Back to top
Artikkeli

Alkoholismi – miksi se ei olisi sairaus?

Alkoholismi on sairaus, jota voidaan ja tulee hoitaa, kirjoittaa A-klinikan lääketieteellinen johtaja Kaarlo Simojoki. Kuten missä tahansa muussakin sairaudessa alkoholismin hoidon tulisi olla yksilöllistä.

Alkoholismi, alkoholiriippuvuus vai pakonomainen alkoholinkäyttö? Termit herättävät usein ihmetystä, vaikka lopulta kyse on samasta asiasta: alkoholinkäyttö ei pysy enää hallinnassa eikä muutoksessa onnistu omin voimin. Silloin tarvitaan ammattilaisen apua ja tarvittaessa myös vertaistukea.

Mistä alkoholismi johtuu

Alkoholiongelmien syntyyn vaikuttavat sekä geenit että ympäristötekijät lapsuudesta asti. Nykypäivänä erityisen keskeisinä pidetään ympäristötekijöitä, mikä on minusta lohdullinen ajatus. Se tarkoittaa, että pelkät geenit eivät määritä sitä, että joku sairastuu alkoholismiin. Lisäksi ympäristötekijöihin on mahdollista vaikuttaa niin kunkin oman arjen tasolla kuin yhteiskunnallisilla päätöksillä.

Useimmiten alkoholista tulee ongelma pikkuhiljaa ja siihen havahdutaan vasta silloin, kun haitat ovat jo vakavia. Tällä hetkellä noin 560 000 suomalaista käyttää alkoholia siten, että juomisen riskirajat ylittyvät. Aikuisväestöstä useampi kuin joka kymmenes käyttää siis alkoholia niin paljon, että juomisesta aiheutuvien fyysisten ja psyykkisten haittojen ilmaantuminen on todennäköistä.

Riskikäyttö voi johtaa alkoholin ongelmakäyttöön ja alkoholismiin. Alkoholismia sairastaa arvioiden mukaan noin 216 000 suomalaista, miehistä 8 prosenttia ja naisista 2 prosenttia. Edellä mainittujen lukujen lisäksi ei voi unohtaa sitä, että noin miljoona suomalaista kokee haittaa läheisensä alkoholinkäytöstä.

Sama hoito ei sovi kaikille

Jos omasta tai läheisen alkoholinkäytöstä herää huoli, voi hyvinkin olla aiheellista hakea asiasta tietoa tai keskustella ammattilaisen kanssa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa apua hakee, sitä helpompaa muutoksen tekeminen on. Jos alkoholismin diagnostiset kriteerit täyttyvät, useimmiten tarvitaan tiivistä ja pitkäkestoista hoitoa.

Kuten missä tahansa muussakin somaattisessa sairaudessa alkoholismin hoidon tulisi olla yksilöllistä. Yksi hoitomuoto ei voi sopia jokaiselle. Lisäksi hoitomuotoa tulisi pystyä vaihtamaan joustavasti, jos sille ilmenee tarvetta – vastaavasti kuin muissakin sairauksissa. Harmillisesti alkoholismiin liittyvä stigma ja asenteet ohjaavat päätöksiä ja palvelujen tarjoamista edelleen surullisen paljon.

Esimerkkinä alkoholismista toipumiseen kuuluvat pahenemisvaiheet eli retkahdukset. Ne ovat alkoholiriippuvuuden oireita. Sairauden oireiden ei pitäisi olla peruste lopettaa hoitoa, vaan ne antavat mahdollisuuden suunnitella ja suunnata hoitoa uudelleen. Se toteutuukin useiden sairauksien, kuten verenpaine- tai sokeritaudin, hoidossa: vaikeissa tilanteissa tarvitaan useiden ammattilaisten osaamista ja lääkehoitoa, jotta sairaus ja sen aiheuttamat haitat saadaan hallintaan. Toisinaan tulee takapakkia ja hoitoa tiivistetään. Samalla tavoin tulisi toimia alkoholismin hoidossa.

Alkoholismia ei voi vähätellä sairautena

Alkoholismi vaikuttaa niin neurologisesti kuin psyykkisesti, eikä sitä voi vähätellä sairautena. Sen negatiiviset vaikutukset hyvinvointiin ovat voimakkaampia kuin useissa muissa hyvinkin vaikeissa somaattisissa sairauksissa – tämä on todettu useissa yhteyksissä. Pahimmillaan alkoholismi voi johtaa kuolemaan.

Toivon, että voisimme unohtaa käsitykset, joiden mukaan alkoholismi olisi heikkoutta, mielenlujuuden puutetta tai huonoja geenejä. Alkoholismi on sairaus, jota voidaan ja tulee hoitaa. Siihen liittyvät haitat koskevat myös läheisiä, joiden elämään juominen väistämättä vaikuttaa. Kun alkoholismia hoidetaan, samalla apua saavat myös läheiset.

 

Kaarlo Simojoki on A-klinikka Oy:n toimitusjohtaja ja lääketieteellinen johtaja. Simojoki on myös Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan päihdelääketieteen työelämäprofessori.