A-klinikka Oy:n johtaja ja moniosaaja Timo Väisänen jää eläkkeelle

Timo Väisänen

A-klinikka Oy:n johtaja Timo Väisänen jää ansaitulle eläkkeelle. Väisänen on kulkenut ensin A-klinikkasäätiön ja sittemmin A-klinikka Oy:n matkassa neljällä eri vuosikymmenellä.

Timo Väisänen on työskennellyt meillä esimerkiksi sairaanhoitajana, aluejohtajana sekä viimeisimpänä laitos- ja vaativien erityispalvelujen johtajana. Vuosien aikana hän on kohdannut valtavasti niin asiakkaita, yhteistyökumppaneita kuin kollegoita.

Koko A-klinikan väki kiittää Timoa sydämellisesti kaikista näistä vuosista ja toivottaa riemukkaita eläkepäiviä!

Ja koska kyseessä on Timo, ei tarina pääty tähän, tästä se vasta alkaa. Alla Timo itse kertoo siitä, mitä menneistä vuosikymmenistä A-klinikkasäätiön ja A-klinikka Oy:n palveluksessa on erityisesti jäänyt hänelle mieleen.

Vuodet 1982–2020 A-klinikkasäätiöllä ja A-klinikka Oy:llä Timo Väisäsen silmin

Perustyön oppiminen 1980-luvulla

Olin valmistunut sairaanhoitajaksi 1979 ja ollut kesätöissä vanhainkodissa, terveyskeskuksessa ja kehitysvammalaitoksessa sekä valmistumisen jälkeen terveyskeskuksen vuodeosastolla ja sairaalatarvike-edustajana. Hain Lahden A-klinikan sairaanhoitajaksi päivätyön takia, sillä tyttäremme oli syntynyt edellisenä vuonna. Tulin valituksi kahdestatoista hakijasta ja urani päihdehuollossa alkoi.

Suunniteltu työaikani A-klinikalla oli maanantaista torstaihin kello 10–18 ja perjantaisin kello 8–16. Aamupäivät sairaanhoitajan tehtäviä hoiti ensimmäinen merkittävä oppiäitini sairaanhoitaja Kaija Koljonen, joka oli valittu 1970-luvulla A-klinikan osa-aikaiseksi ”krapulahoitajaksi”. Kaijalta opin merkittävimmät päihdetyön tekemiseen liittyvät taidot.

Ruokatunnin jälkeen hyppäsin linja-autoon ja matkustin kaupungin laidalla olevalle katkaisuhoitoasemalle, jossa sinne lähettämäni asiakkaat odottelivatkin siistijän hoivissa vuodepaikan ja emännän valmistaman aterian saaneina.

Toisella viikolla työni aloittamisen jälkeen katkaisuhoitoaseman sairaanhoitaja Hilkka jäi pitkälle sairaslomalle ja hoitelin muutaman kuukauden myös sitä tointa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että tulin A-klinikalle töihin klo 8 ja päivystin kolme tuntia, hoidin avokatkaisua ja lähetin asiakkaita katkaisuhoitoasemalle. Ruokatunnin jälkeen hyppäsin linja-autoon ja matkustin kaupungin laidalla olevalle katkaisuhoitoasemalle, jossa sinne lähettämäni asiakkaat odottelivatkin siistijän hoivissa vuodepaikan ja emännän valmistaman aterian saaneina. Tarkkailin iltapäivän asiakkaiden kuntoa, annoin heille lääkkeitä ja jaoin lääkkeet valmiiksi. Kello 16 jälkeen asiakkaat jäivät odottelemaan valvojan saapumista iltakahdeksalta.

Image
Timo Väisänen


Tämän periodin aikana kävin A-klinikkasäätiön ja sosiaalihallituksen yhdessä järjestämän päihdetyön perehdyttämiskoulutuksen, A-klinikkasäätiön oman hoitotyön perustaitojen jatkokoulutuksen sekä kouluttajakoulutuksen. Koulutimme työkaverini Mirja Vilhusen kanssa koko Lahden A-klinikan henkilökunnalle hoitotyön perustaitojen jatkokoulutuksen työpajoina.

Vuonna 1986 astui voimaan uusi päihdehuoltolaki ja sain kouluttaa sen toteuttamiseen Päijät-Hämeen kuntien henkilöstöä. Olin myös vuoden opintovapaalla ja erikoistuin Tampereella terveydenhoitajaksi. Lopputyöni aiheena oli työterveyshoitaja päihdeongelmaisen kohtaajana.

