Oma kokemus toimii hyvänä lisätyökaluna
Kimmo Määttänen on työskennellyt pian kaksi vuotta Salon A-klinikalla. Sosionomin koulutuksen lisäksi hänellä on taustalla oma kokemus päihdeongelmasta. Olen siirtynyt ikään kuin pöydän toiselle puolelle, Kimmo kertoo.
A-klinikan vastaanotolla pääsen työskentelemään hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa. Yhdistävä tekijä on useimmiten riippuvuus jostain, joko alkoholista, huumeista tai pelaamisesta – tai jopa niistä kaikista yhtä aikaa. Tapaan myös läheisiä, jotka kaipaavat itse tukea esimerkiksi puolison vaikean tilanteen vuoksi.
Muutos vie aikaa
Muutosta lähdetään tekemään aina asiakkaan omien tavoitteiden pohjalta. Oma osuuteni on paljolti asiakkaan motivoimista muutokseen ja kannustamista matkan varrella. Tavoitteena on saada asiakas itse ottamaan vastuuta omasta toipumisestaan, koska se kantaa pidemmälle. Muutoksen tekeminen saattaa kestää pitkään ja takapakkeja tulee, mikä kuuluu riippuvuusongelmien luonteeseen.Työ ei tietyllä tapaa tule koskaan valmiiksi. Käytännössä haluan tehdä lopulta itseni asiakkaalle tarpeettomaksi.
Palkitsevaa on huomata, kun asiakas pääsee eteenpäin omassa tilanteessaan, vaikka ihan vähänkin. Välillä asiakkaat kiittävät ja sanovat suoraan, että vastaanottokäynneistä on ollut apua, mikä tuntuu hyvältä. Aina päihdehoidon vaikuttavuuden ja tulosten näkeminen ei ole kovin yksiselitteistä. Joskus koen riittämättömyyden tunteita, jolloin täytyy muistuttaa itseään muutosprosessin luonteesta.
A-klinikalla työskennellessäni olen tullut rohkeammaksi vaikeiden asioiden puheeksi ottamisessa. Vaikeistakin asioista voi puhua asiakkaan kanssa kunnioittaen ja lempeästi.
Taustalla oma kokemus toipumisesta
Minulla on oma kokemus alkoholiongelmasta ja lääkkeiden väärinkäytöstä useamman vuoden ajalta. Silloin olin itse A-klinikan palveluissa asiakkaana. Koin saamani avun aina ystävällisenä, suvaitsevaisena ja lempeänä. Etenkin mieleen jäi se, miten työntekijät ottavat vastaan esimerkiksi retkahduksen jälkeen, kun tuntee itsensä maailman huonoimmaksi ihmiseksi. Asiakasta ei tuomita tai moralisoida ja mikä tärkeintä, Ihmistä ei hylätä.
Nyt menossa on jo seitsemäs raitis vuosi ja olen siirtynyt ikään kuin pöydän toiselle puolelle. Usein kerron asiakkaille omasta taustastani, en kuitenkaan aina. Minulla on myös kokemusasiantuntijan koulutus, mutta työssäni olen ensisijaisesti sosiaaliohjaaja. Oma kokemukseni toimii kuitenkin hyvänä työkaluna esimerkiksi luottamuksellisen asiakassuhteen luomisessa.
Kehittämistyö tuo vaihtelua
Vastaanottotyön lisäksi olen mukana A-klinikka Oy:n digipalvelujen kehittämisessä ja olen juuri aloittanut myös verkkoterapeuttina. Digipalveluihin siirtyminen tuntui aluksi isolta harppaukselta, sillä siihen ei saanut suoria valmiuksia sosionomiopinnoista. Myös omat ennakkoluulot vaikuttivat. Teknisestä puolesta tulee lopulta rutiinia, ja nykyään pidän vastaanottoja yhtä lailla etänä kuin toimipisteessäkin.
Digipalveluihin ja kokemusasiantuntijuuden kehittämiseen liittyvät tehtävät ovat mukavaa vaihtelua perinteisen vastaanottotyön rinnalla. Työpäivien vaihtelevuus ja monipuoliset tehtävät tekevät työstäni mielekästä. A-klinikalla olenkin päässyt tekemään sellaista kehittämistyötä, joka tuntuu omalta.
Merkityksellistä tästä työstä tekee se, että humaanista näkökulmasta katsoen ei ole koskaan turhaa auttaa apua tarvitsevaa ihmistä parempaan tilanteeseen. Auttamatta jättämisellä hukataan paljon sosiaalista ja inhimillistä pääomaa. Työn arjen tasolla tärkeitä ovat työkaverit: työyhteisöni on aivan loistava ja lämminhenkinen. Meillä on erittäin hyvä yhteishenki ja omanlainen huumori. Sillä on iso vaikutus työssä jaksamiseen.