Virpi etsii asiakkaan tarinaan uusia näkökulmia
Virpi Järvensivu on tehnyt päihdehoitotyötä parikymmentä vuotta. Hänelle tärkeintä on asiakkaiden kohtaaminen. Jokaisella asiakkaalla on oma tarina kerrottavana ja tulevaisuutta varten siihen etsitään uusia näkökulmia, Virpi kertoo.
Työskentelen sosiaaliterapeuttina A-klinikalla ja A-klinikka Oy:n digipalveluissa. Parasta työssäni on se, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Asiakkaiden kohtaamiset ja tarinat ovat aina erilaisia, vaikka taustalla olisikin samoja teemoja päihteisiin liittyen. Rakastan tarinoita, ne ovat minun juttuni. Kuuntelen, tarkastelen ja ehdotan asiakkaalle uusia näkökulmia: kun tarinan näkee uudella tavalla, tulevaisuutta varten voi olla helpompi löytää ratkaisuja tai myönteisiä toimintatapoja.
Vastaanotot ovat digipalvelujen myötä siirtyneet osin etänä pidettäviksi. Etävastaanoton etuna on, että asiakas on omissa kotioloissaan niin sanotusti turvallisella maaperällä. Kokemuksen myötä syntyy myös rutiinia siihen, miten yhteistyösuhdetta lähdetään verkon yli rakentamaan.
Olen jopa vähän yllättynyt, kuinka innoissani olen digipalveluista, ja iloitsen myös siitä, että saan jälleen oppia työssäni uutta.
Päihdehoidossa on minusta tärkeää olla aidosti kiinnostunut ihmisten tilanteista. Se tarkoittaa myös sitä, että rajojakin tarvitaan. Kaikkea ei voi asiakkaan tilanteessa ratkaista, vaan keskityn rinnalla kulkemiseen siinä hetkessä, kun asiakkaan kanssa keskustelee.
Sairaalatyöstä sosiaalialan opintoihin
Aloitin työt A-klinikkasäätiöllä parikymmentä vuotta sitten lastensuojelupalveluissa. Stoppareista siirryin korvaushoitoyksikköön, jossa sain kehittää sosiaalityötä alusta lähtien sairaanhoitajien työn rinnalle. Erityisesti ne vuodet ovat painuneet mieleen arvokkaina niin oppimisen kuin mielettömän hyvän työyhteisön vuoksi. Korvaushoidosta jatkoin sittemmin A-klinikan avohoitopalveluihin.
Ennen päihdepalveluihin siirtymistä työskentelin pitkään Kymenlaakson keskussairaalassa hoitajana muun muassa vuodeosastolla. Osallistuin silloisen Kymen A-klinikkatoimen järjestämään vanhemmuutta käsittelevään ryhmään, jonka ohjaaja oli aivan loistava. Silloin aloin haaveilla siitä, että tekisin samantyyppistä työtä kuin hän. Lisäksi kaipasin mahdollisuutta tehdä hoitotyötä yksilöllisemmin.
Hakeuduin opiskelemaan sosiaalityötä ja tein jo harjoittelut A-klinikalla. Ilmoitin hyvissä ajoin, että aion tulla tänne töihin valmistuttuani. Ja niinhän siinä sitten kävikin.
Tilaa edetä ja kehittyä
Asiakkaiden kohtaamisen lisäksi minulle on tärkeää työn monipuolisuus. Olen päässyt siirtymään tehtävästä toiseen talon sisällä ja ollut monessa mukana – minulle on annettu tilaa edetä ja kehittyä. Toki vuosien varrelle on mahtunut myös muutoksia ja mullistuksia.
Voimaa muutoksissa on antanut erityisesti se, että kollegat ovat niin rautaisia ammattilaisia.
Luottamusmiesroolini kautta olen päässyt näkemään asioita myös työnantajan näkökulmasta, mikä on ollut mielenkiintoista ja opettanut paljon. Olen ollut JHL:n yhdistyksen pääluottamusmiehenä vuodesta 2009. Lähes yhtä pitkään olen toiminut henkilöstön edustajana aiemmin A-klinikkasäätiön ja nyt A-klinikka Oy:n hallituksessa. Kyseiset tehtävät ovat antaneet uutta näkökulmaa omaankin työhön.
Nyt tuntuu, että olemme jälleen ajan hermolla, kun työskentelymalleja uudistetaan vastaamaan nykypäivän digivaatimuksiin. Se pitää omankin mielen vireänä. Ylipäätään pidän kovasti tavasta, jolla päihdehoitotyötä A-klinikka Oy:llä tehdään, ja siitä, että työssä saa näkyä oma persoona. Näin monen vuoden jälkeen sanonkin jo, että olen kuin ”seiniin sulautunut”.