Back to top
Artikkeli

Sote kaatui – mitä kaikkea jäi sen varjoon?

Liian vähälle on jäänyt keskustelu siitä, mitä kaikkea sote-uudistuksen valmistelu syrjäytti, kirjoittaa A-klinikan toimitusjohtaja ja lääketieteellinen johtaja Kaarlo Simojoki.

Keskeisimpiä syitä sote-uudistuksen kaatumiselle oli niin sanottu valinnanvapausmalli, joka ei mielenterveys- ja päihdepotilaiden näkökulmasta ollut kovin merkityksellinen. Uudistuksessa heille ei oikeastaan suotu vapautta valita. Lisäksi sote-keskuksista oli siivottu matkan varrella päihde- ja mielenterveyspalvelut minimiin.

Koko uudistuksessa suurin haaste oli integraation puute, sillä se eteni voimakkaasti erikoissairaanhoito ja somatiikka edellä. Mielenterveys- ja päihdepotilaille varhaisen vaiheen toimien ja yhteistyön lisääminen sekä raja-aitojen kaataminen olisi ollut paljon keskeisempää kuin nopea terveyskeskuslääkärille pääsy.

Liian vähälle on jäänyt keskustelu siitä, mitä kaikkea sote-uudistuksen valmistelu syrjäytti. Valmistelu vei valtavasti resursseja, joita olisi voitu käyttää esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepotilaiden palveluiden parantamiseen tarpeellisilla lakiuudistuksilla.

Ilman lakiuudistuksia tilanne jatkuu sekavana

Viivästyneessä mielenterveyslain ja päihdehuoltolain uudistamisessa olisi tärkeää edetä, sillä eri puolella Suomea uudistetaan palvelurakenteita. Riskinä on, että etenkin päihdepalvelut unohtuvat, sillä niillä ei ole samalaisia puolestapuhujia kuin monilla muilla palveluilla. Kun päihdepalvelut sulautetaan muihin palveluihin, ne usein ohentuvat tai jopa häviävät.

Toinen aikatauluihin kaatunut uudistus oli itsemääräämisoikeuslaki. Sen keinoina olisivat olleet ennaltaehkäisevän ja moniammatillisen yhteistyön vahvistaminen sekä palveluiden parantaminen vahvistamalla asiakkaan oikeuksia. Laki olisi voimaan tullessaan viimein selkeyttänyt toimintatapoja sekä sosiaali- että terveydenhuollon yksiköissä.

Kolmas toteutumatta jäänyt uudistus oli asiakasmaksulaki. Nykytilanne, jossa Kela maksaa perustoimeentulon ja kunnat harkinnanvaraisen tuen, on johtanut sekavaan tilanteeseen etenkin päihdepuolen laitos- ja asumispalveluissa. Tulkinnat ovat muuttuneet aiemmasta, eikä Kelan ja kuntien yhteistyö tunnu toimivan. Sen seurauksena päivähintaan sisältyviä asiakasmaksuja jää saamatta, mikä on asettanut palveluntuottajia tukalaan tilanteeseen taloudellisesti. Vaarana on, että hoitoon pääsy vaikeutuu, kun asiakasmaksujen selvittelyt vievät aikaa.

Tasavertaiset palvelut kaikille niitä tarvitseville

Selkeä valopilkku oli vuoden 2018 lopussa hyväksytty suositus siitä, mitkä vaikuttaviksi todetut psykoterapiat ja psykososiaaliset hoito- ja kuntoutusmenetelmät kuuluvat mielenterveys- ja päihdehäiriöissä terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Suosituksen myötä voi odottaa, että myös päihdehäiriöistä kärsiville tarjottava hoito monipuolistuu.

Näin vaalien alla ei voi kuin toivoa, että tuleva hallitus tarttuu tomerasti mielenterveys- ja päihdepalveluiden haasteisiin ja mahdollistaa vihdoin asianmukaiset, tasavertaiset ja -laatuiset palvelut kaikille niitä tarvitseville. Päättäjät ovat sen velkaa 1,2 miljoonalle humalahaittoja kokeneelle suomalaiselle.

Kaarlo Simojoki on A-klinikka Oy:n toimitusjohtaja ja lääketieteellinen johtaja. Simojoki on myös Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan päihdelääketieteen työelämäprofessori.