Oppia muualta vuosina 1987–1996 

Nuoren miehen uraorientaatio vaati irtiottoa A-klinikkasäätiöstä ja tulin valituksi Iitin terveyskeskuksen työterveyshoitajaksi keväällä 1987. Siellä asiakkainani olivat Iitin kunnan, lukuisten yritysten ja maatalojen isännät ja emännät. ”Täydellisen tietämättömyyden antamalla varmuudella” neuvoin isäntiä ja emäntiä ergonomiassa, elevaattoreiden käytössä ja monessa muussa asiassa. Vahvimmillani koin olevani psyykkisen työkyvyn tukemisessa.

Tänä aikana sain vankan pohjan johtamisen prosessikeskeiseen kehittämiseen. Niitä taitoja olen käyttänyt koko työurani ajan.

Syksyllä 1987 tulin valituksi Pääjärven kuntayhtymän osastonhoitajaksi. Kuntayhtymä on kehitysvammahuollon toimija ja sain olla mukana osana kuntayhtymän pyrkimystä edistää kehitysvammaisten henkilöiden yhteiskuntaan liittymistä. Monivuotista koulutus-, tutkimus- ja työnohjausprosessia johtivat Jyväskylän koulutuskeskuksesta Kari Murto ja Kalevi Kaipio. Tänä aikana sain vankan pohjan johtamisen prosessikeskeiseen kehittämiseen. Niitä taitoja olen käyttänyt koko työurani ajan. Kehittämisprosessista on julkaistu myös kirja ”Muutoksen liekit – prosessikeskeinen kehittäminen työyhteisön arkipäivässä”, jonka kirjoittamiseen pieneltä osin osallistuin.

Kehitysvammahuollon aikana erikoistuin monimuotokoulutuksessa psykiatriseen hoitotyöhön ja mielenterveystyöhön ja aloitin hoitotieteen opinnot työn ohella Tampereen yliopistossa.

Kumppanuutta Kouvolassa vuosina 1996–2011

Keväisenä sunnuntaina 1996 luin Helsingin Sanomista ilmoituksen, että Kouvolan A-klinikkatoimi etsii johtajaa. Ilmoitus jäi vaivaamaan ja soitin Lasse Murrolle, joka muisti minut 1980-luvulta ja kehotti tehtävää hakemaan. Uskaltauduin hakemaan, vaikka olin kahteen kertaan erikoistunut sairaanhoitaja ja vasta hoitotieteen ylioppilas. Reilusta kymmenestä hakijasta minut tehtävään valittiin ja merkittävimmän puollon sain Kouvolan perusturvajohtaja Sakari Laarilta, josta tuli työurani merkittävin yhteistyökumppani vuosikymmeniksi.

Perustimme päiväkeskuksen 1998, aloitimme korvaushoidon A-klinikalla 1990-luvun lopulla, laajensimme huumehoitoa 2000-luvun alussa ja perustimme huumevieroitusyksikön katkaisuhoitoaseman yhteyteen 2002.

Työurani alussa Kouvolassa oli A-klinikka ja juuri valmistunut hieno katkaisuhoitoasema. Työntekijöitä oli kaikkiaan 17. Prosessikeskeisen johtamisen kehittämisen opeilla lähdin johtamaan A-klinikkatoimea hyvässä yhteistyössä kuntakumppani Sakari Laarin kanssa. Perustimme päiväkeskuksen 1998, aloitimme korvaushoidon A-klinikalla 1990-luvun lopulla, laajensimme huumehoitoa 2000-luvun alussa ja perustimme huumevieroitusyksikön katkaisuhoitoaseman yhteyteen 2002.

Image
Timo Väisänen


Kouvolan kaupunki yhdistyi koko seutukunnan yhteiseksi Kouvolaksi vuonna 2009. Kouvolan A-klinikan sivutoimipisteet Kuusankosken ja Anjalankosken A-klinikat liittyivät Kouvolan A-klinikkatoimeen. Tällöin henkilöstöämme oli jo yli 50 ja toimimme useissa toimipisteissä. Merkittävimmät yhteistyökumppanit A-klinikkatoimen sisällä olivat yksikköjohtajat Maria Töyrylä, Aimo Katajainen ja Leila Heinonen.

