Olet täälläEtusivu Nuorten mielenterveyspalvelut – määrä, tarjonta ja kohdentuminen Uudenmaan alueella

Nuorten mielenterveyspalvelut – määrä, tarjonta ja kohdentuminen Uudenmaan alueella

Tutkimuksen nimi: 
Nuorten mielenterveyspalvelut – määrä, tarjonta ja kohdentuminen Uudenmaan alueella
Tutkimuksen alkuperäinen nimi: 
Nuorten mielenterveyspalvelut – määrä, tarjonta ja kohdentuminen Uudenmaan alueella
Tekijä: 
Johanna Hedman, Marjut Vastamäki, Grigori Joffe
Viitetiedot: 

SOSIAALILÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSLEHTI 2018: 55: 5–21

Julkaisuvuosi: 
2018
Ingressi: 

Nuorten pahoinvointi ja erityisesti kuormittavat tekijät kasautuvat lastensuojelun asiakaslapsille. Palveluiden ja henkilöstöresurssien jakautuminen alueiden ja kuntien välillä on epätasaista.

Tiivistelmä: 

Tutkimuksen tavoite
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja kuvata nuorten mielenterveyspalveluita Uudenmaan alueella vuonna 2014. Tutkimus tuottaa rakenteellista tietoa päätöksenteon tueksi tutkimalla millaisia eri palveluita nuorten mielenterveyden tukemiseksi on Uudenmaan alueella: palveluiden lukumäärää, monipuolisuutta ja miten palvelut sekä resurssit suhteutuvat alueen väestöä kuvaavien tarveindikaattorien kanssa. Tutkimus pyrkii vastaamaan myös kysymykseen, onko Uudenmaan alueella tarjolla tasa-arvoisesti lastensuojelun asiakkaana oleville lapsille avohoidon mielenterveyspalveluita tai resursoitua henkilökuntaa.

Tutkimuksen toteutus
Tutkimuksessa kartoitettiin kaikki Uudenmaan lapsille ja nuorille tarkoitetut mielenterveyspalvelut sekä luokiteltiin toiminnot vuosien 2013-2014 aikana. Aineiston keräämiseen käytettiin julkisia tietolähteitä sekä puhelinhaastattelu- ja kyselylomakeaineistoa, joilla selvitettiin kuntien ja yksityisten palveluntuottajien edustajilta yksikön toimintaa sekä henkilöstön resurssointia. Olemassa olevia palveluntarjoajia jäsennettiin lasten ja nuorten palveluihin sovelletulla ESMS-R-työkalulla (European Service Mapping Schedule, Revised). Nuorten hyvinvointia/tilannetta kuvattiin tutkimuksessa käyttämällä nuorten keskiväkilukua, toimeentulotukea saaneiden perheiden määrää, aikuisten mielenterveysindeksiä, tehtyjen lastensuojeluilmoitusten määrää nuoruusikäisten kohdalla ja nuorten määrää lastensuojelun asiakkaina. Nuorten hyvinvointia/tilannetta kuvaavat muuttujat on kerätty Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen SOTKAnetistä sekä pyydetty erikseen nuorten lastensuojelutietoa THL:stä. Aineisto käsiteltiin IBM SPSS 23.0 -ohjelmalla.

Keskeiset tulokset
Nuorten mielenterveyspalveluita hallitsivat Uudellamaalla lastensuojelulaitokset ja terveydenhuollon matalan intensiteetin avohoito. Lastensuojelulaitokset olivat keskittyneet Helsingin lähikuntiin ja niitä oli kaikista mielenterveystoiminnoista ylivoimaisesti eniten. Tarkasteluajankohtana ympärivuorokautiset akuutit sairaalaosastot olivat keskittyneet HYKS:n alueelle Helsinkiin ja Hyvinkäälle. Avohoitotoiminnassa oli eniten tarjolla matalan intensiteetin avohoitoa, joka tarkoittaa ESMS-R-luokittelulla tapaamisia harvemmin kuin kerran kahdessa viikossa. Korkean intensiteetin avohoito, jossa tapaamisia olisi vähintään kolmesti viikossa, puuttui kokonaan. Alueiden väkilukuun suhteutettuna pääkaupunkiseudun nuorilla näytti olevan eniten psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavia riskitekijöitä. Helsinki erottui myös muista HYKS:n alueista haasteiden kasautumisen suhteen. Tutkimuksesta käy ilmi, että palveluiden ja henkilöstöresurssien jakautuminen alueiden ja kuntien välillä on epätasaista.

Johtopäätökset
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että nuorten hyvinvoinnin riskitekijät kasautuivat pääkaupunkiin. Myös erilaisten palveluiden tarjonta kohdentui suurelta osin sinne, missä nuoria on väkimäärältään eniten. Uudenmaan alueen palveluntarjonta oli osin puutteellista ja jakautui vaihtelevasti. Avopalveluiden resursointi kunnissa ja alueilla ei painotu tai kohdistu niille alueille, joissa nuoria tai erityisen suojelun tarpeessa olevia nuoria on paljon. Tulevien palveluiden suunnittelussa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota matalan kynnyksen avohoitopalveluiden järjestämiseen ja avohoidon resursointiin. Lisäksi on hyvä huomioida varhaisen tuen palveluiden keskeinen merkitys myöhemmälle hyvinvoinnille.
Palveluiden jakautumisen lisäksi olisi tärkeää tarkastella maakuntatasoisesti myös henkilöstön osaamista. Erityisesti lastensuojelulaitoksiin on sijoitettu paljon mielenterveysongelmista kärsiviä nuoria, joiden tukemiseksi laitoksissa voi olla myös paljon sisäänrakennettua osaamista.

Tulosten merkitys päihdetyön kannalta: 
Mielenterveyttä tukeviin palveluihin kuuluvat tutkimuksessa myös päihdepalvelut. Päihdeongelmien suora yhteys mielenterveyteen ja päihteiden käytön aloittaminen nuorena nostaa todennäköisyyttä psyykkiseen oireiluun sekä mielenterveyden häiriöihin. Myös mielenterveysongelmat saattavat vaikuttaa päihteidenkäyttöön. Lastensuojelulaitoksissa olisi mielenterveysosaamisen lisäksi hyvä panostaa myös tarvittavaan päihdeosaamiseen. Kuten muidenkin tutkimuksessa esiin tulleiden mielenterveyttä tukevien palveluiden kohdalla, myös päihdehoidon järjestäminen on kuntien vastuulla ja resurssit sekä toimintatavat vaihtelevat eri kunnissa. Maakuntauudistus tuo mukanaan haasteen myös päihdepalveluiden tasapuoliselle järjestämiselle. Lisäksi voi pohtia sekä mielenterveyspalveluiden että päihdepalveluiden kohdalla, tuottaako kirjava toimijoiden joukko parhaita tuloksia ongelmien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.
Teemat: 
Mielenterveys
Nuoret
Referoijan nimi: 
Tanja Vahter

Lisää uusi kommentti

Plain text

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Tästä pääset tutustumaan Tietopuun tietosuojaan