Korvaushoito ei ole mielipidekysymys

Korvaushoidolla tarkoitetaan opioidiriippuvuuden hoitamista korvaushoitolääkityksen tuella. Hoitoon sisältyy lääkkeen lisäksi hoitohenkilökunnan tuki, kuten säännölliset keskustelukäynnit oman työntekijän kanssa. Korvaushoidon aloitus edellyttää aina hoidon tarpeen arviointia.

Korvaushoito mahdollistaa potilaan terveyden ja elämäntilanteen kohentumisen sekä vähentää laittomien opioidien käyttöä, rikollisuutta ja kuolleisuutta. Se on tutkitusti tehokasta hoitoa, jota säätelee sosiaali- ja terveysministeriön asetus.

Korvaushoito kuuluu hoitotakuun piiriin

Korvaushoidon toteuttaminen on hyvinvointialueille lakisääteistä – se ei ole aatteellinen tai mielipidekysymys. Lisäksi korvaushoitoon liittyy hoitotakuu, joka määrittää, että hoitoon on päästävä kolmessa kuukaudessa. Koska korvaushoito on pitkäkestoista, sitä tulee tarjota mahdollisimman lähellä potilaan asuinpaikkaa. Moni asioi klinikalla päivittäin, joten sen sijainti ja hyvät kulkuyhteydet ovat olennaisia.

Korvaushoitoa arvostelevassa puheessa annetaan usein ymmärtää, että korvaushoitoa käytetään alkoholiongelmien ja muiden riippuvuuksien hoitoon. Todellisuudessa korvaushoidolla voidaan hoitaa vain opioidiriippuvuutta. Opioidiriippuvuuteenkaan korvaushoidon ei tulisi olla ensisijaista hoitoa, sillä silloin, kun hoitoon päästään ja hakeudutaan varhaisessa vaiheessa, muut hoitomuodot ovat tuloksellisia opioideista vieroittautuessa.

Hoidon tavoitteena voi olla haittojen vähentäminen tai kuntoutus. Kun riippuvuus on vaikea, haittoja vähentävä korvaushoito on usein realistisin vaihtoehto. Sillä voidaan ehkäistä esimerkiksi tartuntatautien leviämistä, parantaa potilaiden elämänlaatua ja valmentaa heitä kohti kuntouttavaa hoitoa. Nämä ovat kaikki merkittäviä tavoitteita, jotka ovat eduksi niin yksittäiselle potilaalle kuin koko yhteiskunnalle.

Kuntouttavassa hoidossa potilasta tuetaan kohti kuntoutumista. Oman työntekijän avulla potilas voi muuttaa päihteisiin liittyviä ajatuksiaan ja käyttäytymismallejaan. Hoito mahdollistaa elämäntilanteen vakiinnuttamisen esimerkiksi asumiseen, työhön tai perhesuhteisiin liittyen.

Hoito mahdollistaa paremman arjen

Suomessa on lukemattomia ihmisiä, jotka ovat saaneet elämänsä kuntoon korvaushoidon avulla. Korvaushoidon ilmeisen tarpeen ja merkityksen kyseenalaistaminen mitätöi myös heidän kokemustaan. Kolme korvaushoidossa olevaa potilasta Tampereelta halusi jakaa oman tarinansa, jotta korvaushoitoon liittyvässä julkisessa keskustelussa voitaisiin kuulla myös heidän äänensä.

Maria, 37, hakeutui korvaushoitoon noin kolme vuotta sitten, jolloin hänellä oli edessään kuudes vankeustuomio. Hän alkoi käydä viikoittain oman työntekijänsä vastaanotolla, ja työntekijä osallistui myös Marian lapseen liittyviin palavereihin. Työntekijän tarjoaman tuen lisäksi Marialle muodostui tärkeäksi palveluihin sisältyvä yhteisötoiminta ja vertaistuki.

Nyt Marian lapsen huostaanotto on purettu ja äiti ja tytär asuvat yhdessä. Maria opiskelee ja on suorittanut ensimmäisen näyttönsä korkeimmalla mahdollisella arvosanalla. Hoidossa hänen lääkeannostaan on laskettu hiljalleen ja tavoitteena on lopettaa lääkitys kokonaan. Maria kertoo, ettei aiemmin olisi osannut edes haaveilla nykyisestä elämäntilanteestaan.

Joonas, 26, haki apua päihdeongelmaan, joka oli tehnyt arjesta hallitsematonta ja raskasta. Hän rahoitti opioidien käyttöä rikoksilla ja oli ajautunut pahaan rikoskierteeseen. Joonas koki hoitoon pääsemisen helpoksi – hänen tilanteeseensa suhtauduttiin ymmärtäväisesti eikä häntä tuomittu. Työntekijän kanssa Joonas pääsi puhumaan rehellisesti huumeidenkäytöstään ja siihen johtaneista syistä.

Vieroitushoidon ja päihdekuntoutuksen jälkeen Joonas aloitti kuntouttavan korvaushoidon. Hänen hoidossaan käytetään kerran kuukaudessa pistoksena annettavaa korvaushoitolääkettä. Lääke sopii Joonakselle hyvin, ja sen avulla hän on päässyt käyttöhaluista ja piikkikoukusta. Lääke ei tuota päihdyttävää tunnetta tai näy ulospäin.

Huumeet eivät enää hallitse Joonaksen elämää, ja hän on jättänyt rikokset taakseen. Viimeisimmän rikoksista saamansa tuomion hän suoritti yhdyskuntapalveluna, koska pystyi sitoutumaan päihteettömyyteen. Lisäksi Joonas kokee erityisen arvokkaana se, että hän on pystynyt palauttamaan vanhempiensa luottamuksen.

Hanna, 36, kärsi opioidiriippuvuudesta pitkään ennen kuin uskaltautui hakemaan apua. Palveluissa häntä kohdeltiin ymmärtäväisesti eikä arvosteltu tai moralisoitu. Nyt hieman yli kaksi vuotta korvaushoidossa ollut Hanna kokee, että hoidon aloittaminen oli hänen elämänsä paras päätös.

Hoitoon hakeutuessaan Hanna toivoi, että korvaushoito mahdollistaisi normaalin ja päihteettömän arjen. Se on toteutunut, ja hän kokee saaneensa takaisin oman elämänsä ja terveytensä. Hoitoon liittyvä vertaistuki on innostanut Hannaa. Hän on kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi ja käynyt puhumassa omasta toipumisestaan muun muassa korvaushoitoa aloittavien ryhmässä.

Korvaushoidosta hyötyisi huomattavasti useampi

Opioidiriippuvaisten määrä on kasvanut Suomessa jatkuvasti. Korvaushoidossa heistä on vain noin joka viides, vaikka vähintään kaksinkertainen määrä hyötyisi hoidosta. Suomessa korvaushoitopotilaiden määrä on myös huomattavasti muita Pohjoismaita matalampi suhteutettuna opioideja ongelmallisesti käyttävien määrään.

Korvaushoitoon ei panosteta riittävästi, vaikka se on vaikuttavaa pitkäaikaissairauden hoitoa. Yhteiskunnalle on aina kannattavampaa hoitaa sairauksia kuin jättää hoitoa tarvitsevat ihmiset hoidon ulkopuolelle. Etenkin, kun korvaushoito mahdollistaa niin ratkaisevalla tavalla koko elämän suunnan kääntämisen parempaan.

Potilaiden nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojelemiseksi.