Back to top
Artikkeli

”Kyllä se voi sanoa, se on kokenut sen itte” – kokemusasiantuntijan tarina

25. huhtikuuta vuonna 2015 Jussin sydän pysähtyi. Jussi oli ollut laatoittaja koko elämänsä, mutta toivuttuaan infarktista ja sydänpysähdyksestä hänen oli löydettävä itselleen uusi työ. Hetken harkinnan jälkeen Jussi käveli A-klinikan ovesta sisään ja pääsi kertomaan asiansa silloin aluejohtajana toimineelle Juha Siliukselle. Silius tarjosi Jussille työpaikan ja Jussin työpisteeksi tuli Vipunen, päihde- ja mielenterveyspotilaiden kuntoutumisyksikkö Tampereen Hakametsässä.

On lopputalven tihkusateinen tiistai, kun kävelen kohti Vipusta, viralliselta nimeltään nykyään A-klinikkayhteisö. En ehdi soittaa ovikelloa, kun oven avaa parrakas mies, joka katsoo minua suoraan silmiin, selvästi arvioiden ja tarjoaa samalla kättään. Jussi on luvannut kertoa minulle siitä, miten hänestä tuli kokemusasiantuntija ja minkälaista hänen työnsä nykyään on.

Jussi on ollut Vipusella töissä nyt kolme vuotta. Vipusella hän sai tietää, että Tampereella järjestetään kokemusasiantuntijakoulutuksia. Jussi halusi tuohon koulutukseen. Koulutetut kokemusasiantuntijat ry koulutti Jussin kokemusasiantuntijaksi ja Jussi on ollut A-klinikka Oy:n palkkalistoilla kokemusasiantuntijan työssä nyt puolitoista vuotta.

Jussin työtapa herättää asiakkaissa luottamusta ja hän on saanut siitä paljon positiivista asiakaspalautetta. ”Ne luottaa muhun ja se on hemmetin tärkeää. Meille molemmille.” Jussin kielenkäyttö ja sanavalinnat ovat hyvin suoria. Jussi on saanut tästä myös hämmästynyttä palautetta: ”Ethän sä näin voi sanoa!”, mutta tähänkin on toinen asiakas todennut ”Kyllä se voi sanoa, se on kokenut sen itte.”

Alkoholi, kannabis, amfetamiini, heroiini. Jussi on tuttu kaikkien kanssa. Ennen vuotta 1996 Jussin oman arvion mukaan ongelmakäyttöä oli vajaa kymmenen vuotta. Heroiinia Jussi ehti käyttää 8 vuotta. Lopulta lääkäri määräsi Jussin hoitoon ja Jussi jäi sille reissulle yli puoleksi vuodeksi osaksi myös siksi, että asuntoa ei ollut ja sieltä löytyi tukiasuntoja. Tukiasumisen edellytys oli myös ryhmiin osallistuminen.

”Silloin heräs toivo, että mullakin on mahdollisuus."

Myöhemmin Jussille tuli omahoitajaksi ihminen, jolla oli oma päihdetausta. Hän vei Jussin ryhmään, jossa Jussin huomion kiinnitti mies, joka ei puhunut sanaakaan, kenellekään. Sotamorfinisti. Irti aineista jo 30 vuotta. Sen hetken Jussi muistaa. ”Silloin heräs toivo, että mullakin on mahdollisuus. Vaikkei kukaan sillonkaan uskonut, että entiset heroinistit voisivat toipua.” Jussi sipaisee otsaansa ja nojaa päätään hetken aikaa rystysiin. Vaikka Jussi sanookin tuolloin toimineensa enemmän mekaanisesti kuin mitään pohtien, hän alkoi kuitenkin käydä ryhmissä. Vähitellen Jussi oppi ja omaksui toipumisen kannalta olennaisia asioita. Jussi nojaa tuolissa taaksepäin ja tuijottaa katonrajaan: ”Mä tajusin, että on pakko löytää vertaistuki, muuten ei pärjää. Se on elinehto.”

Vertaistuen ja kokemusasiantuntijan työn Jussi haluaa erottaa täysin toisistaan. Monella ne menevät Jussin mukaan sekaisin ja hän pitää sitä erittäin huonona asiana. Oman työn tekeminen ja itsensä hoitaminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Oma vertaistuki löytyy Jussilla sekä sosiaalisesta mediasta omasta ryhmästä että kollegasta, joka on töissä Vantaan kaupungilla. Saamansa kokemusasiantuntijakoulutuksen tärkeimpänä antina Jussi pitää sitä, että hän oppi kokemusasiantuntijan eettiset säännöt ja huolehtimaan omasta jaksamisestaan. Jussi suoristuu tuolissa, kun puhuu aiheesta ja ilme tiukkenee. ”Haastavinta on se, ettei asiakkaita saa päästää ihon alle. Asiakkaat pitää osata unohtaa.” Vaikka kuuntelemisen taito on keskeisen tärkeää, asiakkaista ja asiakkaiden tarinoista ja kohtaloista on osattava päästää irti. Toisaalta, kokemusasiantuntijan töissä parasta on nähdä pitkän ajan päästä vanhoja asiakkaita, jotka ovat selvin päin ja joilla menee hyvin.

Jussin työnkuvaan A-klinikkayhteisössä kuuluvat ryhmänohjaus, yksilökeskustelut ja parityöskentely päihdehoitajan kanssa. ”Meillä on täällä tarjolla myös sellaista luksusta, mitä ei monella ole.” Jos jollain asiakkaalla on tarve kriisikeskusteluun, Jussi jättää siinä hetkessä kaiken muun ja ottaa keskusteluun välittömästi aikaa. Tätä mahdollisuutta ovat asiakkaat Jussin mukaan käyttäneet paljon.

Jussin vetämissä ryhmissä kysellään paljon kokemusasiantuntijuudesta, se kiinnostaa asiakkaita. Oman kokemuksensa perusteella Jussin mukaan se vaatii kahta asiaa: kokemuksia ja koulutusta. Itseään ja omaa historiaansa miettiessä hän toteaa myös sen, että ensin piti saada etäisyyttä omaan ongelmaan. Vasta etäisyyden myötä pystyy tekemään aiheeseen liittyviä töitä.

Kysymykseen siitä, pitäisikö kokemusasiantuntijoita käyttää lisää ja missä erityisesti Jussi vastaa aluksi yhdellä sanalla. ”Sote”. Sitten hän huokaisee, nojaa ottaa kiinni tuolinsa käsinojista ja jatkaa, että kaikkialla sosiaali- ja terveyspalveluissa pitäisi olla kokemusasiantuntijoita. ”Me ei tehdä tuottavaa työtä. Meitä ei nähdä niin. Siksi meitä ei rahoiteta.” Ääni on rauhallinen, ja mies pudistaa hieman päätään.

Jussi täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Hän on tehnyt töitä 16 vuotiaasta asti, viimeiset 43 vuotta. Hänellä on nyt ensimmäistä kertaa elämässään sellainen olo, että hän on tekemässä juuri sellaista työtä, jota on itse halunnut ja sellaisessa paikassa, johon hän on itse halunnut.

Jenni Blomberg on A-klinikka Oy:n viestintä- ja markkinointipäällikkö, ketterä polkujuoksija, puoliammattilainen suklaansyöjä ja intohimoinen post-it-ihminen.