"Minusta ei tullutkaan palomiestä, halusin töihin lastensuojeluun"

Halusin aikanaan palomieheksi tai puolustusvoimille töihin. Sosiaaliala vei kuitenkin voiton, ja näin itseni jo opiskeluvaiheessa töissä päiväkodissa. Harjoittelujeni kautta päädyin lopulta töihin lastensuojeluun. Ennen Stoppareita ehdin työskennellä niin valtiolla, kunnalla kuin yksityisellä toimijalla, joten kokemusta on kertynyt monesta vinkkelistä.

Jos meidän työllämme saadaan kasvatettua sitä motivaatiota ja muutettua nuoren elämän suuntaa parempaan, olemme työryhmänä onnistuneet.

Stoppareissa hienointa on työn vaikuttavuus ja tunne siitä, että on jotenkin auttanut nuorta. Nuoret ovat haastavia ja heidän motivaationsa oman tilanteensa parantamiseen on usein hyvin matala. Jos meidän työllämme saadaan kasvatettua sitä motivaatiota ja muutettua nuoren elämän suuntaa parempaan, olemme työryhmänä onnistuneet.

Työn parasta antia onkin nuorten kohtaaminen ja heidän kanssaan käydyt keskustelut. Jos nuorelle saa annettua edes jonkin ajatuksen siemenen, joka myöhemmin parantaa hänen elämäänsä, on työ tehty hyvin.

Haastavinta työssäni ovat tilanteiden nopeat muutokset. Turvallisuus on aina tärkeintä ja jos siihen tulee tarve panostaa, jäävät kaikki muut työt odottamaan. Niiden viiden vuoden aikana, kun olen Stoppareissa työskennellyt, nuoret eivät varsinaisesti ole muuttuneet, mutta heidän ongelmansa ovat usein ehtineet edetä aiempaa pidemmälle.

Yhteiskunnan näkövinkkelistä on helppo ymmärtää, miksi tätä työtä kannattaa tehdä. Kun panostamme nuoriin, haastaviinkin, maksaa se itsensä takaisin tulevaisuudessa. Ja mitä aikaisemmin nuorten ongelmia päästään ratkaisemaan, sitä parempi.

Pilkettä pitää olla

Duuni Stoppareissa vaatii sosiaali- ja terveysalan koulutuksen lisäksi pilkettä silmäkulmaan. Huumorintaju pelastaa paljon, kun toimii nuorten kanssa. Toisaalta myös jämäkkyys on tosi tärkeä taito. Vaatii taitoa nähdä nuoren oireilun taakse ja itse motivoitua auttamaan sellaista, joka ei halua tulla autetuksi – ainakaan aluksi.

Jokainen päivä töissä on erilainen. Välillä olemme juosseet moottoritiellä nuorten perässä tai joutuneet muihin mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin.

Stoppareissa meillä on moniammatillinen työyhteisö, jossa on monenikäistä porukkaa erilaisilla koulutustaustoilla. Jokainen päivä töissä on erilainen. Välillä olemme juosseet moottoritiellä nuorten perässä tai joutuneet muihin mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin. Rikkaaksi tämä työ ei tee, mutta kokemuksia karttuu roppakaupalla ja lapsenlapsille jää paljon tarinoita kerrottavaksi.

Yksi parhaista muistoistani on eräästä nuoresta, joka tullessaan ensimmäisenä yönä mursi ikkunan päihtyneenä ja oli lähdössä jo karkuun, mutta päätti sittenkin jäädä nukkumaan. Hän oli pysäytysosastollamme melkein puoli vuotta, minkä päätteeksi hän oli hankkinut itselleen asunnon, työpaikan ja ajokortin. Oman autonsa hän rassasi kuntoon meidän parkkiksella talvipakkasilla. Kun hän kotiutui täytettyään 18, lähti hän kotiinsa omalla autollaan itse ajaen. Hän vieläkin soittelee meille silloin tällöin, ja hänen kuulumisensa ovat olleet hyviä.

Meihin luotetaan

On aika hienoa, että Stopparit ovat olleet toiminnassa jo yli 20 vuotta. Meillä on kuntien kanssa hyvät yhteistyösuhteet ja he lähettävät meille nuoria mielellään. Palveluille on kasvava tarve ja meihin selkeästi luotetaan. Harmillisesti nuori joutuu usein jonottamaan paikkaa. Toivottavasti tilanne helpottuu edes vähän, kun saamme laajennettua palveluja Lahdessa.

Lisäksi minusta on ratkaisevaa, että meillä on aito halu hoitaa nuoria ja jeesata heitä elämässä eteenpäin.

Meille tulevat nuoret ovat haastavia, mutta vuosien kokemus on osoittanut, että pystymme vastaamaan haasteeseen. Varmuus toimintaan tulee kokemuksen kautta. Lisäksi minusta on ratkaisevaa, että meillä on aito halu hoitaa nuoria ja jeesata heitä elämässä eteenpäin. Jokaisessa nuoressa on hyvää, jota boostata esiin kovan kuoren alta.

Tule meille töihin

Katso avoimet työpaikkamme

Tutustu Stoppareihin

stopparit.fi