Suomen huumeongelmaa ei saa enää yrittää ratkaista ajamalla riippuvuussairauksien kanssa kamppailevia kadulle, vankilaan tai ennenaikaiseen hautaan

Kansainvälistä yliannostuskuolemien ehkäisyn päivää vietetään jälleen 31.8. Miksi yhden elämä ei ole yhtä arvokas kuin jonkun toisen, kysyy A-klinikan lääketieteellinen johtaja Ulriika Sundell kirjoituksessaan.

Suomessa riippuvuussairauden kanssa kamppailevat eivät useimmiten saa apua silloin, kun sitä tarvitsevat. Olen työskennellyt päihdelääkärinä eri puolilla Suomea ja huomannut, kuinka erilaisia ja eriarvoisia päihdehäiriöiden hoidon palveluita ja käytänteitä Suomesta löytyy. Minkään muun sairausryhmän kohdalla tämänkaltaista eriarvoisuutta tuskin sallittaisiin.

Päihdesairaus tuntuu olevan edelleen este tai ainakin vähintään merkittävä viive avun saamiselle ja päihderiippuvaisten hoidon edelle priorisoidaan usein lähes kaikki muu. Päihderiippuvuus on lähes aina oire useammasta taustalla olevasta ongelmasta tai sairaudesta, mutta silti yhteiskunnan näkemys on edelleen, että apua ei voi saada taustalla oleviin syihin ennen kuin on kyennyt luopumaan ainoasta jäljellä olevasta oljenkorresta eli päihteistä.

Riippuvuuden taustalla on usein ankaria kasvuolosuhteita ja yksilön tarpeisiin nähden riittämätöntä tukea ja turvaa tarjoava ympäristö sekä vanhempien ja muiden läheisten jättämiä tummia varjoja.

Tuskin kukaan toivoo tai haaveilee tulevansa päihteistä riippuvaiseksi. Riippuvuuden taustalla on usein ankaria kasvuolosuhteita ja yksilön tarpeisiin nähden riittämätöntä tukea ja turvaa tarjoava ympäristö sekä vanhempien ja muiden läheisten jättämiä tummia varjoja. Miksi yhden elämä ei ole yhtä arvokas kuin jonkun toisen?

Kun apua ei saa ajoissa, ongelmat kärjistyvät. Suurin osa huumekuolemista johtuu tahattomista tai tahallisista yliannostuksista sekä Suomessa että ulkomailla. Huumekuolemien ehkäisyyn tarvitaan monen eri alan toimijoita ja tekijöitä. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla, pelastuslaitoksella, poliisilla sekä etsivän työn ja katuklinikoiden edustajilla on tässä merkittävä rooli, mutta huumekuolemia vastaan käytävään taisteluun tarvitaan ihan jokaista yhteiskuntamme jäsentä.

Meillä kaikilla tulisi olla yhteiskunnallisesta asemasta tai roolista riippumatta halua, uskallusta, herkkyyttä ja aikaa pysähtyä kohtaamaan toinen toisemme. Vasta koko yhteiskunnan määrätietoinen ja oikea-aikainen kyky puuttua riippuvuussairauksiin, niiden taustalla oleviin ja niistä aiheutuviin ongelmiin antaa mahdollisuuden huumekuolemien pysäyttämiseksi.

Onnistunut interventio voi olla luonteeltaan lääketieteellistä, hoidollista, sosiaalista tai terapeuttista, mutta usein se on yhdistelmä näitä kaikkia.

Avun piiriin tulee päästä heti, kun tarve on. Tämä on paitsi eettisesti ja lääketieteellisesti ainoa oikea tapa toimia kuin myös yhteiskunnan hyvinvoinnin, turvallisuuden ja talouden kannalta järkevintä. Yksi ja sama hoito- tai tukimalli ei sovi kaikille. Hoito tai tuki tulee räätälöidä aidosti vastaamaan yksilön todellisia tarpeita. Onnistunut interventio voi olla luonteeltaan lääketieteellistä, hoidollista, sosiaalista tai terapeuttista, mutta usein se on yhdistelmä näitä kaikkia.

Huumekuolemia ehkäisevä riippuvuussairauden hoito ja tuki edellyttää pitkäjänteisyyttä, tiivistä seurantaa ja aitoa kohtaamista. Psykososiaalinen tuki, kuntoutumista edistävät toimet ja monipuoliset terveydenhuollon palvelut muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jonka avulla päihderiippuvuuden kanssa kamppailevan on mahdollista pysyä hoitopolullaan ja rakentaa itsensä näköistä uutta elämää.

Kirjoittaja Ulriika Sundell työskentelee A-klinikka Oy:n lääketieteellisenä johtajana.

Katso myös

Päihdelääketieteen talvikoulun teemana huumekuolemien estäminen