Tein Kouvolassa perustyötä varsinkin alkuvuosina substanssiin tutustuakseni. Muistan erään katkaisuhoitoaseman aamuvuoron, jolloin ainoana vuorossa olevana sairaanhoitajana otin sisään kahdeksan asiakasta. Sain jotenkin heille vuodepaikat ja kerkesin heistä kuusi haastattaa, loput kaksi jäivät iltavuorolaiselle. Muistan aina iltavuoroon tulleen sairaanhoitajan lohdutuksen, että näin me aina teemme, iltavuoro jatkaa saumattomasti siitä, mihin aamuvuoro jää. Jäipä mieleeni mahtavana yhteisvastuun hahmottamisena.

Loimme yhdessä tiiviit johtamista tukevat kokousrakenteet minun ja yksikköjohtajien välille sekä yksiköiden omat viikoittaiset kokoukset sekä koko organisaation yhteiset kokoukset.

Kouvolan aikana merkittävää oli kuntakumppanuus ja kaiken toiminnan kehittäminen tiiviissä yhteistyössä Sakari Laarin kanssa. Toinen merkittävä asia oli henkilökunnan yhteistoiminnallisuuden kehittäminen. Loimme yhdessä tiiviit johtamista tukevat kokousrakenteet minun ja yksikköjohtajien välille sekä yksiköiden omat viikoittaiset kokoukset sekä koko organisaation yhteiset kokoukset. Tämän avulla onnistuimme laajentamaan riittävästi Kouvolan A-klinikkatoimen yhteistä näkemystä toiminnan suunnasta ja tavoitteista. Aiemmin eri näkökulmista tehtävää hahmottaneet yksiköt lähenivät näkemyksiltään ja pystyivät sitoutumaan yhteiseen perustehtävään erityisyyden kuitenkin säilyttäen.

Kouvolan aikana sai valmiiksi työn ohella hallintotieteen maisterin tutkinnon vuonna 2008. A-klinikkakonsernin vahvuutena on alusta lähtien ollut moniammatillisen työn arvostaminen ja osaaminen. Sosiaalityö, hoitotyö ja lääketiede ovat toimineet rinnakkain toisiaan arvostaen ja kunnioittaen ja asiakkaille parhaan mahdollisen hoidon tuottaen.

Aihe on kiinnostanut minua siinäkin määrin, että tein myös graduni vuonna 2007 tutkimalla A-klinikoiden moniammatillista johtamista. Kiinnitin gradussa erityistä huomiota moniammatillisten tiimien toiminnan kehittämiseen sekä johtajien ammattitaustan ja johtamisroolin erottamiseen. Omalla tielläni sairaanhoitajasta johtajaksi olen ollut osana hyvin erilaisia tiimejä ja työyhteisöjä.

Laajennettua kumppanuutta Päihdesairaalassa vuosina 2011–2016 

Kouvolan loppuaikana aloimme suunnittelemaan A-klinikkasäätiön A-klinikkatoimien yhdistämistä. Saimmekin aikaiseksi Hämeen, Itä-Suomen, Lännen, Pirkanmaan ja pääkaupunkiseudun palvelualueet ja Järvenpään sosiaalisairaalan. Silloin kollegoitani olivat Heli Kainulainen, Teemu Tiensuu, Hanna Ahokas, Hannu Ranta ja Juha Silius.

Olinhan 60-vuotiaan sairaalan ensimmäinen johtaja, jolla ei ollut lääkärikoulutusta.

Olin vakaasti menossa Itä-Suomen palvelualueen kehittämisjohtajaksi vuoden 2011 syksystä, kun minut yllättäen kutsuttiin johtamaan Järvenpään sosiaalisairaalaa. Ylilääkäri Antti Holopainen jäi eläkkeelle ja sairaalalle tarvittiin johtaja. Pienen miettimisen jälkeen tehtävään suostuin ja sain itse määritellä toiminimikkeeni ja valitsin palvelujohtajan. Valintani oli jonkin verran hämmentävä osalle sairaalan henkilökuntaa ja varsinkin lääkäreille. Olinhan 60-vuotiaan sairaalan ensimmäinen johtaja, jolla ei ollut lääkärikoulutusta. Taisimme kuitenkin yhdessä selvitä niistä hämmennyksistä vuosien saatossa. Yhteisellä prosessoinnilla muutimme sairaalan nimen myös Päihdesairaalaksi.

