Säästöt syövät kokeellisen alkoholitutkimuksen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Kalervo Kiianmaa esittelee työhuoneessaan lasista puhallettua rottaa, joka pitelee etukäpälissään koeputkea. Aikoinaan Alkon Fysiologisessa laboratoriossa työskenteli oma lasinpuhaltaja, joka teki vapaa-ajallaan kaikenlaisia koriste-esineitä.

Se oli sitä aikaa. Nyt eletään toista aikaa. Alkon Fysiologinen laboratorio on muuttunut Kansanterveyslaitoksen Alkoholitutkimusyksiköksi, josta taas on tullut THL:n yksikkö. Nyt Helsingin Meilahdessa eletään hautajaistunnelmissa. THL kertoi marraskuussa 2009 irtisanovansa 81 työntekijäänsä. Irtisanomisista toistakymmentä kohdistuu yksikössä tehtävään biolääketieteelliseen alkoholitutkimukseen. Tukholmankadun toimitiloista THL luopuu toukokuun lopussa.

THL on tehnyt strategisen ratkaisun.

– Kun THL perustettiin, iloitsimme, että nyt saadaan alkoholitutkimuksen valtakunnallinen osaaminen yhteen. Sitten tuli näitä yllätyksiä. THL on tehnyt strategisen ratkaisun. Se ei katso voivansa panostaa kokeelliseen alkoholitutkimukseen. Kun raha ei riitä kaikkeen, pitää tehdä harvempia asioita, sanoo Kiianmaa.

– Meillä on ollut osaamista ja osaamiskeskus ja alan asiantuntijoita, jotka ovat pystyneet työskentelemään luonnontieteellisen alkoholitutkimuksen parissa. On syntynyt jatkuvuutta ja pysyvä organisaatio, jossa on ymmärretty näitä asioita. Tämä haihtuu. Toki silti jää monia tutkijoita, joiden työssä addiktiotutkimus on sivujuonteena.

THL:n säästöohjelman mukanaan tuomat tapahtumat ovat koetelleet Tukholmankadulla.

– Tuntuu suorastaan traumaattiselta, sanoo Kiianmaa ja huokaa.

Rottien perimä jää talteen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa on tehty organisaatiouudistuksia sitä vauhtia, että Kiianmaan pitää katsoa tietokoneeltaan, minkä nimisessä THL:n yksikössä hän on nyt töissä. Yksikkö on nimeltään Tupakka-, päihde- ja rahapelihaitat, ja Kalervo Kiianmaa toimii sen esimiehenä. Uusi yksikkö keskittyy erilaisten riippuvuuksien ehkäisyyn.

Rottakannat eivät ole puhdasta kauppatavaraa vaan henkinen resurssi.

Jo ennen irtisanomisista ilmoittamista THL oli päättänyt luopua koe-eläintoiminnasta ja siirtänyt tämän Helsingin yliopistolle. Suomessa biolääketieteellisen alkoholitutkimuksen arvokkaana työkaluna viimeiset 40 vuotta on ollut kaksi rottakantaa, ”juopoiksi” jalostetut AA-rotat ja ”raittiiksi” jalostetut ANA-rotat. Rottia on syntynyt vastikään sadas sukupolvi.

Rottakannat ovat palvelleet biolääketieteellistä tutkimusta. Koska rottakannoille ei ole enää THL:ssä käyttäjiä, niiden ylläpitäminen jatkuvasti ei ole taloudellisesti kannattavaa. Rottayksilöjen päivät ovat luetut, mutta niiden perimä jää talteen pakastettuina alkioina.

– Se näyttää meistä väistämättömältä ja ainoalta asialta, joka on tehtävissä ja pelastettavissa. Rottakantoja on mahdotonta siirtää koloniana maailmalle. Se on käytännössä eniten kustannuskysymys. Lisäksi kannat eivät ole puhdasta kauppatavaraa vaan henkinen resurssi, johon liittyy paljon osaamista, Kiianmaa sanoo.

