen tietämystä on lisättävä – ellei muusta syystä, niin ainakin siksi, että vanhustyön kanssa tehtävä yhteistyö helpottuisi. Päihdetyössä olisi muutenkin mietittävä, millaisia eroja eri-ikäisten ihmisten kanssa tehdyssä päihdetyössä voisi olla. Joissakin tapauksissa päihdetyön on mentävä sinne missä asiakas on, jos tämä ei syystä tai toisesta pysty tulemaan päihdetyön luokse.

Tulisi kehittää ikääntyneille suunnattuja päihdetyön muotoja, joissa on otettu huomioon yksilön elämän kokonaisvaltaisuus. Tarvitaan jalkautuvia työmuotoja, kuntouttavaa työotetta ja ikääntyneiden kuntoutuskursseja, joissa on huomioitu myös päihde- ja mielenterveyskuntoutus. Tarvitaan myös kuntoutumista tukevia, yhteisöllisiä vertaistoimintamuotoja, kuten päivätoimintaa, vertaisryhmiä ja tuettua asumista.

Ikääntyneille suunnattua ehkäisevää päihdetyötä tulisi kehittää. Tarvitaan asiallista tiedotus- ja oma-apumateriaalia, neuvontapalveluja ja varhaisen puuttumisen eri muotoja. Työikäisille suunnatut ehkäisevän työn muodot eivät saavuta ikääntyneitä.

Päihdeongelma ei saa olla este saada apua, hoitoa ja hoivaa. Jos perustason kotihoito ei pysty antamaan näitä palveluja, on keksittävä muita työtapoja. Ikääntyneitä päihdeongelmaisia ei saa jättää oman onnensa nojaan asuntoihinsa tai pahimmassa tapauksessa kadulle. Yhteiskuntamme on kohdeltava kaikkia kansalaisina, joilla on ihmisoikeudet elämän loppuun saakka. Päihdeongelma ei saa olla syy riisua näitä oikeuksia kansalaisilta, jotka eivät osaa puolustaa omia oikeuksiaan.

Vanhenevien ihmisten palvelujen tulisi olla paljon muutakin kuin sairauksien hoitoa. Tämä on nähdäkseni päihdetyön ydintä. Pitäisi auttaa ja tukea yksilöä kokonaisuutena; ihmisten omien voimavarojen löytymistä on mahdollista vahvistaa kaikenikäisenä. Tämä on paljon tärkeämpää – ja vähintään yhtä vaikeaa – kuin hoitaa päihdeongelmaa.

LÄHTEET:
Mauri Aalto & Antti Holopainen: Ikääntyneiden alkoholin suurkulutuksen tunnistaminen ja hoito. Duodecim 13/2008.
Marja Aira: Ikääntyminen alkoholi ja lääkkeet. Teoksessa Anna Alanko & Ilka Haarni (toim.): Ikääntyminen ja alkoholi. Sininauhaliitto 2007.
Ilka Haarni & Lotta Hautamäki: Ikääntyneiden juomatavat. Gaudeamus 2008.
Antti Karisto (toim.): Suuret ikäluokat. Vastapaino 2005.
Elina Laitalainen, Satu Helakorpi & Antti Uutela: Eläkeikäisen väestön terveyskäyttäytyminen ja terveys keväällä 2007 ja niiden muutokset 1993–2007. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 14/2008.
Pia Mäkelä, Heli Mustonen & Petri Huhtanen: Suomalaisten alkoholikäyttötapojen muutokset 2000-luvun alussa. Yhteiskuntapolitiikka 3/2009.
Liika on aina liikaa -hankkeen nettisivut: www.tippavaara.info.

Maria Viljanen työskentelee projektipäällikkönä Sininauhaliiton koordinoimassa Liika on aina liikaa – ikääntyminen ja alkoholi -hankkeessa.

Kommentit

Olen seitsemankymppinen Ranskasta Suomeen mieheni kuoleman takia palannut elakelainen. Tein vissiin hataisen paatoksen koska taalla ei meikaleisella ole mitaan arvoa. Asuin Ranskassa elakedoittunani 8 vuotta , 45 vuoden
pankkityosta Suomessa
Vaan paluu takaisin Suomeen oli karmea.
Taalla olen nobody. Siella minuun piti yhteytta elakelaisten
ja meidan leskeksi jaaneiden asioissa auttava sairaanhoitaja,
joka pistaytyi kysymassa kerran viikossa, onko jotain avuntavetta tai muuta asiaa
Eli talleen muualla

Et ole yksin, jos se lohduttaa yhtään? Moni, joka on asunut vuosia ulkomailla ja palaa Suomeen on valittanut samaa juttua, ei pääse sisälle suomalaiseen elämänmenoon, koulukaverit ja muut tuttavat ja sukulaiset ovat joko kuolleet tai muuttaneet kotipaikkakunnalta muualle, pitää aloittaa ihmissuhteiden luominen alusta.

Itselleni oli suuri yllätys, miten yleistä ikääntyneiden liika juominen onkaan. Jopa sellaisten, joilla ei ole aikaisempaa päihdetaustaa ollenkaan.
Olen aloittanut aikuisopiskeluna geronomiopinnot amk:ssa ja odotan kovasti nähdäkseni, mitä meille on tarjolla ikääntyneiden päihdehoidon suhteen. Geronominhan tulisi nimenomana kokonaisvaltaisesti ja laaja-alaisesti ymmärtää vanhan ihmisen kokonaistilanne. Jos koulutuksessa ei ole tarpeeksi päihdekoulutusta ikääntyneiden näkökulmasta, aion hankkia sellaista sitten erikseen!

Valmistuin Geronomiksi 2004, eikä koulutukseen sisältynyt päihdetyön osaamista. Työssäni olen vuosien varrella kohdannut paljon ikääntyneitä, joilla on ollut ongelmia alkoholinkäytön kanssa. Työssä siis oppii, mutta koulutuksestakin on hyötyä, sillä asian kohtaaminen ja puheeksi otto ei aina ole helppoa!

Opiskelen tällä hetkellä geronomiksi ja meneillään on mielenterveys- ja päihdetyö vanhustyössä -opintojakso. Opintojakso ei välttämättä ole tarpeeksi laaja vastaamaan kaikkiin kenttätyön haasteisiin, mutta onneksi koulutuksetkin kehittyvät!

Olen itse hoitoalalla ja uskon , että me hoitajat olemme saaneet liian vähän koulutusta päihdeongelmaisen kohtaamisesta. ajatellaan usein ettei ikä-ihmisen juominen niin vaarallista ole..eikä hän nyt pitkään enään elä...mutta kun asiakas kaatuu ja murtuu esim. reisiluunkaula. Päihtyneenä sattuneet tapaturmat ovat hyvin yleisiä. Jos hoitaja joutuu nostamaan asiakkaan lattialta sen takia , rttä hän on juonut..ja monta kertaa päivässä...silloin alkaa hieman hoitajaakin hermostuttamaan.

Kirjoita uusi kommentti

A-klinikkasäätiön kotisivujen kommentointi ja verkkokaupan materiaalin tilaaminen on hetkellisesti poissa käytöstä. Julkaisujen ja muun materiaalin tilaaminen osoitteen tilaukset@a-klinikka.fi kautta.