Sosiaalisairaalassa lähdimme voimakkaasti kehittämään palvelukulttuuria ja ehkä kyllästymiseen asti hoin kunta-asiakkaan merkitystä yhteistyössämme. Palkkasimme sairaalaan hoitokoordinaattori Tarja Nylanderin, joka lähti päätyökseen täyttämään sairaalan osastoja kysynnän mukaisesti. Kehitimme palveluketjuja useimmissakin hankkeissa esimerkiksi Salon, Vantaan ja Seinäjoen kanssa. Siltä ajalta muistan kehittämäni sloganin toimimattomista palveluketjuista: ”Lähettävä taho on lähettävinään hoitoon, potilas on olevinaan hoidossa ja sairaala on hoitavinaan!” Ellei näillä kaikilla ole yhteistä käsitystä tavoitteista, hoidon sisällöistä ja jatkosuunnitelmista, tehdään työtä turhaan.

Päihdesairaalan toiminnan kannattavuutta helpotti muutamat vuodet toimitusjohtaja Olavi Kaukosen kehittämä palveluvakuutusmalli, jossa sairaala sitoutui yhteisesti neuvotellulla vuosisummalla hoitamaan kaikki tilaajan laitoshoitoa vaativat päihdeasiakkaat. Sopimuksia oli parhaimmillaan lähes kymmenen kunnan kanssa. Tältä pohjalta tälläkin hetkellä vuosien saatossa muuttuneilla sopimuksilla muun muassa Kainuun kuntayhtymä ja Seinäjoen kaupunki hankkivat sairaalasta päihdehuollon laitospalvelunsa.

Kehitimme Päihdesairaalassakin henkilökunnan yhteistoiminnallisuutta, kuten säännöllisen kokousrakenteen johtoryhmälle ja yksikkökokouksille. A-klinikka Oy:n johtoryhmä auditoi tätä rakennetta 2020 ja havaitsi sen hyväksi malliksi myös muille A-klinikka Oy:n alueille. Mallin avulla palveluesimiehet johtavat sairaalaa yhteisellä orientaatiolla ja yhteisiin päätöksiin sitoutuen. Yksiköiden välinen yhteistyö on helpottunut ja henkilökunta on tarvittaessa koko sairaalan käytössä. Päihdesairaalan muutostyössä mittavissa määrin olivat mukana mm. Antti Weckroth, Eija Ruokonen, Yrmy Ikonen, Erik Henriksson, Markus Sundqvist, Margareeta Häkkinen ja monet muut. Syyllinen sairaalan johtajaksi tulooni on arveluni mukaan entinen A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Pekka Heinälä.

Image
Timo Väisänen


A-klinikkasäätiön organisaatiota uudistettiin vuonna 2015 ja muodostettiin Etelä-Suomen, Länsi-Suomen, Pirkanmaan ja Valtakunnallisten hoitopalveluiden palvelualueet. Minä johdin valtakunnallisia hoitopalveluita, joihin Päihdesairaalan rinnalle liitettiin Stopparit ja Mikkelin A-klinikka. Kollegoitani olivat Heli Kainulainen, Hannu Ranta ja Juha Silius.

Olimme onnistuneet pesemään osittain sairaalan seinään edellisenä yönä ilmestyneen graffitin: ”No refugees!”. Bussista nousi väsyneitä nuoria poikia, osalla varvastossut ja koko omaisuus pienessä muovikassissa.

Samana vuonna perustimme Päihdesairaalaan myös alaikäisten maahanmuuttajien tukiasumisyksikön, joka oli toiminnassa vuoteen 2017 asti. Siitä muistan mieleen painuneen syvän tunnekokemuksen, kun odotimme henkilökunnan kanssa asukkaittemme bussia Torniosta joulukuisena koleana aamuna. Olimme onnistuneet pesemään osittain sairaalan seinään edellisenä yönä ilmestyneen graffitin: ”No refugees!”. Bussista nousi väsyneitä nuoria poikia, osalla varvastossut ja koko omaisuus pienessä muovikassissa. Itkin ja hoin kaikille bussin ovella: ”Welcome home boys!” Tämä oli yksi isoimpia viimevuosien työelämän tunnekokemuksiani.

Tämän aikakauden viimeiseksi vuodeksi siirryin A-klinikkasäätiöltä pois lähteneen Heli Kainulaisen sijaiseksi Etelä-Suomen palvelualueelle. Vuosi värittyi mittavilla kilpailutusmäärillä, yt-neuvotteluilla ja irtisanomisilla. Olen laskenut, että olen sanonut irti satoja ihmisiä, ottanut heitä kilpailutusten päätösten jälkeen osittain töihin ja ollut mukana mahdollistamassa uudenlaisen palvelutuotannon käynnistymistä. En sanoisi, etteikö se ole jälkiä jättänyt, mutta kaikesta on selvitty. Onneksi sain sijaisekseni valtakunnallisiin hoitopalveluihin Päihdesairaalan kehittämispäällikön Antti Weckrothin, josta tulikin sitten tulevaisuuden kollegani.

Yhtiöitettyä palvelutuotantoa 2017–2021

A-klinikkasäätiö päätti perustaa A-klinikka Oy:n vuonna 2016, johon koko palvelutuotanto sijoitettiin vuoden 2018 alusta. Yhtiöittämismuutos oli mittava organisaation sisällä, ja sillä uudistamisen tiellä olemme edelleen.

Tulin valituksi A-klinikka Oy:n johtajaksi joulukuusta 2017 lähtien ja toiminimikkeeni oli johtaja, maakunta- ja kuntapalvelut. Johtajakollegakseni tuli Antti Weckroth, joka vastasi sote- ja yksityisistä palveluista. Käytännössä minä johdin koko Suomen laitoshoitoa ja Antti avohoitoa.

Seuraava organisaatiomuutoksemme astui voimaan kesällä 2019, jolloin sain johdettavaksi Kymenlaakson ja Lahden seutukunnat, Päihdesairaalan, Stopparit ja pääkaupunkiseudun. Kollegani Antti johti Turun, Salon, Kokemäen, Hämeenlinnan ja Tampereen seutuja. Loimme yhteiset johtoryhmäkäytännöt ja selkeytimme muutenkin yhteistä päätöksentekoamme ja tulkintojamme. Minun päällikköni Eija Ruokonen, Mika Hallberg, Antti Immonen ja Riikka Viitala ovat urakoineet kiitettävästi palveluesimiehineen ja pitäneet organisaatiota kasassa ja taloutta pinnalla. Arvostan myös suuresti kollegaani Anttia ja hänen päälliköitään Petra Siutla-Luotosta ja Marianne Mäkistä ja heidän palveluesimiehiään.

Toimintaamme ovat mahdollistaneet A-klinikka Oy:n johtoryhmä: toimitusjohtaja Kaarlo Simojoki, talousjohtaja Perttu Rintamäki, henkilöstöjohtaja Arja Martimo, asiakkuusjohtaja Hannu Ranta, viestintä- ja markkinointipäällikkö Jenni Blomberg ja kehittämispäällikkö Pirjo Tuominen. Kilpailutus- ja hankintapäällikkö Juha Silius ansaitsee myös erityismaininnan.

Asiakaspalvelukeskus on jo ensimmäisen vuotensa aikana lunastanut paikkansa asiakkaaksi tulemisen helpottumisessa.

Olemme eläneet koko yhtiökauden lukuisissa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelun ja toteuttamisen haasteissa. Sote-suunnitelmat ovat kaatuneet, uusia on luotu ja niiden uskotaan toteutuvan tulevaisuudessa. Uusi Stopparin yksikkö avattiin Lahteen joulukuun alussa 2020. Asiakaspalvelukeskus on jo ensimmäisen vuotensa aikana lunastanut paikkansa asiakkaaksi tulemisen helpottumisessa.

Loppusanat

Olen saanut tehdä työtä vuosikymmenet organisaatiossa, jossa arvoina ovat ihmisarvon kunnioittaminen, luottamuksellisuus, suvaitsevaisuus ja vastuullisuus. Olen sisäistänyt nämä arvot ja vaalinut niitä asiakkaitamme ja itseämme kohtaan. Niihin on ollut helppo sitoutua!

Olen nöyrästi kiitollinen kaikille asiakkailleni, esimiehilleni, kollegoilleni ja alaisilleni, jotka ovat kasvattaneet minua ennen kaikkea ihmisenä.

Lopuksi Eino Leinon sanoin tervehdys teille kaikille:

”Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovia ois! Miks emme me kaikki yhtyä vois? Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois. Oi ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa.”

Teitä kaikkia lämmöllä ja kiitollisuudella muistaen!

Timo

Image
Timo Väisänen