Alkoholitutkimusta varten jalostettuja rottia syntyy ja kuolee jatkuvasti. Niiden päivävahvuus on muutama sata. Minimivahvuus on 40 paria eli noin sata eläintä. Pareja pitää olla riittävästi, jotta rottakannat pysyisivät terveinä eikä niistä tulisi liian sisäsiittoisia.

Alkoholismia kannattaa tutkia rotilla

Tutkimusprofessori Kalervo Kiianmaa korostaa sitä hyötyä, joka rottakannoista on ollut suomalaiselle alkoholitutkimukselle. Konkreettinen esimerkki on tutkija David Sinclairin löydös naltreksonin merkityksestä juomisen vähentämisessä. Hän keksi sen rotilla. Siihen aikaan ajatus alkoholismin lääkehoidosta oli paljon vieraampi kuin nyt. Suomi on ollut Euroopan maista eturivissä kokeilemassa alkoholismin uusia hoitomenetelmiä.

– Kuten eräs kollega sanoi: nämä rottakannat kätkevät alkoholismin salaisuuden. Jalostustyön tuloksena ”juoppoihin” rottiin on rikastunut erilaisia tekijöitä, jotka edistävät juomista. ”Raittiille” rotille on käynyt vastaavasti. Uskomme, että niistä on löydettävissä paljon tekijöitä, joista on hyötyä alkoholiriippuvuuden ymmärtämisessä ja hoitamisessa.

– Tiede tuo uusia tuloksia ja yllätyksiä joka päivä. Emme voi tietää, minä päivänä tulee sellainen havainto, joka halutaan tarkistaa näillä rottakannoilla.

Rottakannat kätkevät alkoholismin salaisuuden.

Ihmisen alkoholismia on järkevää tutkia rotilla, Kiianmaa vakuuttaa. Se, mitä alkoholi ja huumeet saavat aikaan aivoissa, ilmenee rotilla samalla tavalla kuin ihmisillä. Myös elinvauriot ovat samanlaisia. Tiedetään esimerkiksi, että jos jokin lääkeaine ei vähennä rotan juomista, sitä on turha kokeilla ihmiselläkään.

Uutta kotia ei ole löytynyt

Biolääketieteelliselle alkoholitutkimukselle ja rottakannoille on etsitty Suomessa uutta kotia muiden muassa yliopistoista. Ongelmaksi on tullut raha, jota ei ole yliopistoillakaan. Laboratoriotutkimus on kallista. Se tarvitsee tiloja, laitteita ja teknistä tukihenkilöstöä. Suomalaisilla rottakannoilla on ollut myös maailmalla jatkuvaa kysyntää. Ensi kesänä rottia lähetetään Yhdysvaltoihin Indianapolikseen tilapäiseen tutkimuskäyttöön.

Kiianmaa kertoo, että tutkijat ovat olleet itsekin hämmästyneitä siitä, kuinka rottakantojen käyttöarvo on säilynyt vuosikymmenestä toiseen.

– Ne ovat lähes vanhimpia tähän tarkoitukseen kehitettyjä kantoja maailmassa. Alkoholitutkimukseen on yritetty kehittää rottakantoja muuallakin, mutta samalla tavalla tutkijoita hyödyttävään malliin ei ole päästy. Aina on esiintynyt ongelmia.

Tällä hetkellä rottakantoja käytetään Suomessa muiden muassa Suomen Akatemian vuoden loppuun saakka kestävässä addiktiotutkimusohjelmassa. Sovitut tutkimukset hoidetaan loppuun, mutta THL:n oman koetutkimuksen jatkosta esimerkiksi ensi vuonna ei ole tietoa.

– Se hämmästyttää, että alkoholin liikakäytöstä puhutaan jatkuvasti kansallisena terveysuhkana. Samalla ollaan ensimmäisenä purkamassa siihen liittyvää asiantuntemusta. Aaltoliikettähän tämä on. Esimerkiksi Kanadassa ARF:n (Alcohol Research Foundation) biologista alkoholitutkimusta ajettiin alas, mutta suunta on ollut takaisin päin. Aikansa kutakin.